KANNANOTTO ESPOON VUODEN 2020 BUDJETTIESITYKSEEN
Suomenkielisen opetuksen budjetista vuodelle 2020 tulleet tiedot ovat hyvin huolestuttavaa luettavaa. Annettu budjettiraami pitää sisällään niin suuret leikkaukset, että kun huomioidaan aikaisempien vuosien toimintarahoituksen reaalileikkaukset, olisi kuntalaisille annetut lupaukset opetuksen määrästä ja laadusta syytä perua. Espoo sivistyksen kärkikaupunkina ei ole realismia.
Vuoden 2020 budjettiesitys kurittaa erityisellä voimalla lukioita, ja perusteluksi näyttäisi riittävän se, että kyseessä ei ole lakisääteinen tehtävä. Kuitenkin espoolaiset arvostavat lukiopalveluita erityisen paljon, sillä espoolaiset nuoret valitsevat lukion opiskelupaikakseen Suomen korkeimmalla prosenttiosuudella. Ensi vuonna opiskelupaikkoja on tarkoitus tarjota 300 enemmän kuin tänä lukuvuonna, mutta siitä huolimatta lukio-opetukseen on varattu vähemmän rahaa kuin kuluvana lukuvuonna. Yhtenä säästökeinona onkin esitetty, että lukioiden paikkamäärää ei lisätä, mutta näin toimittaessa rikotaan espoolaisille nuorille annettu palvelulupaus. Edes tämä ei riitä kattamaan säästötarvetta, joka ensisijaisesti syntyy tiloista ja tukipalveluista.
Mitä esitetyt leikkaukset tarkoittavat lukio-opetuksen arjessa? Vaikka leikkaukset eivät kohdistuisi pakollisten kurssien ryhmäkokoihin, sillä ei olisi merkitystä opiskelijalle, koska ylioppilastutkinto perustuu pakollisiin JA syventäviin kursseihin. Soveltavat kurssit laajentavat ja syventävät ylioppilaskirjoituksiin tarvittavia tietoja ja taitoja (esim. kertauskurssit). Tämän päivän espoolaisille lukiolaisille on erityisen merkityksellistä tulevaisuuden jatko-opintojen kannalta mitä ja miten heille lukioissa opetetaan. Ei tule harhautua ajattelemaan, että kurssit olisivat hierarkkisessa suhteessa toisiinsa niiden pakollisuuden/valinnaisuuden perusteella vaan yhdessä ne muodostavat opiskelijan kannalta järkevän kokonaisuuden. Esimerkiksi muiden kuin A1-kielen opinnot koostuvat pelkästään syventävistä ja soveltavista kursseista ja ovat niitä, joissa kurssikoot ovat pienempiä. Onko espoolaisten päättäjien tavoitteena lopettaa kaikkien muiden vieraiden kielien kuin englannin opetus espoolaisissa lukioissa? Miten tämä sopii tähän saakka keskeisessä osassa olleeseen kansainvälisyysteemaan? Esitetty 600 kurssin leikkaus merkitsee noin 30 opettajan työvuoden vähentämistä eli 10 prosentin poistoa opetuksesta.
Perusopetuksen puolella leikkaukset kohdistuisivat ensisijaisesti niihin oppilaisiin, joilla jo ennalta tiedetään olevan suurin oppimisen tuen ja ohjauksen tarve. Sopeuttamistoimena esitetään, että lisää opettajia ei palkata, vaikka oppilasmäärä yhä kasvaa. Myöskään erityisluokkia ei enää perusteta tarpeeksi. Nämä yhdessä tarkoittavat sitä, että ryhmäkoot kasvavat entisestään. Avustajapalveluista ehdotetaan leikattavaksi massiivinen osuus. Espoo on lähtenyt tielle, jossa perusopetuslain takaama oppilaan oikeus saada tarvitsemaansa tukea vaarantuu. Ainoat menojen lisäykset kohdistuvat taas kerran kiinteistömenoihin eli opetustilojen vuokriin sekä muihin sivukuluihin.
On hyvä muistaa, että jokainen kuntapoliitikko tehdessään talouspoliittisia linjauksia, joita
virkamiehet osaamisensa varassa käytäntöön muokkaavat, on samalla myös kuntatyöntekijän esimies. Kun viimeiset kymmenen vuotta on oltu leikkauksien ja niiden uhkien alla, ja samanaikaisesti työn määrä ja vaatimukset ovat ainoastaan lisääntyneet, voisi kuvitella, että moni espoolainen opettaja toivoisi olevansa opetuskäyttöön tarkoitettu rakennus, sillä vain seinillä on meidän kaupungissamme rahallisesti annettu ehtymätön arvo ja turvattu tulevaisuus, jonka joskus toivoisi olevan totta opettajallekin.
Anu Vilkki Matti Kangasniemi
EKOAY:n puheenjohtaja sihteeri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti