Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Päärakennus, pieni juhlasali, Fabianinkatu 33.
MINULLA on ilo julkaista Raisan kirjoittama blogilastu tutkimuksensa teemasta. Olkaapa hyvä.
Raisa Ahtiainen: Fullan, Hargreaves ja suomalainen koulun kehittäminen
Michael Fullan ja Andy Hargreaves ovat tuttuja nimiä koulunuudistuksesta kiinnostuneille ja sen parissa työskenteleville suomalaisille. Tutkimuksen kentällä ja kenties myös konsulttien puheissa heidän teoksiinsa viitataan, kun puhutaan koulunkehittämisestä tai oppilaitosjohtajuudesta. Tuttuus kulkee myös toisinpäin: Suomi on tuttu työskentely-ympäristö ja yhteistyökumppani Fullanille ja Hargreavesille. Molemmat ovat vierailleet maassamme kouluttajan ja koulutuksen asiantuntijan roolissa useita kertoja. Lisäksi Suomi näkyy heidän kirjallisuudessaan eräänä tapausesimerkkinä. Koulujärjestelmässämme on koettu kiinnostavaksi etenkin opettajien ammattitaito, otoksiin perustuva testaaminen ja maltillinen tahti koulutuspoliittisessa koulunkehittämisessä. Fullanin ja Hargreavesin muodostaman kansainvälisen muutosteoreetikkoparin ja Suomen keskinäinen on suhde ollut monessa mielessä vuorovaikutuksellista. Näkyvintä tässä vaihdossa tietenkin on se, mitä on kirjoitettu – heidän toimestaan meistä ja meidän heistä.
Fullanin ja Hargreavesin kohdalla tekee mieli pohtia, onko heidän henkilökohtaisilla käynneillään tai kirjallisuudellaan ollut jotain todellista roolia suomelaisessa koulunkehittämisessä. Pohtimatta asiaa syvällisemmin ensimmäinen vastaus on: Ei. Ainakaan näkyvää. Lisäksi aika suuri osa koulutuksen parissa työskentelevistä saattaisi jopa pyytää tarkentamaan, kenestä nyt puhummekaan?
Fullanin ja Hargreavesin rooli Suomessa ei kuitenkaan ole täysin olematon. On useita esimerkkejä, etenkin oppilaitosjohtamisen puolelta, siitä, kuinka heitä on käytetetty osana tähän tematiikaan liittyviä koulutuksia. Käyttäminen tässä yhteydessä tarkoittaa sekä koulutusten perustamista heidän kirjallisuudelleen ja myös mahdollisesti heidän osallistumistaan toimintaan esiemerkiksi työpajan vetäjänä. Olen itse osallistunut joitakin vuosia sitten ruotsinkielisen Topkompetens –hankkeen järjestämään työpajaan, jonka vetäjänä Fullan oli. Työpajan kohderyhmänä olivat johtajat, pääasiassa kunnan koulutoimen tasolla. On olemassa myös opetuksen järjestäjäkohtaisia esimerkkejä siitä, kuinka heidän innoittamanaan on rakennettu Suomen ja Kanadan välistä opetushenkilöstön välistä vaihtoa koskien koulutyötä ja sen organsisointia. Tässä Kanada-esimerkissä yhteistyötahona on Ontarion alue, jossa Michael Fullanilla on viime vuosikymmenellä ollut keskeinen rooli koulutuspolitiikan uudistustyössä ja toimintamallien kehittämisessä.
Kaikessa kuvatun kaltaisessa työssä kiinnostavaa on se, että suomalainen opetushenkilöstö on kohdannut Fullanin ja Hargreavesin ajatusmalleja pääasiassa englanniksi. Tämä voi kuulostaa haasteelliselle, mutta toisaalta kahden kielen kanssa työskentely voi antaa enemmän tilaa käsitteiden pohdinnalle – kun tarjolla ei ole valmista suomennosta, on käsitettä lähdettävä rakentamaan itse Suomen kontekstiin. Tällainen prosessointi voi helpottaa esitetyn ajatuksen asettamista omaan koulujäjärjestelmäämme sopivaksi ja pohtimaan sen merkitystä suomalaisista lähtökohdista.
Oletan, että Fullanilla ja Hargreavesilla on ja on ollut oma paikkansa rajatun kohderyhmän piirissä - koulutuksissa, keskusteluissa ja työssä. En kuitenkaan näe heillä olevan sellaista asemaa, jonka voisimme laajemmin osoittaa koulun kehittämisen tai oppilaistosjohtajuuden parissa. Toisaalta, tämänkaltaiseen näkyvään asemaan ei ole mielestäni nimettävissä ketään muitakaan – oletettavasti siksi, koska heitä ei ole.
Asia voisi nähdäkseni olla toisinkin.
Juuri valmistuneessa väitöskirjassani tutkin herrojen teorioita, vertailin niitä ja lopulta rakensin heidän teorioihinsa perustuvan mallin. Tutkin mallin avulla Suomen erityisopetuksen reformia vuodelta 2010. Tutkimukseni päätuloksiin lukeutui havainto siitä, että koulutuspoliittisella tasolla uudistusten suunnittelussa tai toteuttamisessa ei ollut viitettä muutosteorioiden käytöstä. Tulkintani mukaan teoriaan perustuvan mallin käytöstä voisi kuitenkin olla hyötyä koulutuspoliittisessa uudistustyössä ja kehittämishankkeissa. Teoreettinen malli antaa toiminalle rakennetta. Rakenne puolestaan tukee toiminnan kuvaamista ja arvioimista sekä koulutuspoliittisen uudistustyön laajemmalle yleisölle esittämistä.
Mielestäni voisimme avata oven rohkeammalle teorioiden käytölle koulutuspoliittisessa uudistusten suunnittelussa ja toteutuksessa. Tällä en kuitenkaan tarkoita yhteen ja ainoaan teoreettiseen näkemykseen sitoutumista, vaan teorioiden tutkimista, arvioimista ja yhdistelyä. Kuitenkin niin, että tuloksena syntyisi yhtenäinen ja perusteltu kokonaisuus – vaikkapa Fullanin ja Hargreavesin ajatuksia yhdistelevä uudistustyötä jämäköittävä rakenne.
Raisa Ahtiainen
Tutkija
Koulutuksen arviointikeskus
Tässä linkki väitökseen: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-3549-0
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti