Kirjoja

Kirjoja
Kirjoja

perjantaina, syyskuuta 01, 2017

Kuoleeko koulu?

KUVAKAAPPAUS. Kuvan otti Outi
Törmälä.
IMAGE-lehden syyskuun numeron vierailevana päätoimittajana on Saku Tuominen ja  teemana on koulu.

Tuomisen pääkirjoitus kannattaa lukea, vaikka voi kirvellä, kun  hän  ravistelee  vanhempien  asenteita koulun uudistamisen yhdeksi esteeksi.

Ks. lisää http://www.image.fi/image-lehti/vierailupaatoimittaja-saku-tuominen-sina-olet-koulun-ongelma

Uutta kohti hapuilevan koulun ja  vanhaa haikailevan kodin teema on tärkeä ja kovin kovin monikerroksinen. Sain kutsun kirjoittaa kodin ja koulun yhteistyön haasteista sekä Espoon KoKon vierasblogiin että Suomen Vanhempainliiton pian julkaistavaan Suomi100-julkaisuun. Jaan täysin Saku Tuomisen huolen. Koulun on uudistuttava.  Onnistuakseen siinä,  koulu  tarvitsee vanhempien tuen.

 Oma ratkaisuehdotukseni on, että  vanhempien pedagoginen rooli  tulee päivittää.  Vanhemmat tulee kutsua mukaan juhlien lisäksi koulun arkeen. Samalla tavalla kuin urheiluseurat tekevät. Vaikka kaikki eivät tule mukaan. Elämä on.

IMAGEN  mainoksen mukaan olen syyskuun koulunumeron avaaja. Yritin etsiä lehteä mm. R-kioskeilta, mutten löytänyt.  Nettiversion mukaan  koulun uudistamisen suurin haaste on se, että opetus hautautuu opettajille ja rehtoreille sysätyn pikkusilpun alle. Olen tästä satavarma.

Minua koskevan jutun  otsikko on ärhäkkä : "Koulu kuolee, ellei se kykene uudistumaan, sanoo opetusneuvos Martti Hellström". Koulu on instituutio. Ja instituutio on tapa ratkaista jokin ongelma. Koulu ratkaisee ongelmaa: mitä uuden sukupolven on osattava, jotta se selviää tulevaisuudessa. Antaa eväitä sille, että jokainen voi kukoistaa.

Jos ihmiskunnan olemassaolo tiivistetään yhteen vuorokauteen, ilman koulua on tultu toimeen 23 tuntia 59 minuuttia. Mikään instituutio ei ole ikuinen. Instituutio kuolee, kun joko ongelma katoaa tai siihen löytyy parempi ratkaisu.

Juttu päättyy julmaan väitteeseeni: " Instituutiona koulu kuolee, jollei se kykene opettamaan niitä tietoja ja taitoja, jotka ovat oikeasti elämässä tärkeitä. Jos pysyvä palkkatyö katoaa, ja kun koulutodistukset ja tutkinnot eivät enää takaa mitään, katoaa mieli käyttää lapsuus ja nuoruus jonkin ammatin vaatiman koulupolun käyntiin.  Koulun tilalle tulee silloin jotain erilaista, ehkä parempaa. Tai ehkä koulu paikkana säilyy, mutta sen rooli muuttuu."

Tästä tulee varmaasti turpaan. Mutta toivottavasti myös keskustelua. Koko Ann-Mari Huhtaisen tekemän haastattelun voi lukea linkistä: http://www.image.fi/image-lehti/koulu-kuolee-ellei-se-kykene-uudistumaan-sanoo-opetusneuvos-martti-hellstrom

2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Kiitos Martti jälleen. Vahvistaa omia tuntojani. Jos nyt saisimme puhtaalta pöydältä miettiä, miten sivistäisimme 5-18 -vuotiaat lapsemme ja nuoremme, miten sen tekisimme, kaiken sen tutkimuksen ja tiedon valossa, jota meillä on, miten sen toteuttaisimme?

Olisi mukava tavata pedakomiikan merkeissä. Ihan ensimmäiseksi haluaisin jutella kanssasi oppivelvollisuudesta.

Rauno kirjoitti...

Aivan näin on Martti!
Nyt varmaan eletään aikaa, jolloin on venytettävä sovinnaisia tulevaisuudenkuvia uuteen kuosiin. Jaan visiosi, sillä merkkejä on jo ilmassa jostain tuollaisesta.
Ahmin lapsena Jules Vernen kirjoja, jotka silloin olivat vain mielikuvitusta. Mitenkäs käy koululle verneläisessä tulevaisuudessa? Muutosta tapahtuu, halusimme tai ei. Muutosta voi käyttää hyväksi, jos ei rupea ajopuuksi, vaan pyrkii ohjailemaan.

Tähän sopii koskenlaskun opit, joilla en voi kehua, mutta perusteet hallitsen. Virtaavassa vedessä voi venettä/kanoottia ohjata joko jarruttamalla tai pyrkimällä vettä nopeampaan liikkeeseen. Jälkimmäinen tapa on tehokkaampi, vaikka jarruttelemallakin voi päästä perille pahemmin kastumatta.