Collin, Kaija ja Paloniemi, Susanna. (toim.). (2007). Aikuiskasvatus tieteenä ja toimintakenttänä. Jyväskylä: Ps-kustannus.
Kirjan missio on kaksijakoinen: Toisaalta se kuvaa 2000-luvun aikuiskasvatusta tieteenä. Toisaalta se kuvaa, mitä aikuisille tarjolla olevaa kasvatuksen kenttää ja sen historiallista kehitystä.
Tässä tiivistelmässä keskityn kirjan kokonaisuuden kannalta sivuasiaan: Mitä tuosta kirjasta voisi oppia aikuisen oppimisesta. Tärkein lähteeni on Ulla Maija Vallealan artikkeli;
"Oppiiko vanha koira uusia temppuja? Näkökulmia aikuisten opiskeluun ja oppimiseen"
Aikuisoppiminen
Valleala tarkastelee aikuisoppimista tutkimustulosten pohjalta. Kiinnostus aikuisoppimisen tutkimiseen heräsi 1920-1930-luvuilla. Aikuisen oppimiskykyä pidettiin tuolloin heikompana kuin lasten ja nuorten.
Entä miten asiasta nyt ajatellaan? Aloitetaan ajattelusta.
Aikuinen ajattelee eri tavalla kuin lapsi (vrt. Piaget). Keski-iässä lisääntyy ns. dialektinen ajattelukyky. Aikuinen elää postformaalin ajattelun kehitysvaihetta (lisätty Piagetin malliin): Tieto ymmärretään suhteelliseksi. Vastakohtaisuudet ja ristiriitaisuudet kyetään integroimaan dialektiseksi kokonaisuudeksi. Miksi? Aikuisella on laajempi elämänkokemus, ymmärrys risiriitaisuuksien hyväksymiseen. Hän etenee ristiriitaisuuksista kohti synteesiä ja ratkaisua. Tietokäsitys muuttuu dualistisesta (mustavalkoisesta) kohti relativistista. Tässä kehitysvaiheessa olevalle tieto on suhteellista ja muuttuvaa.
Aikuinen oppii asioita erilailla ja samalla lailla kuin lapsi.
Iän myötä näkö- ja kuuloaisti heikkenevät, reaktioaika pitenee ja fyysinen voima vaihtelee. Työmuisti heikkenee (myös siksi, että muistikapasitteettia kuluu muuhun- Jarvis). Tiedon prosessointi hidastuu. Pitkäkestoisessa muistissa ei ole havaittu muutoksia.
Terveen ihmisen oppimiskyky säilyy kuitenkin koko elinajan. (Kirjan lopussa todetaan ikääntymisprosessista, että 75-vuotiaana alkaa tapahtua keskeisiä muutoksia: toimintojen hidastuminen, sairaudet, informaation prosessointi heikkenee)
Kuinka nämä iän tuomat oppimisen heikkoudet tulisi ottaa aikuisen oppimisessa huomioon? Vallealan mukaan antamalla tarpeeksi aikaa ja apuvälineitä muistin tueksi.
Aikuisella korostuu aikaisemman tiedon merkitys uuden asian ymmärtämisessä. Ausubel onkin tehnyt jaon mielekäs oppiminen vs. ulkoaoppiminen. Oppiminen on sitä mielekkäämpää, mitä paremmin uusi asia nivoutuu aikaisempaan tietorakenteeseen. Itselleen merkityksellistä on helpompi omaksua ja palauttaa mieleen.
Kuinka tämä tulisi ottaa huomioon? Kytketään asia ajankohtaisiin ja oppijoille tärkeisiin asiohin. Kaivetaan esiin aikaisempi tieto (MH). Vastaanottavassa oppimisessa (kun tieto on suhteellisen staattista) auttavat ns. ennakkojäsentäjät (johdatteleva yleiskuva) ja ankkuroivat ideat (yhteenveto, erot ja yhtymäkohdat aiemmin opittuun). Vanhaa ja uutta kannattaa jäsentää korkeammalla abstraktiotasolla.
Aikuisella on myös erilainen tapa ratkaista ongelmia kuin lapsilla. Lapsen ja nuoren älykkyyttä on kuvattu joustavaksi ja akateemiseksi älykkyydeksi; heidän on helppo omaksua kirjatietoja ja ratkaista asiayhteydestään irrallisia teoreettisia ongelmia. Aikuisella on kiteytynyt ja käytännöllinen älykkyys ja parempi kyky käyttää käytännön kokemusta ja kontekstualistista tietoa apuna ongelmien ratkaisussa.
Kuinka tämä tulisi ottaa aikuisen oppimisessa huomioon? Hyödyntämällä elämänkokemuksia.(MH)
Aikuisen oppimiseen on todettu liittyvän vielä vahvempia tunnetekijöitä kuin nuoren tai lapsen oppimiseen (kouluaikaiset pettymykset kytkeytyvät uudelleen päälle). Tunnereaktiot aktivoituvat erityisesti arviointi- ja palautetilanteossa. Palaute on aikuiselle tärkeää, koska vaikuttaa motivaatioon.
