Leikkaako Espoo opetuksesta? Jälleen?

Virkamiesten on luonnollisesti oltava lojaaleja kj:n
johdolla valmisteltuun ja valtuuston päättämään kehyk-
seen. Mutta heillä oli rohkeutta myös kertoa, mihin se
johtaa. 

ESPOO haluaa olla johtaja sivistyskaupunki. Hienoa! Se on jo nyt monella tavalla  palkittu edelläkävijä.

VALTUUSTO hyväksyi syyskuun kokouksessaan kunnianhimoisen Espoon strategian seuraaviksi vuoksi. Sen nimi on Espoon tarina, jonka mukaan

"... Kaupungin palvelut vastaavat asiakkaiden tarpeita...Palvelut ovat laadukkaasti, esteettömästi ja tehokkaasti järjestettyjä ja niitä kehitetään yhdessä asukkaiden ja asiakkaiden kanssa. Väkiluvun kasvaessa lisääntyneeseen palvelutarpeeseen vastataan alueittain, lähellä asukasta. Perheen taustasta tai varallisuudesta riippumatta kaikki espoolaiset lapset ja nuoret saavat terveistä, turvallisista ja innostavista päiväkodeista ja kouluista hyvät lähtökohdat elämään, jatko-opintoihin ja työhön. Kaupunki panostaa laadukkaaseen opetukseen ja kasvatukseen yhteistyössä vanhempien kanssa. Lisäksi lasten ja nuorten pahoinvointia ennaltaehkäistään perheiden tukemisella, oikea-aikaisilla palveluilla ja eri tahojen yhteistyöllä."

JA " Espoo on sivistyksen kärkikaupunki Suomessa... Varhaiskasvatus on laadukasta ja varhaiskasvatuksen osallistumisaste nousee...Espoon oppimistulokset ovat Suomen parhaat... Espoolaiset lukiot ovat kilpailukykyisiä ja yhteistyö korkea-asteen kanssa on tiivistä...Espoo on kansainvälisten päiväkotien ja koulujen edelläkävijä... Espoossa jokainen vanhempi voi luottaa, että lähikoulusta saa laadukasta opetusta. Lähikouluperiaatteesta pidetään kiinni... Koulukiusaamiselle nollatoleranssi ja taataan koulurauha... Koulutustakuu toimii, koulupudokkuutta sekä lasten ja nuorten syrjäytymistä vähennetään."

HIENOT tavoitteet, joihin poliittiset päättäjät  ja virkakoneisto ovat sitoutuneet. Ainakin näin luulisi.

EILEN valtuutetuille pidetyssä sivistystoimen perehdytystilaisuudessa tuli kuitenlin tunne  että hienojen tavoitteiden sijaan  valmistelukoneisto onkin lojaali-  vain ohjeelliseksi päätetylle-  kehykselle- ei strategialle. Vaikka oppilasmäärä kasvaa- tänä syksynä 930:lla-  opetukseen faktisesti käytettävissä oleva rahasumma vähenee 3 % niin perusopetuksessa kuin lukiossa. Esimerkiksi  ollaan leikkaamassa mm. kielikylpyluokkien saamien ns. kieliluokkatuntien määrää 3,5:stä 1,5:een. Ryhmäkokoja ollaan kasvattamassa noin 0,4:lla oppilaalla. Jollei se maistu, varalla on suunnitelmia leikata mm. avustajapalveluita.  Jatkossa iltapäivätoimintaa ehkä tarjottaan vain  ensimmäisen luokan oppilaille ja erityistä tukea vaativille oppilaille. Vieraskielisten lasten äidinkielen opetuksen ryhmäkokoja  kasvatetaan? Myös kuljetuskustannuksista tingittäisiin? Lisäksi pohditaan pienten ruotsinkielisten koulujen lakkauttamista,  luopumista kaksisarjaista pienemmistä suomenkielisistä alakouluista (tai niiden kokoa kasvatetaan) ja lähellä toisiaan sijaitsevien ala- ja yläkoulujen yhdistetään?  Uusista päiväkodeista halutaan suurempia: 8-10 ryhmän päiväkoteja. Just.  Mistä tulee tämä hinkun suurkouluihin? Tai mihin perustuu väite, että pienet koulut ovat haavoittuvia?

