LEHTISEN ja Jokisen kirja on hauskaa luettavaa. Niin vakuuttuneita he olivat 20 vuotta sitten, että (ainakin aikuisten) opettajat omaksuvat ohjaajan roolin, kasvavat ohjaajiksi, alkavat luottaa oppilaisiin ja oppilaitosten toimintakulttuuri uudistuu: Oppijat saavat enemmän tilaa ja vastuuta oppimisestaan. Opettajasta tulee tietoisen oppimisen ohjaaja, yhteistyökumppani. Tärkeintä ei olekaan enää miten opetan vaan mitä teen, jotta saan oppijan oppimaan ja keskittymään olennaisuuksiin.
Tälle uudelle opettajan roolille he ehdottavat tutoria. Ja se mitä tutor tekee on ohjausta.
Kuinka tähän päästään? On muutettava reunaehtoja.
Korvataan oppikirja erilaisia näkemyksiä sisältävien tietolähteiden käytöllä. Kytketään koulun ulkopuolisia voimavaroja ja henkilöitä oppimisen verkostoihin. Annetaan oppijoiden itse määritellä omat kehittymis-tarpeensa, perehtyä itse asioihin ja arvioida itse oppimistaan.
Aikuisen oppiminen
Kirjassa uskotaan andragogiikkaan. Sen perusaksioomia on, että ihmisellä on luontainen pyrkimys kehittää itseään ja että hänellä säilyvät koko eliniän kyky ja halu oppia. Siis itseohjausvalmius.
Malcolm S. Knowles
Itseohjauksen klassikko on yhdysvaltalainen tutkija Malcolm S. Knowles. Hänen mukaansa aikuisia on opetettava toisella tavalla kuin lapsia. Taustalla on mm. humanistinen ihmiskäsitys, luottamus itsenäiseen itseohjautuvaan oppijaan, jonka tavoitteena on ”itseään toteuttava ihminen”.
Knowlesilla oli useita perusoletuksia aikuisoppijasta:
- aikuinen kehittyy riippuvuudesta kohti itseohjautuvuutta (tämä tosin on myytti- itseohjautuvuus ei ole kaikkien aikuisten automaattinen ominaisuus
- aikuisella on kokemusreservi, joka on rikas oppimisen lähde (paljon tietoa, taitoa, elämän- ja työkokemusta)
- aikuinen on tottunut kantamaan vastuuta
- aikuisen aikaperspektiivi on kohti välitöntä soveltamista (Lapsi jaksaa odottaa, että opitusta on myöhemmin hyötyä)
- oppimismotivaatio kehittyy ulkoisesta sisäiseen
- ja hakeutuessaan vapaaehtoiseen koulutukseen aikuinen on motivoitunut
Toki aikuisen oppimisessa on myös puutteita. Hän kantaa mukanaan "perinnereppua". Jos esim. koulukokemukset ovat olleet ankeita, hänellä voi olla vaikeuksia omaksua oppijan rooli. Lisäksi ryhmänä aikuiset ovat kovin erilaisia.
Gerald Grow
Uusi opettaja on siis tutor ja tutorin ohjaus on prosessi, jonka avulla ohjattavassa tapahtuu muutos. Kirjoittajat muistuttavat, että tutorin tulee valita toimintastrategiansa oppijoiden itseohjausvalmiuksien mukaan. Hän myös vaihtelee toimintatapojaan tietoisesti ja tavoitteellisesti siten, että ohjattavien valmiudet kehittyvät.
Tämän ajattelun taustalla on tutkija Gerald O. Grow ja hänen SSDL-mallinsa. Hänen mukaansa
hyvä opettaja valmentaa oppijoita selviytymään ilman heitä - kuten vanhemmat lapsiaan. Aikuiset kehittyvät oppijoina vaiheittain riippuuvuudesta itseohjautuvuuteen ja hyvä opettamis-ohjaaminen kohtaa heidät juuri sillä tasolla, millä he ovat.
 |
| SSDL- malli. Kuva on lainattu netistä, |
Riippuvat oppijat tarvitsevat opettajajohtoista ja sisältöpainotteista opetusta. Strukturoituja harjoitukset. Välitöntä, positiivista palautetta.
Kiinnostuneet oppijat hyötyvät keskusteluluennoita, innostamista, rohkaisevaa palautetta.
Sitoutuneet oppijat ovat valmiita tutkimaan itsenäisesti.Yhdessä sovitut kriteerit ja oppimissopimukset ja avoimet ryhmäprojektit sopivat heille.
Itseohjaavat oppijat ovat halukkaita ja kykeneviä ottamaan täyden vastuun oppimisestaan. Ohjaaja on konsultti ja delegoija.
Mallia on kritisoitu stereotypiseksi, mutta minusta siinä on fiksu idea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti