Opettaja oman työnsä tutkijana

SUOMALAISEN -ja erityisesti helsinkiläisen- opettajankoulutuksen keskeisiä, arvokkaita  ja omaperäisiä  tavoitteita on ohjata opettajaksi opiskelevat omaa työtään tutkiviksi opettajiksi. Suomeksi: haluamme, että heillä on tutkijamainen ote omaan työhönsä. Että he tietävät, mitä  opetuksesta oikeasti tiedetään. Että he osaavat lukea tutkimuksia myös kriittisesti ja päivittää omaa opetusotettaan. Tämä on keskeinen suomalaisen pedagogiikan herkun: didaktisen autonomian edellytys.

YKSI tämän tavoitteen keskeisiä koulutuskokonaisuuksia  on Helsingissä 10 opintopisteen kurssi nimeltä "Opettaja oman työnsä tutkijana". PED006- kurssiin kuuluu luentoja, luettavaa kirjallisuutta  ja ryhmäistuntoja. Kurssi on monelle viimeinen osasuoritus ennen ns. maisteriharjoittelua (os. päättöharjoittelu), jonka  jälkeen he lähtevät hommiin.

TÄNÄ lukuvuonna luentojen teemoja olivat:
-  Viisi näkökulmaa pedagogiseen toimintatutkimukseen
-  Pedagogisen päätöksenteon taito

-  Kattaus opettajuutta ja 

-  Noviisista ekspertiksi

LUENTOJEN lisäksi jokainen opiskelija osallistui kahdeksaan ryhmäistuntoon.  Neljä istunnoista oli ns. artikkeliseminaareja. Oikeaoppisen Flipped Classroomin mukaisesti opiskelijoiden piti lukea etukäteen tieteellinen artikkeli ja laatia siitä ns. kommentaari. Englanninkielisten- varsin vaativien-artikkelien teemoja olivat: 

- Millainen on hyvä opettaja oppilaiden näkökulmasta! 

- Miksi jotkut työnsä aloittavat opettajat jättävät työnsä, jotkut jäävät? 

- Onko positiivinen pedagogiikka vanhaa viiniä uudessa pullossa? 

- Mitä on läsnäolo opetuksessa? 

Artikkeliseminaareissa käytiin sitten läpi eri tavoin, mitä näistä kommentaareista oli opittu. Omassa noin 20 opiskelija B-ryhmässäni väiteltiin, leikittiin open spacea ja  rakennettiin yhdessä yhteistä tietoa.

KOLME  ryhmäistuntoa oli ns. videoseminaareja. Kurssista vastannut pääkouluttaja (Kata S.) oli kuvannut aitoja opetustuokioita, ja niitä reflektoitiin etukäteen luetun  artikkelin avaamasta näkökulmasta. Artikkeleistä kunkin poimimia helmiä koottiin  mm.  aakkoskoonnalla ja    oikeaoppisella  käsitekartalla.

Katseluteemoja olivat:  

- Millaisia kommunikatiivisia vuorovaikutuksen tapoja nähdyssä opetuspuheessa on? 

- Miten opettaja voi tukea oppilaan autonomian kehittymistä ja miksi opettajat käyttävät kontrolloivaa opetustapaa?

-  Miten oppilaat kyseenalaistavat opetusta vuorovaikutustilanteissa?

VIIMEISELLÄ kerralla käytiin läpi päivitetyt käyttöteoriat. Miten näkemys opettajuudesta, jota itse kukin tavoittelee, oli kehittynyt?

Lopuksi vedettiin kurssin aikana opittua yhteen. Työtapoina B-ryhmässä oli mm. kuvapostikortit ja värikorttiarvioinnit.

Omasta  ryhmästäni, mutta myös kaikista muista  ryhmistä saatiin kurssista  tosi kiittävää palautetta. Homma toimi.

KYLLÄ on   opettajankoulutus todella ottanut ison metodien loikan niistä ajoista kun itse opiskelin tai olin hommissa OKL:lla 1980-luvulla. Vaikka huippulaatua se oli silloinkin.

MYÖS osaamisen arvointitavat ovat muuttuneet. Luennoista ei pidetty perinteistä valvottua tenttiä, vaan sen korvasi essee. Artikkeliseminaarien jälkeen opiskelijat täyttivät itsearviointilomakkeen, jossa he arvioivat omaa panostaan.  Itsearvointi otetaan kurssin arvosanassa huomioon.  Videoistunnoista opiskelijat laativat vielä oppimispäiväkirjan, jonka arvostelussa otetaan  mm. huomioon, kuinka hyvin vastaaja hyödyntää lukemiaan artikkeleita.

Hienoa saada olla mukana tällaisessa.