Aikuisopiskelu. Aloita jo tänään

TÄNÄÄN esittelyvuorossa ajatuksia aikuisopiskelusta ihan 1970-luvun alusta. Kyseessä on pieni, about 100-sivuinen, nimenomaan "aikuisopiskelua  harjoittaville" kirjoitettu kirjanen.

Alanen, Aulis. (1970). Aikuisopiskelu. Aloita jo tänään. Seepra.  Porvoo-Helsinki: WSOY

1970-luvulla Suomi oli kehittymässä kovaa vauhtia koulutusyhteiskunnaksi, jossa  tieto kasvoi ja uusiutui valtavasti. Elinkeinoelämä vaati, että koululaitoksen oli  keskityttävä jakamaan yleisluontoista perustietoa ja luomaan pysyvää oppimiskykyä; ymmärrettiin, ettei lapsuus- ja nuoruusiän koulunkäynti enää  riitä, vaan opinnot jatkuvat läpi elämän.

Elettiin  rinnakkaiskoulun aikaa. Koulunkäynti-mahdollisuudet olivat toki jatkuvasti tasoittuneet, mutta vielä pitkäksi aikaa riitti ikäluokkia, joissa oli laajat lahjakkuusreservit; siis runsaasti yksilöitä, jotka eivät aikanaan olleet päässeet osallisiksi kykyjensä ja taipumustensa mukaisesta koulutuksesta.

Moni suorittikin tuolloin  "myöhäisheränneenä" keskikoulun ja lukion kursseja. Tämä oli mahdollista yksityisoppilaana. Jokainen oppikoulu oli velvollinen ottamaan yksityisoppilaita 10 % koulun oppilasmäärästä. Varsinainen opiskelu tapahtui omin neuvoin tai käyttämällä hyväksi esim. kirjeopistojen, kansalais-ja työväenopistojen, kansanopistojen ja kansankorkeakoulujen  tentteihin valmentavaa opetusta. Aikuisille oli myös tarjolla iltaoppikouluja ja oppikoulujen iltalinjoja. Ammatillisia koulukursseja järjestettiin heikommin normaalin koulunkäynnin ulkopuolella.

Monella esteenä opiskelulle oli kuitenkin  yhä omat ennakkoluulot ja lukkiutuneet asenteet.  Ajateltiin, että  opiskelu  kuuluu ”varsinaisesti lapsuuteen ja nuoruuteen."   Aliarvioitiin omaa oppimiskykyä eikä uskottu omakohtaisen opiskelun tarpeeseen ja edellytyksiin.

Aikuisen oppiminen

Tuolloin oli jo kumottu  ajatus, ettei aikuisena  pysty oppimaan uutta. Alanen kirjoittaa, että aikuisen oppimiskyky alkaa laskea vasta 60 ikävuoden kohdalla. Mekaaninen muisti heikkenee vuosien myötä (yksittäisten tosiseikkojen mieleenpainaminen alkaa viedä pidemmän ajan ja vaatia suurempia ponnistuksia kuin nuoruudessa. Nopeus vähenee.  Oppimisvalmiudessa paino siirtyy koneellisesta muistamisesta kokonaisuuksien hallintaan. Aikuisella on kyky yhdistellä asioita kokonaisuuksiksi ja säilyttää pitkiä aikoja tällaista asiatietoa sekä soveltaa sitä uusiin tilanteisiin. Aikuinen näkee asiayhteyksiä, asettaa karttuneiden kokemusten valossa tosiseikat oikeille paikoilleen, tekee niistä asianmukaisia päätelmiä ja käyttää kokemuksia hyväksi uusissa tilanteissa.

Aikuisen opiskelutapa

Varsinaisen oppimiskyvyn rinnalla tärkeää on opiskelutapa. Aikuiset työskentelevät oppimis-tehtävissäkin järjestelmällisemmin kuin lapset. He kykenevät  itsenäiseen työskentelyyn ja pitkälle tähtäävään suunnitteluun ja käyttämään  hyväkseen elämänkokemuksiaan. Aikuiset  kykenevät tarvittaessa jäsentelemään vuosienkin pituisen opinto-ohjelman  etenemiskartaksi, jonka mukaan viikkojen ja kuukausien ohjelmat määräytyvät.

Oppimisen esteitä

Mutta muitakin esteitä  on kuin oppimiskyvyn heikkeneminen. Aikuiselle (voi olla) vuosien takainen pohjakoulutus,  jolloin tiedot ovat vanhentuneet ja osittain rapautuneet.

Aikuiset pelkäävät pettymyksiä ja ovat mukavuuden haluisia. Voidakseen kunnolla oppia uutta monen olisi ensin päästävä eroon vanhentuneista asenteista, tottumuksista ja taidoista. Vanhasta eroon pääseminen saattaa olla aikuiselle vaikeampaa kuin uuden oppiminen.

Aikaisemmat tiedot, kokemukset ja suoritustottumukset auttavat opiskelussa, mutta ne voivat myös jarruttaa oppimista. Aikuinen voi jopa kokea uudet oppimisvaikeudet  uhkana saavuttamalleen tasapainolle ja persoonallisuuden integraatiolle (eheydelle

Ilmiö  selittyy (negatiivisella) siirtovaikutuksella. Iän karttuessa  voimistuu Alasen mukaan taipumus tulkita uusia tilanteita ennakkokäsitysten ja aikaisemmin opittujen, mutta jäykistyneiden ja olojen muuttuessa vanhentuneiden tulkintakaavojen mukaan. Tähän ilmiöön sisältyy ilmeisesti myös torjuntaa; kun uudelleen asennoituminen ja vanhasta irrottautuminen vaatisi ponnistelua, uusien tilanteiden ja tehtävien kiusalliset vaatimukset jätetään tiedostamatta ja seulotaan havainnot niin, että  ne sopivat  vanhoihin kaavoihin.

Viikon ja päivän monet tehtävät ja toimet kilpailevat  opintoharrastusten kanssa  ajasta, energiasta ja tarkkaavaisuudesta. Aikuisen ajan on riitettävä myös työhön ja erilaisiin vapaa-ajan tehtäviin ja harrastuksiin, perhe-elämään. Opintoihin liikenee  vähemmän aikaa ja voimia.  Lisäksi aikuinen joutuu usein opiskelemaan väsyneenä ansiotyön jälkeen. Opiskeluhetken jälkeen pyrkivät uudet huomiota   ja muistamista vaativat tehtävät peittämään alleen opiskelun tulokset.

Aikuisen kiinnistuksen herääminen ja säilyminen riippuvat huomattavasti siitä, miten mielekkäiltä opinnot tuntuvat omien elämänpyrkimysten kannalta ja millaiselta näyttää oppimistulosten käyttöarvo. Aikuiset saattavat tosin vaatia liian suoraviivaisesti heti näkyvää sovellettavuutta ja konkreetisuuta- ja vierastavat teoriaa.

Aikuisen suhtautuminen opettajaan ja omaan opiskelijanrooliin on usein ristiriitainen. Toisaalta hän tähdentää omaa itsemääräämisoikeuttaan ja vieroo auktoriteetteja, toisaalta hän on epävarma ja taipuvainen alistumaan passiiviseen kiltin koululaisen rooliin.  Aikuisopiskelija on siksi altis viivyttelemään aloittamista, hapuilemaan, sortumaan näennäisopiskeluun ja keskeyttämään.

Kuinka auttaa aikuista opiskelussa?

Alkysysäys  on tärkeä. Opiskelu on saatava tuottamaan palkitsevia oppimiskokemuksia. Edistyminen virittää halun jatkuvaan opiskeluun. Välitön palaute on tärkeää. Samoin  jaksotus.

Alanen antaa 12 ohjetta, mitä opiskelija itse voi tehdä?

1. Laadi opintosuunnitelma ja noudata sitä. Opiskele säännöllisesti.  Rytmitä opinto-ja lepojaksot.  Joka tunti 10 minuutin tauko.
2. Kontrolloi toimintaasi. Keskitytkö? Paneudutko riittävän intenssiivisesti? On voitettava tietty sisäinen vastustus. Siihen tarvitaan itsekuria ja malttia, kun jokin kilpailevista toiminnoista vetää voimakkaasti puoleensa tai opintojen edistymisessä on tasanne tai vaikea tai ikävustyttävä tilanne. Älä näennäisopiskele. Lisää aktiivisesti opiskelun kiinnostavuutta. Aseta välitavoitteita. Arvioi tuloksia. Totea opitun käyttöarvo = edistymisen kokemus.
3. Kehitä lukemistekniikkaasi. Tee muistiinpanoja ja alleviivauksia. Täydennä ja tarkista aineistoa. Paranna lukemisnopeutta. 
4. Kertaa tehokkaasti. Pysähdy sopivin välein ja kuulustele itseäsi. Kertaa myös aiemmin oppimaasi. Muokkaa aineistoa itse. Tee runsaasti harjoitustehtäviä.
5. Varmista muistaminen. Opiskeluhetken jälkeen pyrkivät uudet huomiota ja muistamista vaativat tehtävät peittämään alleen opiskelun tulokset. Pidä riittävä tauko, ennen kuin teet muuta. Ylioppiminen: Jatka harjoittelua vaikka olet  oivaltanut ratkaisun ja osannut suorittaa tehtävän. 
6. Sovella opittavaa. Harjoitustehtävät varmistavat, ettei oppiminen ole koneellista ulkoalukua, vaan että tietoja kyetään todella soveltamaan käytäntöön. Sovella arkielämän ongelmiin. 
7. Käytä apuvälineita (Laskutikku. Nauhuri. Levysoitin) 
8. Käytä kirjastoja.
9. Pyri lisäämään suoritusnopeuttasi. Siihen voi vaikuttaa työskentelytottumuksilla. 
10. Huolehdi opiskeluolosuhteista. Ulkoile. Liiku. Järjestä rauhallinen työnurkka.
11. Tutustu opiskelutovereihisi. Tovereilta saa suoritusapua. Toveruussuhteet tuottavat myös innostavaa emitionaalista tukea, antavat viitekohtia omien tavoitteiden ja odotusten täsmentämiseen, vähentävät rooliepävarmuutta ja monipuolistavat opintotilanteiden vetovoimaa 
12. Kehitä tiedollista aktiivisuuttasi. Tiedollisesti aktiivisen ihmisen tunnusmerkit: 

• osaa etsiä tietoja ja oppimistilaisuuksia. 
• Kykenee persoonallisiin valintoihin (kirjallisuus, tv-, radio-ohjelmat.. opinnot). 
• Pyrkii käsittämään täsmällisesti  tietojen esittäjän tarkoituksen.  Ei tyydy ymmärtelyyn. 
• Arvioi kriittisesti esitettyjä tietoja ja väitteitä. 
• Kykenee muokkaamaan itsenäisesti tietoaineistoa, yhdistelemään sitä kokonaisuuksiksi, liittämään aikaisemmin oppimaansa ja soveltamaan sitä käytäntöön. 
• Opiskelee suunnitelmallisesti

NÄIN siis 1970-luvun alussa. Aikuisoppimisen haasteet taidettiin nähdä  nimenomaan opiskeluteknisinä.  Nykysilmin vastaanottava oppiminen ja muistiinpainaminen ylikorostuvat ohjeissa.