Naurettavaa

HUIKEA viikko. Mutta myös ihan täynnä. Täynnä vaikka tosi upeita asioita.  Edellisenä viikonloppuna SyysMatin markkinoilla Espoon perinneseuran teltalla.  Maanantaina  tutkimusryhmän työkokous.  Tiistaina ops-veso helsinkiläisellä koululla ja illalla skypellä  NPDL-kokous. Keskiviikkona  viikon toinen tutkijakokous ja illalla Opetuslautakunnan kokous.  Torstai ja perjantai Tampereelle NPDL-valmentajana. Lauantaina  Nurmijärven arvointi-Veso ja tänään sunnuntaina demarien valtuustoryhmän oma  seminaari Majviksissa...

EN pätkääkään marise.  Olisi naurettavaa valittaa, kun kaikki  on itse haluttuja juttuja.

MUTTA juuri siksi sitä osaa arvostaa naurua. Väitetään, että vielä 1970-luvulla ihmiset nauroivat puoli tuntia päivässä. Nyt enää 10 minuuttia. Nauramisella on upea voimannuttava vaikutus. Minä olen saanut nauraa ja vähän naurattaakin.  Juuri tähän ahtaaseen viikkoon osui kaksi poikkeuksellisen naurattavaa juttua.

Toinen oli torstaina Tampereella. Olimme vaimon kanssa Tampereen Komediateatterissa nauramassa aivan hulvattomalle TV:sta vuosien takaa tutulle  ja nyt stagelle sovitetulle  "Kyllä isä osaa- remix"- komedialle. Tom Lindholmin perhe  on ihan kahjo. Menkää!

TOINEN oli tänään demarien valtuustoryhmän kokouksessa Klaus Thomassonin vetämä sessio.  Maankuulun imitaattori ja juontaja pani porukan paitsi tanssimaan ja laulamaan myös kuvittelemaan, mitä meistä olisi tullut jollei meistä olisi tullut sitä mitä tuli. Blogilastun yläreunassa on Klasun kuvaus vaihtoehtoisesta totuudesta minun osaltani. On se äijä!

MUISTETAAN kaikki nauraa.