"Koululääkärin" 8 reseptiä oirehtivalle koululle

Helsingin yliopiston OpeUra-projekti selvittää ensimmäisten maisteriluokanopettajien uran vaiheita koulutukseen hakeutumisesta eläkkeelle siirtymiseen. Suomen luokanopettajien LUOKANOPETTAJA-lehden nyt jo postissa olevassa 2-numerossa on jo toinen juttu tutkimuksen tuloksista. Kuinka tyytyväisiä he ovat nyt aikanaan tehtyyn ammatinvalintaan? Ja tekisivätkö he saman valinnan uudelleen?

Paljastetaan: peräti joka viides ei enää hakeutuisi luokanopettajankoulutukseen. Syynä näyttävät olevan monet koulu- ja työelämässä heidän työuransa aikana tapahtuneet, kielteisiksi koetut muutokset.

LEHDEN päätoimittaja Marja Heikkilä pyysi minulta vielä kolunmia, mikä lääkkeeksi. Minähän kirjoitin "koululääkärinä" 8 reseptiä myös tutkimuksemme tuloksiin perustuen.

Oirehtiva koulu tarvitsee lääkkeitä

Suomalainen koulujärjestelmä on yksi maailman parhaista. Se  johtuu pitkälti korkea-tasoisesa akateemisesta luokanopettajan koulutuksestamme, johon hakee ikäluokkiensa parhaita nuoria. Tai on ainakin tähän saakka hakenut. Ammatin vetovoiman nimittäin pelätään vähenevän. Ei vain esim. OpeUran aineistossa vaan laajemmin. Moni luokan-opettajia kertoo, ettei riitä, ettei jaksa ja haikailee muihin töihin.

Vuosia jatkunut kuomituksen kasvu voidaan pysäyttää. Kipeä koulu tarvitsee lääkkeitä. Jos olisin ”koululääkäri”, kirjoittaisin nipun reseptejä toisaalta vahvistamaan niitä tekijöitä, jotka saavat oppilaat ja opettajat innostumaan, onnistumaan ja kukoistamaan ja toisaalta keventämään sitä kuormaa, joka saa hymyn hyytymään ja tappaa työnilon.

1. Resepti valtiolle

Valtion määräisin nostamaan osuuttaan koulumenoista. Ja poliitikot nimittämään opetushallinnon johtoon nimenomaan  opetuksen asiantuntijoita. Ja takaamaan, että joka lapsella on aikuisten oikeasti oikeus kaikkeen tukeen, mitä hän tarvitsee. Panemaan oppilashuollon kuntoon ja kuntiin! Ja säätämään kouluille vain niitä tehtäviä, joihin on työvoimaa ja  aikaa. Ja lopettamaan loppumaton osauudistusten vyöry ja keskittymään tasan yhteen, isoon ja kaikille yhteiseen systeemiseen muutokseen kerrallaan. Ja suoje-lemaan opettajien professionaalista autonomiaa. Suojelemaan opettajan työssä sitä, mikä on kaikkein tärkeintä: vuorovaikutusta lasten kanssa. Koko opettajan persoonallisuus ja työ lasten kanssa saa motivaationsa siitä.  

2. Resepti OAJ:lle ja Kuntaliitolle

OAJ:lle ja Kuntaliitolle pitäisin vakavan puhuttelun: Nyt ryhtiä ja puhtia. Eikö 40 vuotta ole ollut riitävä aika nostaa maisteriluokanopettajien palkka maisteriaineenopettajien palkan tasolle?

3. Resepti opetushallinnolle

Opetushallinnon käskisin kirjoittaa opsit selkosuomeksi  ja  vahvistamaan hyvin-vointipedagogiikkaa.  Johtamaan kouluja innostumis- ja onnistumiskeskuksiksi.

4. Resepti kunnille

Kunnat komentaisin päästämään rehtorinsa kansliakaapista pedagogisiksi johtajiksi kannustamaan ”kaukalon reunalle” - ja mielellään ihan jäälle-  oppilaita ja opettajia. Järjestämään opettajille aikaa opettaa silppumalla  turha  paperityö. Ja hillitsemään kontrollihimoaan ja luottamaan jälleen kouluihin.

5. Resepti rehtoreille

Rehtoreita ohjaisin olemaan oikeasti  läsnä – ei vain paikalla. Kannustamaan jokaista koulussa löytämään omat vahvuutensa ja toteuttamaan itseään. Muokkaamaan työstään omannäköistään. Johtamaan yhteisten pelisääntöjen rakentelua ja turhan työn riisuntaa. Mitoittamaan ja jakaman työt oikein, seuraamaan, että arki sujuu ja kun ei suju, selvittämään, mikä mättää ja mikä auttaa. Palkkaamaan vaikka lisää väkeä määrä-ajaksi työsumiin.

6. Resepti opettajille

Opettajat pakottaisin olemaan armollisia itselleen. Riittävän hyvä riittää. Pitämään huolta omasta innostuksestaan. Se tarttuu. Luomaan arkeen ja juhlaan rakenteita ja rutiineita. Luokka pysyy ja vahvistuu koulukunnossa jämäkästi välittämällä. Tekemään vähemmän yksin ja enemmän yhdessä. Eläköön pariopettajuus! Luomaan tilaisuuksia sille, että jokainen oppilas voi löytää koulussa omat vahvuutensa ja oman intohimonsa.

7. Resepti kouluyhteisölle

Koko kouluyhteisölle suosittelisin vahvasti yhteisiä juttuja, keskinäistä tukea ja apua. Onnistumisten muistelua. Hyvän puhumista. Ratkaisujen, ei syyllisten etsimistä.  

8. Resepti opettajankoulutukselle

Ja lopuksi tuunaisin upeaa opetttajankoulutustamme niin, että opetusohjelmissa varattaisiin enemmän aikaa ja ohjausta myös haastavien oppilaiden ja tilanteiden kohtaamisen ja työssä ja työstä oppimiseen. 

Hyvää kevättä t. OpeUra

Pertti Kansanen, Riitta Jyrhämä,  Martti Hellström ja Pekka Rokka