Vaikka tutkimustulokset ryhmä- ja koulukoon merkityksestä oppimiselle ovat ristiriitaisia, arkijärki sanoo, että opettaja- oppilassuhdeluku vaikuttaa oleellisesti opettajan kykyyn ohjata tukea tarvitsevia. Se vaikuttaa myös opettajan jaksamiseen.  Myös lastensuojelussa uskotaan, että pienet opetusryhmät ovat parasta lastensuojelutarpeen ennaltaehkäisyä.

LUONNOLLISESTI opettajien oma yhdistys EKOAY on noussut takajaloilleen. Kirjeessään lautakunnan jäsenille se toteaa, että

" Suomenkieliseen opetukseen varattu rahoitus on jälleen alimitoitettu arvioituihin todellisiin kuluihin nähden noin neljän miljoonan euron verran... Oppilasmäärä on lisääntynyt vuosittain noin 800 oppilaalla, mutta toiminnan lisärahoitus ei ole kasvanut vastaavasti...Taloudellisten sopeuttamistoimien seurauksia oppilaiden tai opetushenkilöstön hyvinvointiin ei ole tarkasti tutkittu. Tiedossa kuitenkin on, että viimeisten vuosien aikana lastensuojeluilmoitusten sekä oppilaiden psyykkisen tuen tarvearvioinnin lähetteiden sekä hoitokontaktien määrät ovat kasvaneet useilla kymmenillä prosenteilla. Espoossa toteutettava henkilöstön työhyvinvointikartoitus Kunta10 osoittaa opettajien työuupumuksen ja työmäärän selkeän kasvun aiempiin tutkimuksiin verrattuna. Erityisen huolestuttavia lukuja ovat sairausperäisten poissaolojen määrän runsas kasvu."

KIRJE päättyy vetoomukseen: "Espoon ja Kauniaisten opettajien ammattiyhdistyksen mielestä on lähes kymmenen vuotta kestäneiden leikkausten jälkeen vihdoin panostettava koulutukseen.
Lasten ja nuorten hyvän tulevaisuuden eväät rakennetaan yleissivistävässä koulutuksessa. Näiden edellytysten takaaminen koko ikäluokkaa koskettavalla lisäpanostuksella tulisi olla kaikkien toimijoiden yhteinen päämäärä."

Mutta suutuksissa ovat   myös monet opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan jäsenet.  Miksi joka vuosi täytyy käydä tällainen kauhunäytelmä? Leikkaamalla opetuksen resursseja ei vastata vieraskielisten oppilaiden määrän jatkuvaan kasvuun. Heitä on jo nyt 20 % oppilaista. Sillä ei vastata lapsiperheiden köyhyysongelmaan. Jo 10 % espoolaisista lapsiperheistä sai toimeentulotukea (7000 lasta). Invesointiohjelmasta puuttuvat uusien rakennettavien alueiden päiväkodit ja koulut. Eikä rahojen leikkaus heloota väistöissä opiskelun vaatimia järjestelyitä.  Jo  3052 oppilasta (11%)  opiskelee muussa kuin omassa koulussa.

ON totta, että Espoo on satsannut koulutukseen. Sukon oppilashinta  1-6- luokkien osalta on yhä 8055 € (Vielä vuonna  8016  se oli  8531 €). Vertailtaessa kaupunkeja keskenään, Espoo on panostuksessa ykkösenä (5261 €) - mutta tästä summasta kouluntason hallinnon ja opetuksen osuus vähenee. Yhä suurempi osa opetuksen rahoista menee vuokriin- siis seiniin.

LAUTAKUNTA käsittelee  kehystä keskiviikkona 20.9.

MYÖS muut Siton lautakunnat ovat lujilla pitäessään kiinni Espoon tarinan lupauksista. Mm. näistä:"Espoossa on omaleimaista ja laajaa kulttuuritarjontaa...Espoo on Suomen liikkuvin kunta."