Aikamatka Wordpressiin 9: Työhyvinvoinnin kehittämishanke

HEINÄKUUSSA 2020  aloin aika ajoin julkaista uusintoina blogilastuja ensimmäisestä,  noin vuoden ajan 2006-2007 pitämästäni wordpress-blogista. 

TÄMÄ nro:lla 9 uusittava lastu on julkaistu 30.11.2006. Kukistimme  tuolloin Aurorassa työhyvinvointi-ongelmaa.

JET-työ paketissa Yeah!

" SE ON HOIDETTU. Tänä aamuna klo 6.31 hotmail-tunnus toimi, ja sain lähetettyä JET-opintoihini kuuluvan kehittämishankkeen viimeisen deadline-päivän aamuna Omniaan Tuija Laukkaselle.

JOKAISEEN ARVONSA tuntevaan koulutusohjelmaan kuuluu nykyään kehittämishanke. JET-ohjelmassa sen tekoon on myös aikaa, koska ohjelma jakaantuu 1,5:lle vuodelle.

OMASSA JET-työssäni seuraan Auroran koululla syksyllä 2005 käynnistettyä työhyvinvointihanketta marraskuun loppuun 2006 saakka. 

Hankkeen käynnisti vuonna 2004 tehdyssä KUNTA10-työhyvinvointikyselyssä paljastunut työpahoinvointi. Vaikka pahoinvoinnin pääsyyksi ymmärrettiin Espoon järjestelmätason ongelmat (mm. useiden laajojen muutoshankkeiden vyörytys kuntapuolelle vieraita metodeja käyttäen), pahoinvointin tartuttiin myös työyksikkötasolla. Hankkeen teoreettisena viitekehykseen kuuluu yhtäältä hieman mystinen ”elinvoiman” käsite ja toisaalta tutkimuksellisesti luotettavampi VTT Jari Hakasen työhyvinvoinnin käsitteistö, jossa työhyvinvointia jäsennetään positiivisen työnimun ja negatiivisen työn kuormittavuuden käsiteparilla. Hakasen tapa hahmottaa työhyvinvointia näin kaksiulotteisena ilmiönä on herättänyt paljon ihastusta. 

Auroran koulun työhyvinvointihanke oli kuitenkin ensimmäinen, jossa ajattelutapaa käytettiin koulumaailmassa hyväksi. Auroran hankkeen kehittämisote oli endogeeninen, prosessimainen, ja noudattaa 1980-luvun sisäisen kehittämisen periaatteita. Näin ollen sekä kehittämiskohteiden valinta että keinot: työhyvinvointiteot valittiin induktiivisesti, yhteisön arjesta käsin. Hanketta toteutettiin mahdollisimman kevyellä byrokratialla.

HANKKEEN päämääränä oli lisätä Auroran koulun henkilökunnan ja ennen muuta sen avainryhmän: opettajien työhyvinvointia ja sitä kautta koulun toiminnan tavoitteisuutta, vaikuttavuutta ja tehokkuutta. 

Hankkeessa pyrittiin vahvistamaan työyhteisön KUNTA 10-tulosten analyysissä tunnistamia työimua aiheuttavia elementtejä ja toisaalta keventämään työtä erityisesti kuormittavia tekijöitä. 1,5 vuoden aikana toteutettiin 44 erilaista hyvinvointia edistävää tekoa. Lastun kuvassa luetellaan teot kohteittain. 

Työhyvinvointihankkeen tuloksia mitattiin kaksi kertaa: maaliskuussa ja loka-marraskuussa 2006. Kummatkin mittaukset olivat kvantitatiivisia. Rinnakkaismittarina käytettiin opettajien sairauspoissolojen ja raportoitujen väkivaltatapausten määrää. Kummatkin mittaukset sekä rinnakkaismittarina käytetty opettajien sairauspoissolojen määrä näyttävät, että hanke olisi onnistunut päätavoitteessaan. Opettajiin ja koulunkäyntiavustajiin kohdistuneiden väkivaltatapausten määrä ei laskenut, mutta osa selitys saatta olla vakiintuneemmassa tapausten kirjaamismenettelyssä.

Tulokset

TULOSTEN perusteella näyttää siltä että hanke olisi onnistunut hyvin päätavoitteessaan: työn kurmittavuus saatiin laskemaan hyväksi koetulle tasolle, ja työnimu säilyi korkeana. Pienelle aineistolle tehdyt korrelaatio- ja faktorianalyysit saattavat osoittautua myös teoreettisesti mielenkiintoisiksi. Raportin nimeen ”Pedagogiikan voimal(l)a” tiivistyy oleellisin hankkeessa työhyvinvoinnista oppimamme.

Luotettavuus

VOIKO tuloksiin luottaa? Onko työhyvinvointi Aurorassa todella parantunut? Ja onko se johtunut hankkeen aikana tehdyistä työhyvinvointiteoista? Kysymykset ovat hyviä. Työhyvinvointia ei voi suoraan mitata. Tässä sitä arvioi ihminen itse. Kaikki inhimillinen arviointi on virheille altista. Lisäksi Auroran henkilökunnassa on tapahtunut muutoksia kevään 2004 jälkeen, jolloin KUNTA 10-mittaus tehtiin. Tällaisissa mittauksissa on myös aihetta muistaa kuinka kontekstisidonnaisia ne ovat. Keväällä 2004 Espoon henkilökunta kaikkiaan oli kuohuksissa Ehkä tilanne syksyllä 2006 on kaikkialla myönteisempi. Työhyvinvointi kun ei synny vain työyksikkötason toimilla. Vuodesta 2004 tilanne Espoossa on muuttunut. Kouluihin kohdistuneet leikkaukset ovat maltillistuneet. Kouluverkon saneeraus saatiin hoidettu vuonna 2005 kohtuullisesti. Laajat muutoshankkeet ovat vähentyneet. Syksy 2006 on alkanut poikkeuksellisen levollisin mielin, myös siksi että kunnan taloustilanne oli hyvin positiivinen. Kun maaliskuussa 2007 saamme tietää KUNTA-10 tulokset, olemme paljon viisaampia. 

Tulosten esittelyä

HANKKEEN TULOKSIA on raportoitu kahdessa vaiheessa. Ensimmäisen hankevuoden tulokset esiteltiin huhtikuussa 2006 Efekon järjestämän Johtotiimi-koulutuksen päätöstilaisuudessa "hankemessuilla". Nyt valmistuneessa loppuraportissa kuvataan hankkeen tilanne syyslukauden lopulla 2006, kuvaillaan tehdyt interventiot, esitellään arvio hankkeen onnistumisesta ja tehdään ehdotuksia, kuinka hankkeen kokemuksia voisi soveltaa muissa kouluissa.

KOSKA KYSESSÄ oli tiettävästi ensimmäinen koulussa työhyvinviointihanke, joka perustui VTT Jari Hakasen työn imun ja työn kuormittavuuden käsitteille, hanke on saanut myös tavanomaista enemmän huomiota. 

Sitä esiteltiin mm. YLE-TV:n teemakanavalla pyörivän Duuni-blues- ohjelmasarjan työnimua koskeneessa osassa 15.11 ja 17.11. Lisäksi hankkeesta tehty rehtorin haastattelu tullee Opetushallituksen Tutkimusluukku-www-sivustolle joulukuun puolivälissä.

TYÖHYVINVOINNIN edistäminen ei pääty tähän. Työhyvinvointi on nousemassa yhdeksi johtamisen keskeiseksi arvoksi työyhteisössämme. Pyrimme jatkamaan työn rationalisoinia mm. tulospalkkakokeilussa, jos siihen mukaan pääsemme."

Perästä kuuluu, sanoi torvensoittaja

Olisikohan tämäntyyppiselle työhyvinvointihankkeen konseptille tausta-ajatteluineen, tarvetta vielä 15 vuotta myöhemmin?