Miten tämä tulisi ottaa huomioon? Lääkkeenä on myönteinen ja turvallinen ilmapiiri. Myönteinen palaute on tärkeää (vrt. Skinner ja Thorndike, Palautetta tulee antaa mahdollisimman pian ja siihen tulee sisältyä positiivinen kannustava osa (Rogers 2004). Hyvä palaute on dialogista, siihen kuuluu itsearviointi. Palautteen antoa helpottavat selkeät tavoitteet. Rogers suositteleekin tavoitteiden esittämistä selkeinä käyttäytymistavoitteina: mitä aikuienn osaa tehdä opintokokonaisuuden lopussa ja mihin arviointi kohdistuu.
Aikuisella on enemmän mahdollisuuksia ohjata, arvioida ja tarkkailla omaa oppimistaan ja katsoa asioita monesta näkökulmasta kuin nuoremmilla. Aikuisen itseohjautuvuus ei ole kuitenkaan itsestään selvää. Itseohjautuvan oppijan piirteitä ovat sisäinen motivaatio, suunnitelmallisuus. itseluottamus, oma-aloitteisuus, luovuus ja joustavuus (Koro 1993).
Miten itseohjautuvutta voi tukea? Itseohjautuvuus toteutuu vain vahvasti ja taitavasti ohjatussa opiskelussa, jossa opiskelijan on mahdollista sitoutua opintoihin ja opiskeluyhteisöön.
Aikuisopiskelu
Malcolm S. Knowlesin mukaan aikuisen opiskelua suuntaavat itse havaitut oppimisen tarpeet ja vahva sisäinen motivaatio. Aikuinen odottaa opiskelultaan välitöntä sovellusarvoa käytäntöön. . .
Aikuisen opiskeluun vaikuttaa hänen elämänkokemuksensa. Tämä kokemus on käytönnöllistä, sosiaalista ja ammatillista. Tästä syystä aikuiset ovat joukkona hyvin heterogeeninen.
Aikuisen persoonalliset tavat ovat melko vakiintuneita: Kuinka tehdä havaintoja, ajatella, muistaa, ratkoa ongelmia. Ne voivat myös haitata opiskelua.
Poisoppimisesta
Jack Mezirov tunnetaan transformatiivisen oppimisen isänä. Hänen mukaansa elämän aikana vakiintuu tapa tulkita todellisuutta= merkitysperspektiivi. Se on välttämätön tulkintojen ja uuden oppimisen viitekehys. Jos se on jäykkä, se rajoittaa luovuutta ja uuden oppimista.
Syvällinen oppiminen edellyttää muutosta tässä vakiintuneessa ja osittain tiedostamattomassa tavassa havaita ja tulkita maailmaan. On arvioitava oman merkitysperspektiivin taustalla olevia ennakko-oletuksia. Tavoitteena on entistä kattavampi avoimempi, erottelukykyisempi ja johdonmukaisempi tapa tarkastella maailmaa.
Aikuisen on mahdollista arvioida kriittisesti lapsuuden ja nuoruuden sosialisaation tuloksena muodostuneita ns. merkitysperspektiivien vääristymiä.
Merkitysperspektiivin muutos edellyttää kokemusta sitä, että aiempi viitekehys on riittämätön ilmiön ymmärtämiselle tai että vakiintuneet tavat toimia eivät enää ole sopivia tai tehokkaita uudessa tilanteessa. Malinen kutsuu tällaista kokemusta säröksi. Aikuisten oppimisen ohjaajan tärkein tehtävä on aikaansaada särökokemuksia oppijassa.
Transformatiivinen oppiminen (tiedostaminen ja kriittinen reflektio) edellyttää dialogia, se ei voi tapahtua yksisuuntaisen opettamisen avulla. Transformatiivinen aikuiskasvattaja ei ole opettaja vaan fasilitaattori tai koordinoija. Dialogin tulisi olla tasa-arvoista.
Aikuiset hakeutuvat opiskelemaan persoonallisen kehityksen siirtymissä ja muutostilanteissa. Merkittävissä elämänmuutoksissa oppiminen ja opiskelu koetaan erityisen merkityksellisiksi ja vaikuttaviksi. Erityisesti myönteisiksi koetuissa.
Lisäksi Löysin nämä helmet
Aikuinen
Kuka on aikuinen? 25-vuotias tai vanhempi, joka palaa koulutukseen ensimmäisen koulutusvaiheen ja tauon jälkeen. Hänellä on aikuiselle tyypilliset roolit, autonomia, vastuu itsestä ja lähimmäisistä sekä yhteiskunnallinen toiminta.
Aikuiskasvatuksen tavoitteet ja keinot
… jos tarvitaan aloitteellisuutta, mielikuvitusta, luovaa älykkyyttä, pitää näitä ominaisuuksia kehittää opettamalla leikkejä, taiteita, humanistisia tieteitä, uskontoa ja filosofiaa, siis yleissivistystä… (Urpo Harva)
Kokemus ja oppiminen
Oppiminen edellyttää kaikenikäisiltä vuorovaikutusta ympäristön kanssa ja se perustuu kokemukseen. Oppiminen perustuu kokemukseen, mutta kaikki kokemukset eivät ole kasvattavia Kasvattava kokemus: liittyy aikaisempaan kokemuksiin- ja sillä on oltava ajallista jatkuvuutta. Kokemuksen oltava osa sitä ympäristöä, jossa se koetaan. (John Dewey).
On olemassa kahdenlaisia: aikaisempia ja episodisia (uusia) kokemuksia (Jarvis). Molempia tarvitaan oppimisessa. Kokemus voi olla ensisijainen (autenttinen) tai toissijainen kokemus: esim. lukemalla.
Esim. lukeminen tai luento ei ole vielä oppimista. Ne ovat vasta kokemuksia. Oppimiseksi ne muuttuvat reflektoimalla ja muokkaamalla, esim. keskustellen tai kirjoittaen. Tärkein reflektoinnin tapa on muotoilu sanoiksi.
Ihminen oppii omista kokemuksista mutta myös tarkkailemalla muita ihmisiä ja heidän toimintansa seurauksia. Banduran (1986) teoria sai alkunsa lapsista, jotka jäljittelevät, mutta jäljittelyä ja havainnomalla oppimista tapahtuu myös aikuisten oppimisympäristöissä. Esim. noviisi seuraa expertin työtä.
Kolb on laatinut Deweyn, Piagetin ja Lewinin ajatusten pohjalta kokemuksellisen oppimisen teorian
Siinä oppimisen edellytyksenä ovat kokemuksen erittely ja reflektointi. Kokemus muutetaan tiedoksi konkreettisen kokemisen, kokemuksen reflektoinnin, käsitteellistämisen ja uuden tiedon aktiivisen kokeilemisen kautta. Kokemus hankitaan, otetaan haltuun, muokataan ja prosessoidaan, Kokemuksen voi hankkia lukemalla tai tekemällä. Kolbin mukaan pitää toteuttaa kaikki kokemuksellisen syklin vaiheet. Barnett on lisännyt malliin suunnitteluvaiheen.
Mentoroinnin kolme tapaa
Mentorointi (Shea 1994)
- spontaanit tilanteet
- tavoitteelliset, epämuodolliset vuorovaikutussuhteet
- muodolliset mentorointiohjelmat.
Oppimisen määritelmiä
Mitä on oppiminen? Oppimispsykologian mukaan käyttäytymisen pysyvä muutos.
Oppimisesta on kaksi mielikuvaa: Varastoimismielikuva ja toisaalta oppiminen uudenlaisena merkityksenantona ja uudenlaisina tapoina tehdä asioita.
Behavorismissa oppiminen on ympäristön aiheuttama havaittava muutos käyttäytymisessä.
Ihminen sopeutuu. Yhä sovelletaan Pavlovin pohjalta mm. tunteisiin (Valleala)
Oppimisen tuotokset
Oppimisen tuotoksia osaaminen, tiedot, taidot, tutkinnot s. 36 (Eero Pantzar)
Oppimisympäristöt
Toimintaympäristö, jonka puitteissa oppiminen tapahtuu. Oppimisen edellytykset ja tavat ovat erilaisia erilaisissa toimintaympäristöissä. Aikuisen toimintaympäristöjä ovat työ, koti, harrastukset, vapaa-aika, matkustaminen ja erilaiset yhteiskunnalliset aktiviteetit
Työ oppimisympäristönä
1. hiljainen tieto julkilausuttuksi tiedoksi. Kielellisenä voidaan jakaa.
2. Engeströmin ekspansiivinen oppiminen: oppiminen lähtee ristiriitojen tunnistamisesta ja niiden histotiallisen kehityksen arvoinnista kohti uusia työkäytäntöjä. Esim. kaksi eri tiimia pohtii arjen ongelmia , tapahtuu rajanylityksiä, syntyy uusia käsitteitä. Prosessin alussa ei ole mitään opetettavaa os. ”Opittava uusi asia luodaan samalla kun se opitaan.”
3. Tiedon rakentelu työyhteisössä. Ideat. Mallit. strategiat.
Lisäksi mm. mentorointi ja henkilöstön kehittäminen.
Työssä opitaan vaikka ei aina ole tarkoitus oppia. Oppimista tapahtuu työn oheistuotteena- myös itsestä ja työtovereista. Aikuisen oppiminen alkaa sein siitä, ettei ole varma jostain asiasta ja jokin uusi asia pakottaa ottamaan siitä selvää .
Kaija Collinin mukaan on havaittu, että työ itsessään opettaa aikuisia ammattiin ja ammatissa jopa tehokkaammin kuin formaalisessa koulutuksessa saatu oppi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti