Kirjoja

Kirjoja
Kirjoja

lauantaina, helmikuuta 16, 2019

Kultsan teatteri pelaa palapelia

Täysin subjektiivinen arvio, jossa yritetään väistellä juoni-paljastuksia.

Jorma Hellström - broidini- on kirjoittanut ja ohjannut teatteri Kultsaan musiikillisen draama-komedian syntymäpäivästä nimeltä "Palapeli". Näytelmä käynnistää  Kultsan 60-vuotisjuhlavuoden.

Tietenkin olen jäävi kirjoittamaan tästä mitään. Mutta mitä sitten.

Minulla oli nuorena miehenä ilo opiskella teatteritiedettä, ja opin mm. käsitteen faabeli. Faabeli = juoni riisuttuna kaikista yksityiskohdista. Palapelin faabeli on syntymäpäiväjuhlat, jotka lopulta alkavat.

Hieman tarkemmin? Syntymäpäiväsankari: vahtimestari Markku täyttää 50 vuotta ja hänen  lapsuudenystävänsä Norssista:  Arto  tulee onnittelemaan.  Artolla on vain hetki aikaa piipahtaa  ja sitten - lentäjä kun on- on lähdettävä lentokentälle.  Tai niin hän luulee.

Ystävykset ovat varsin erilaisia. Markku on luuseri. Arto menestyjä. Tai siltä siis näyttää aluksi. Markku tarvitsee apua. Ja pian sitä huutaa myös Arto. Roolit vaihtuvat. Yhteisiä vuosia kuoritaan kuin sipulia.  Kohtaamisen tunnemaailma muuttuu tavan takaa. Välillä heillä on niin hauskaa. Ja sitten ei lainkaan. Tyylilaji vaihtuu juoksussa kevyestä hassuttelusta umpisynkäksi. Sen voi kai paljastaa, että syvyyssukelluksen jälkeen risukasaan paistaa kuitenkin aurinko. Unelmimista kannattaa pitää kiinni.

Käsikirjoitus toimii. Motiiveista kasvaa johdonmukaisia teemoja  näytelmän nimeä myöten.  Dialogi on jäntevää, luonnollista. Yllätyksiä ja käänteitä riittää, ja  käsikirjoittaja jättää mukavasti  tilaa katsojan oivalluksille. Yksinkertaisesta  alusta edetään  kahdessa tunnissa isoon nippuun  läheltä piti-loppuja, joista jokainen olisi mahdollinen. Voi olla, että niitä on muutama liikaakin.

Vaikka Kultsa on harrastajanäyttämö, näyttelijäntyö on vahvaa. Sekä Mikko Ravantti että Vesa Salmi  pysyvät mainiosti jatkuvasti muuttuvan tarinan ja tunnemaaston vauhdissa.  Olen aina ollut  Ravantti- fani, ja hienon roolin hän nytkin tekee. Mutta onpa Vesa Salmelle  löytynyt elämänsä rooli. Nyt hänen omaperäinen tapansa käyttää eleitä ja  ilmeitä istuu tälle lentokapteenille  kuin silkkihansikas. Markun vaimoa näyttelevä Katy Suutari on minulla uusi tuttavuus; hänestä tullee  Kultsalle oikea löytö.

Tarinanjuoksutusta  jaksotetaan taidolla valotekniikalla. Lavastus on simppeli, mutta juuri tähän tarinaan ehjän realistinen. Puvut istuvat juttuun hienosti - ehkä lentokapteenin lippakoristeita  lukuunottamatta :-)

Musiikki  tuo  uutta, se  ei  vain  luo vaihtelua, säestä  tai alleviivaa. Näin on liian harvoin. Edellisen kerran näin vastaavaa  1900-luvulla  Juska Paarmassa. Musiikkia  on sopivasti, mutta musikaalihan tämä ei ole.

Hienoa Kultsa ja broidi. Jos jostain isobroidin pitää pikkubroidia  tukistaa, niin ehkä  loppuratkaisun  turhan perinpohjaisesta  sanallistamisesta. Kannattaa luottaa  yleisön  oivallukseen.

Palapeli

Käsikirjoitus ja ohjaus: Jorma Hellström.
Puvustus: Teija Kotka-Pulkkinen.
Lavastus: Marika Kahra.
Valosuunnittelu: Jorma Tapola.
Tehosteet: Jorma Hellström.
Tuottaja: Joel Vepsäläinen.

Muutama esitys jäljellä:
ti 19.2.2019 klo 19, pe 22.2.2019 klo 19 , la 23.2.2019   klo 17.
Teatteri Kultsa, Katri Valan puiston väestönsuoja, Käenkuja 6-8.

Liput: ennakkoon 15/12 €: www.teatterikultsa.fi tai ovelta 17 / 14 €.

Ei kommentteja: