Kirjoja

Kirjoja

lauantaina, helmikuuta 02, 2019

Kuukauden kirja: Tutor. Itsenäistyvän oppijan ohjaaja.

Lehtinen, Esko ja Jokinen, Tuija. (1996 ).Tutor. Itsenäistyvän oppijan ohjaaja. Jyväskylän yliopisto. Atena Kustannus.

LEHTISEN ja Jokisen kirja on hauskaa luettavaa. Niin vakuuttuneita he olivat 20 vuotta sitten, että (ainakin aikuisten) opettajat omaksuvat ohjaajan roolin, kasvavat ohjaajiksi, alkavat luottaa oppilaisiin  ja oppilaitosten toimintakulttuuri uudistuu: Oppijat saavat enemmän tilaa ja vastuuta oppimisestaan. Opettajasta tulee tietoisen oppimisen ohjaaja, yhteistyökumppani. Tärkeintä ei olekaan enää miten opetan vaan mitä teen, jotta saan oppijan oppimaan ja keskittymään olennaisuuksiin.

Tälle uudelle opettajan roolille he ehdottavat tutoria. Ja se mitä tutor tekee on ohjausta.

Kuinka tähän päästään? On muutettava reunaehtoja.
Korvataan oppikirja erilaisia näkemyksiä sisältävien tietolähteiden käytöllä.  Kytketään koulun ulkopuolisia voimavaroja ja henkilöitä  oppimisen verkostoihin. Annetaan oppijoiden  itse määritellä  omat kehittymis-tarpeensa, perehtyä itse  asioihin  ja arvioida itse oppimistaan.

Aikuisen oppiminen

Kirjassa uskotaan  andragogiikkaan.  Sen perusaksioomia on, että ihmisellä on luontainen pyrkimys kehittää itseään ja että hänellä säilyvät  koko eliniän kyky ja halu oppia. Siis itseohjausvalmius.

Malcolm S. Knowles

Itseohjauksen klassikko on  yhdysvaltalainen tutkija Malcolm S. Knowles. Hänen mukaansa aikuisia on opetettava toisella tavalla  kuin lapsia. Taustalla on mm. humanistinen ihmiskäsitys, luottamus itsenäiseen itseohjautuvaan oppijaan, jonka tavoitteena on  ”itseään toteuttava ihminen”.

Knowlesilla oli useita perusoletuksia aikuisoppijasta:

  • aikuinen kehittyy riippuvuudesta kohti itseohjautuvuutta  (tämä tosin on myytti-  itseohjautuvuus ei ole kaikkien aikuisten automaattinen ominaisuus
  • aikuisella on kokemusreservi, joka on rikas oppimisen lähde (paljon tietoa, taitoa, elämän- ja työkokemusta)
  • aikuinen on tottunut kantamaan vastuuta 
  • aikuisen aikaperspektiivi on kohti välitöntä soveltamista (Lapsi jaksaa odottaa, että opitusta on myöhemmin hyötyä)
  • oppimismotivaatio kehittyy ulkoisesta sisäiseen 
  • ja hakeutuessaan vapaaehtoiseen koulutukseen aikuinen on  motivoitunut 

Toki aikuisen oppimisessa on myös puutteita. Hän kantaa mukanaan "perinnereppua". Jos esim. koulukokemukset ovat olleet ankeita, hänellä voi olla vaikeuksia omaksua oppijan rooli. Lisäksi ryhmänä aikuiset ovat kovin erilaisia.

Gerald Grow

Uusi opettaja on siis tutor ja tutorin ohjaus on prosessi, jonka avulla ohjattavassa tapahtuu muutos. Kirjoittajat muistuttavat, että tutorin tulee  valita  toimintastrategiansa oppijoiden itseohjausvalmiuksien mukaan. Hän myös vaihtelee toimintatapojaan tietoisesti ja tavoitteellisesti siten, että ohjattavien valmiudet kehittyvät.

Tämän ajattelun taustalla on tutkija Gerald O. Grow ja hänen SSDL-mallinsa.  Hänen mukaansa
hyvä opettaja valmentaa oppijoita selviytymään ilman heitä - kuten vanhemmat lapsiaan. Aikuiset kehittyvät  oppijoina vaiheittain riippuuvuudesta  itseohjautuvuuteen ja  hyvä opettamis-ohjaaminen kohtaa heidät juuri sillä tasolla, millä he ovat.

SSDL- malli. Kuva on lainattu netistä,
Sekä oppilaat että opetustyyli jaetaan mallissa neljään vaiheesees. Oppijat voivat olla riippuvia, kiinnostuneita, sitoutuneita tai itseohjautuvia. Opettajan opetustyyli voi olla auktoriteetti, motivoija, fasilitaattori tai delegoija.

Riippuvat oppijat tarvitsevat opettajajohtoista ja sisältöpainotteista opetusta.  Strukturoituja harjoitukset. Välitöntä, positiivista palautetta.

Kiinnostuneet oppijat hyötyvät  keskusteluluennoita,   innostamista, rohkaisevaa palautetta.

Sitoutuneet oppijat ovat  valmiita tutkimaan itsenäisesti.Yhdessä sovitut  kriteerit ja oppimissopimukset ja avoimet ryhmäprojektit sopivat heille.

Itseohjaavat oppijat ovat  halukkaita ja kykeneviä ottamaan täyden vastuun oppimisestaan. Ohjaaja on konsultti ja delegoija.

Mallia on kritisoitu stereotypiseksi, mutta minusta siinä on fiksu idea.

Ei kommentteja: