Ajankohta oli mainio. Uusi – peruskoulun viides – ops on nyt otettu käyttöön myös 7. luokilla. Alakouluista on jo saatu kokemuksia. Ja kiukuttelu kaikkia tehtyjä ratkaisuja kohtaan käy kuumana niin oikeassa mediassa kuin somessakin. Kipukohdat nousevat esiin. Hyvä niin.
MIKÄ oli tällä kertaa perusmessageni? Tämä(kin) ops on tosi tiivistä tekstiä. Lukemisen vaiva kannattaa edelleen nähdä. Se tulee lukea nimenomaan itse, jotta ymmärtää. Ymmärtämisessä auttaa myös puhuminen kavereiden kanssa. Ja arkeen suhteuttaminen.
OLEN edelleen sitä mieltä, että näin paksua opsia ei olisi tarvittu. Mutta varsinkin alkuosa on kirjoitettu tosi kauniisti - ihan originaalin POPSin hengessä. Itse olisin kyllä käyttänyt enemmän koulun arkikieltä. Olisi tosi hienoa, jos seuraavassa opsissa selkeästi kerrottaisiin, mikä on oikeasti uutta, ja mitä ei enää pitäisi opettaa ( anteeksi ohjata :-)).
NOSTIN esiin seitsemän minusta merkittävintä muutoskokonaisuutta. Niistä kaikkein tärkeimmät ovat - siis minusta - oppilaan ja opettajien keskinäinen työnjako opetuksessa sekä arviointi. Lisää tilaa oppilaan omalle toiminnalle ja tunneille enemmän tsempausta! Monialainen oppimiskokonaisuus on huikea - ja nyt ensimmäistä kertaa pakollinen- harjoittelukentä kaikille ns. uuden pedagogiikan ideoille, mutta ennen muuta koulun ja oppilaiden oikean elämän eheyttämiselle. Laaja-alainen osaaminen ja toimintakulttuurin muutos kytkeytyvät vahvasti toisiinsa- ne vain tuntuvat maistuvan monelle kalanmaksaöljyltä. Näyttää siltä, että digiloikkapuhe on kääntynyt itseään vastaan; TVT:n vahva esiinnostaminen jakaa opettajat kahteen jonoon. Ihan turhaan. Käytetään laitteita, kun ne tuovat lisäarvoa pedagogiikkaan. Ja ne tuovat. Oppimisympäristöjen rikastaminen ei vaadi kalliiden kalusteiden ostamista.
MUUTTUUKO mikään? Kerroin nuorille, että sekä 1990- että 2000-lukujen ops-uudistuksissa tavoiteltiin pitkälti samansuuntaista muutosta kuin nyt. Luin otteita muutokseen pettyneistä arviointiraporteista. Mutta ehkä ikkuna on nyt auki?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti