Pauli Aalto-Setälä on tv:stä tuttu liikkeenjohtaja ja journalisti. Mikael Saarinen on minulle uusi tuttavuus: lyhytterapeutti ja tutkimusasiantuntija.
TYÖPARI on tuottanut visuaalisesti näyttävän teoksen. Tärkeimmät kohdat on valmiiksi huomioväritetty :-)
HARVAAN (lainaston) kirjaan, tulee tehtyä näin vähän omia merkkauksia, mutta ne harvat olivat tosi hyviä (subjektiivisesti).
INNOSTUSTA kuvataan osuvasti. Innostus = energiaa, jolla yhteisön taidoista ja tahdosta syntyy jotain merkittävää. Tekijät siteeraavat Olavi Uusivirtaa: Innostus on kirkaasti näkemisen hetki. Se on myös onnellisuuden kokemus, riemua. Innostua verbin synomyymejä ovat mm. harrastua, kiihottua ja stimuloitua.
Innostuksessa ihmisen elimistön vireystila kohoaa. Tämä tapahtuu matelija-aivoissa.
Kaikki eivät kuitenkaan innostu yhtä helposti. Innostumiseen vaikuttaa temperamentti, tapa reagoida. Innostavia temperamenttitekijöitä ovat mm. aktivisuus, elämänhakuisuus, intensiivisyys, joustavuus, keskittymiskyky, mielialan myönteisyys, resilienssi, sinnikkyys, sopeutuminen ja sosiaalisuus.
Resilienssi on mielenkiintoinen innostumisen osatekijä. Tekijät tarkoittavat sillä kykyä kestää vastoinkäymisiä ja löytää uusi reitti vanhan peittyessä. Se on irtipäästämistä ja hyväksymistä.
Kaikki innostus ei ole hyvää. Innostuksen ja suorituksen yhteys on käyräviivainen. Optimitason jälkeen yli-innostus heikentää suoritusta.
Voiko itseä tai toista innostaa?
KIRJA vastaa myöntävästi. Innostaminen on myötämanipulointia. Se taas on myönteisten tunteiden, tietoisen läsnäolon ja hyväksyvän asenteen voiman hyväksi käyttämistä kun vaikutetaan avoimesti omaan tai toisen mieleen. Kyse on siis ikiaikaisesti itsen tai toisten suggeroinnista. Oppiminen on hermosolujen välisten yhteyksien vahvistamista (vrt. luonteenkasvatus). Toistojen määrä on tärkeä. Kun niitä on riittävästi, tavasta tulee automaatio.
(Kirjassa on iso nippu Mikael Saarisen myötämanipulointiharjoituksia, joiden tarkoitus on ohjelmoida ajatusmaailmaa ja tehdä innostumisesta itselle tapa. Näitä ovat esim. aistiharjoitukset. Hmm. Eivät kolahtaneet minuun- paitsi yksi: koe joka viikko jotain uutta.)
Innostusta voi jakaa jakamalla.
Toisia voi innostaa fiksulla vuorovaikutuksella. Kirjassa kerrotaan John Gottmanista, joka tutki eron partaalla olevien parien vuorovaikutusta: Millainen vuorovaikutustyyli yhdistää, millainen erottaa?
Hän erotti kolme käyttäytymisen perustyyliä: neutraalin, positiivisen ja kielteisen. Mitä enemmän kielteisiä viestejä, sitä varmemmin pari eroaa.
Gottman antoi ohjeita: Kielteinen avaus tuhoaa vuorovaikutustilanteen Neutraalit eleet, viestit auttavat kriisissä. Kun kahden ihmisen välillä on jännite, kannattaa aloittaa neutraalisti: " On ilmoja pidellyt. Mistäs kenkä nyt puristaa?" Hyväksy alkujännite. Varmista minä-viestillä, ettei omaa jännitystäsi tulkita väärin. "Olipa päivä!" Poistiivisia viestejä ovat hymy, nyökkäys, vow, huumori (jaettu), katse, osoita kiinnostusta , kiitos.
Innostava toimintakulttuuri
Kijoittajien mukaan innostavaan toimintakulttuuriin kuuluu:
- paljon vapauksia ja vähemmän säätelyä ja kontrollia
- lupa säteillä innostusta
- arvot, joissa on innostavia elementtejä (mm. arvostus, avoimuus, luottamus, oikeudenmukaisuus,rohkeus, sananvapaus)
- yhteinen sanasto
- se, että perusasiat kunnossa: tiedetään, mitä meiltä odotetaan, miten voi vaikuttaa, kuka on esimies.
- osallistaminen: kulttuuri, jossa on useita tapoja päästä yhteisesti sovittuun päämäärään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti