OKL-vuosikurssi 1974: 40-vuotta valmistumisesta

KYLLÄ aika kiitää. 40 vuotta sitten toukokuussa  kurssimme valmistui luokanopettajiksi. Sitä juhlittiin eilen Tuusulan Gustavelundissa. Paikalla oli about 88:sta  kurssilaisesta sopivasti noin 40. Kaukaisimmat tulivat tapahtumaa varten Saksasta ja Ruotsista.

TÄMÄ kurssi astui kouluihin juuri siinä vuonna, kun pääkaupunkiseutu siirtyi peruskouluun. Se ehti kokea kaikki  peruskoulumme tähänastiset  vaiheet ja muutama opettaa yhä uusimmallakin opsilla.

Kurssilaisistamme tutuimpia lienevät jo edesmennyt Lauri Turja, professori Leena Krokfors, kouluttajat Jukka Ahonen ja Jorma Ahonen, radiotoimittaja Hannu Sironen  sekä tietokirjailija Rauno Haapaniemi. Useat ovat toimineet myös harjoittelukoulun opettajina, rehtoreina, oppikirjantekijöinä, ohjaavina opettajina  ja järjestöhommissa.  Merkittävä osa on tehnyt elämäntyötään erityisoppilaiden parissa.

Muutama meistä  jatkaa vielä koulussa. Niinikään muutama "roikkuu" muutoin työelämässä. Kuusi meistä - kaikki miehiä - on jo nukkunut pois. Loput ovat turvallisesti eläkkeellä.

JUHLATAPAHTUMA alkoi lounaalla. Sitten siirryttiin auditorioon, jonne valmisteluryhmä oli laatinut ohjelman.  Kuulimme alustuksia lukioiden erityisopetuksesta, vammaisten opetuksesta, oppilaiden pedagogisesta viihtymisestä, Ruotsin koulujärjestelmän masentavasta tilasta ja opettajankoulutuksen yleissivistävästä lisäarvosta myös muuhun kuin opetustyöhön. Kuulimme hauskoja tarinoita ja puhuimme syvällisesti pedagogiikkaa.

KURSSILLE oli avattu googleen oma sivusto, jonne 30 meistä  kirjoitti muistelmia työurastaan ja liitti vanhoja valokuvia. Tueksi oli laadittu muutama kysymys:
Mitä sinusta piti tulla isona?
Miksi halusit opettajaksi?
Mikä oli mukavinta opiskelijalla? Jos haluat, voit kertoa jonkin muiston.
Miten aloit työurasi? Millaisia odotuksia sinulla oli ja täyttyivätkö ne?
Miten työurasi jatkui ja mikä siinä on ollut antavinta?
Miten työ on muuttunut?
Miltä koulu näyttää lähitulevaisuudessa?
Mitä sellaista olet oivaltanut työurallasi, jonka haluaisit jättää perinnöksi työsi jatkajille?
Jos olisit nyt nuori, vieläkö pyrkisit OKL:ään? Vai et? Miksi?
Muuta, sana on vapaa.

MINÄ olin saanut tehtäväksi laatia yhteenvedon noista muistelmista. Väänsin niistä 52:n dian koonnan ja juoksutin 40 vuotta puolessa tunnissa. Jo näistä ensimmäisistä muistelmaversioista (moni täydentää niitä vielä) syntyi todella mielenkiintoinen kuva tämän "Paraskurssin" urapolun vaiheista.  Miten ja missä vaiheessa syntyi ajatus ryhtyä opettajaksi? Mitä meihin tarttui opiskeluvuosista? Millaiset eväät koulutus antoi ensimmäiselle opettajavuodelle? Kuinka itse kukin löysi oman paikkansa? Millaisia opettajia meistä tuli? Millaisia uravaiheita meillä oli? Miten siirtymä eläkkeelle sujui? Mitä meihin jää, kun opettajuus loppuu? Vieläkö - tällä kokemuksella -hakisimme OKL:lle.

Vaikka vastaukset ovat tässä vaiheessa luottamuksellisia, sen voi todeta, että tuolloisen 3-vuotisen koulutusohjelma läpikäynyt ryhmä teki uransa innostuneena, uutta monin  tavoin etsien, pedagogisesti ajattelen ja omaa työtään jopa pioneerina kehittäen. Tämä kuului paitsi puheista,  näkyi myös niistä ohjeista, perinnöstä, jonka haluaisi jättää nyt työtä jatkavalle opettajapolvelle. Kymmenet fiksut ohjeet voi ehkä tiivistää  kolmeen sanaan: ” Huumori, kerettiläisyys ja anarkia.”  (Tämä ei ehkä avaudu ulkopuolisille, mutta olisittepa  kuulleet  mm. jutut  kikoista, joilla tenteistä mentiin läpi :-)

Pääosa meistä on myös tullut maaliin aika ehjänä ja ammatinvalintaansa tyytyväisenä - vaikkeivat meistä kaikki enää olleet ihan varmoja, hakisivatko luokanopettajiksi, jos olisivat nyt nuoria.  Koulu on kehittynyt monessa suhteessa hyvään suuntaan- mutta myös huonoon.

AUDITORIO- OSUUS päättyi  noin viiden minuutin liikuttavaan  dia-ääniesitykseen "Ruususolmu", joka oli kurssimme suullisen ilmaisun ja kuvataiteen erikoistumiskurssilaisten lopputyö ehkä vuodelta 1976.

JUHLAILLALLINEN alkoi klo 18.30. Hotellin menu oli hieno ja maukas. Aterian päätyttyä porukka katseli vielä 240 diaa kurssimme elinkaaren eri vaiheista. Energisimmät jäivät riekkumaan yöksi. Minä ajoin klo 21 kotiin.

Hienoa kuulua tähän joukkoon!