Suomeen, Turkuun saadaan ensimmäinen lukio, kymnaasi, latinaksi Collegium Aboense 28.1. 1630.
Kouluun perustettiin kuusi lehtoraattia, joista kaksi varattiin teologialle. Muut neljä opetettavaa ainetta olivat fysiikka, matematiikka, kaunopuheisuus ja logiikka, jotka kukin saivat yhden lehtoraatin.
Kun turun kymnaasi muutettiin Turun Akatemiaksi, Katedralskolan i Åbo perustettiin uudelleen, ja se jatkoi alempana, ei-yliopistollisena oppilaitoksena, trivaalikouluna.
10 vuoden kuluttua lukio perustettiin 1641 Viipuriin. Uudenkaupungin rauhan jälkeen Viipurin kymnaasin työtä jatkoi Borgå gymnasium vuonna 1723 Porvoossa.
Lukiossa on ollut alusta saakka aineenopettajajärjestelmä. Opetuskielenä oli latina.
1649
Koulujärjestyksessä annettiin velvoite testimoniumiin käytöksestä ja tiedoista. Testimonium academicumin sai, jos oli tiedot, joilla voisi jatkaa menestyksellisesti akatemiassa. Koulujärjestystä oli Ruotsissa valmistelemassa kuuluisa tsekkiläinen kasvatusoppinut Johann Comenius (1592-1670).
1807
Koulujärjestys ei ehtinyt astua voimaan Suomessa sodan vuoksi. Se toi Ruotsin kouluihin reaaliaineet, Koulujärjestys määritteli myös testimoniumin sisällön yksityiskohtaisemmin, niin että sitä voidaan pitää nykyaikaisen todistuksen kantamuotona. Todistuksessa esitettiin sanoin ja numeroin arvostelu eri oppiaineissa, käytöksessä ja ahkeruudessa.
Käynnistettiin Turun Akatemian pedagoginen seminaari tehostamaan opillisen koulun opettajien koulutusta. Aloitteen oli tehnyt H.G. Porthan
Laitos antoi Suomessa ensimmäinen järjestelmällistä opettajankoulutusta. Seminaari toimi 1820-luvulle saakka. Suomessa oli 1800-luvun alussa yksi lukio.
1810-luku
Ylioppilasakki otettiin käyttöön 1810-luvulla, mutta vakiintui nykyiseen muotoonsa 1870-luvulla.
1843
koulujärjestys mullisti opillisen koulun. Ala-alkeiskoulu oli vaatimaton perustietoja antava koulu. - niille, jotka aikoivat valtion palvekseen tai sellaisiin ammatteihin, joihin tarvitaan jonkinlainen tieteellinen valmistus. Yläalkeiskoulussa jatkoi triviaalikoulujen työtä. Siellä oli kaksi linjaa: opillinen papeiksi, reaali- eli siviililinja johti muille elinkeinon aloille ja virkamiehiksivalmistuville (ns. siviililinja). Tarkoitus oli saada tarpeelliset tiedot lukioihin pyrkimistä varten.
Lukiossa oli myös kaksi linjaa: toinen papeiksi, toinen virkamiehiksi valmistuville (ns. siviililinja). Tarkoitus oli hankkia sellainen tietomäärä, että opintoja voitiin jatkaa yliopistossa.
Latinan yksinomainen herruus päättyi, ja siitä syntyi liikkumatilaa uusille aineille. Myös Suomen kieli sai vaatimattoman sijan ohjelmassa. Se nousi oppiaineeksi.
Alkoi oppikoulun lopullisen rakenteen vimmaisen etsinnän aika, joka päättyi vasta 1914.
1840-luvulla Suomessa oli viisi lukiota
1852
Ylioppilastutkinto syntyi yliopistostatuuttien myötä
Oppikouluopetuksen taso alkoi 1850-luvulta lähtien kohota, Tuolloin aloitettiin varsinainen oppikoulunopettajien valmistus ja opettajien pätevyysvaatimuksia täsmennettiin. Opettajanvalmistusta varten perustettiin yliopistoon Suomen ja Pohjoismaiden ensimmäinen kasvatus-ja opetusopin PROFESSUURI. Professorin tehtäviin kuului oppikoulunopettajien koulutuksen johtaminen. Ensimmäinsenä tuolilla istui Lars Stenbäck.
1856
Koulujärjestyksessa oppikoulu "päivitettiin". Luonnontieteiden ja uusien kielten asema vahvistui vanhojen kielten kustannuksella. Järjestyksessä näkyy yhtenäiskouluperiaate: ala-alkeiskoulu, yläalkeiskoulu ja lukio muodostivat yhtenäisen peräkkäisten koulujen järjestelmän. Oppikoulun peruspiirteet säilyivät entisellään, se oli uudistettu painos edeltäjästään.
Joka puolelle maata - pääasiassa yksityisin voimin- syntyi oppikouluja. Syntyi myös suomenkielisiä oppikouluja. Tytöt ja pojat saivat yhteiskouluja;
1858
Suomenkieliset saivat ensimmäisen oman oppikoulun Jyväskylään: Jyväskylän lyseo.
1864
Uudenaikaisten periaatteiden mukainen harjoittelukoulu aloitti toimintansa Helsingissä. Nyt maahan syntyy normaalikoulu, jossa tulevat opettajat suorittivat opetusharjoitteluaan
1867
Suomenkielinen opettajankoulutus alkoi; Helsingin ruotsinkieliseen normaalilyseoon perustettiin suomenkielisiä luokkia.
1869
määrättiin, että kasvatus- ja opetusopin professorin tehtäviin kuului kaikkien maassa valmistuvien oppikoulunopettajien opetustaidon kontrollointi opetusnäytteiden perusteella.
Koululaitos erotettiin kirkon valvonnasta, eli koulujen valvonta siirrettiin pois tuomiokapituleilta ja piispoilta.
1870
aloitti toimintansa nykyisen Opetushallituksen edeltäjä kouluylihallitus, jonka tehtävänä oli valvoa ja säädellä Suomen koulutusjärjestelmää.
Maria Tschetschulin oli Suomen sekä Pohjoismaiden ensimmäinen naisylioppilas. Hän suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1870 saatuaan yliopiston kanslerilta erityisluvan sukupuolensa vuoksi.
1871-72
Lukio säilyi itsenäisenä koulumuotona vuoden 1872 koulujärjestelmälakiin saakka. Vuoden 1871 Keisarillinen julistus - by Aleksanteri II ja vuonna 1872 uusi koulujärjestys pyyhkäisivät pois kaikki vanhat oppikoulun muodot. Yläalkeis- ja ala-alkeiskoulu yhdistettiin kahdeksanluokkaiseksi alkeisopistoksi,joihi kuului myös lukio.
1874
Ylioppilastutkinto uusittiin. Aikaisemmin ylioppilastutkinto oli pidetty vain Helsingin yliopistossa. Se oli käsittänyt etupäässä suullisia kuulusteluja koulujen miltei kaikissa oppiaineissa. Nyt tämän kolmanteen kouluvaiheeseen oikeuttavan tutkinnon ydinosa siirrettiin kypsyyskokeen luontoisena oppikouluihin. Niissä järjestettiin kirjalliset kokeet, joiden kysymykset laati kuitenkin valtakunnallinen elin, ylioppilastutkinto-lautakunta. Koe oli suoritettava äidinkielessä, toisessa kotimaisessa kielessä, yhdessä vieraassa kielessä ja matematiikassa.
1883
Alkeisopistoista tuli lyseoita. Lyseot jaettiin klassisiin lyseoihin ja reaalilyseoihin. Reaalilyseot olivat latinattomia.
1884
Yksityisten koulujen valtionapu turvattiin.
1890
annettiin asetus, joka käytännössä vahvisti naisten pääsyn yliopistoon.
1894
Suomen ensimmäisestä tyttökoulusta: Turun ruotsinkielisestä tyttökoulusta, Heurlinska skolan i Åbo valmistui ylioppilaita.
1897
Naiset saivat oikeuden kirjoittautua ylioppilaskuntaan. He saivat samalla oikeuden käyttää samanlaista ylioppilaslakkia kuin miehet. Aina 1950-luvulle astioli tapana pitää ylioppilaslakkia päässä yliopiston kesäloman ajan, vapusta syyskuun loppuun.
1899
Ensimmäisistä suomenkielisistä kouluista: Tampereen suomalaisesta tyttökoulusta ja Turun suomalaisesta jatko-opistosta valmistui ylioppilaita,
1914
Koulujärjestys päätti klassisen oppikoulutradition valtakauden; reaalisivistyksestä tuli oppikoulun perusta.
Lyseot uudistettiin siten, että reaalilyseot ja useimmat klassisista lyseoista tehtiin linjajakoisiksi; lukioon tuli kaksi rinnakkaista osastoa: klassinen osasto ja reaaliosasto. Reaalilyseoissa latina oli yksi valinnainen aine yhdellä lukion linjalla.
Klassinen lyseo jäi harvinaiseksi poikkeuskouluksi.
Ruumiillinen kuritus kiellettiin valtion kouluissa.
Lukio oli osa oppikoulua. Tämä malli kesti peruskouluun saakka.
1918
Oppikoulut saivat tuntijaon. Venäjän kielen siihen saakka suhtettoman suuren tuntimäärän jakoivat nyt keskenään äidinkieli, uskonto ja historia.
Vuoden 1918 kaaoksessa ei järjestetty yo-tutkintoa.
1919
Ylioppilastutkinto uudistettiin siten, että Helsingin yliopistossa toimitetut suulliset kuulustelut siirrettiin koulujen itsensä huolehdittaviksi.
1927
Opetusministeriö antoi luvan perustaa Helsingin suomalaiseen yhteislyseoon iltaisin toimiva kuusiluokkaisen rinnakkaislinja. Iltakursseista syntyi Eu
roopan laskutavasta riippuen ensimmäinen tai toinen iltaoppikoulu; Se oli aina 1940-luvulle Suomen ainoa iltaoppikoulu/iltalukio.
1933
Oskari Mantereen vuonna 1926 asetetun ensimmäisen oppikoulukomitean mietintö: Komitea piti oppikoulun opetustoiminnan suurimpana epäkohtana sen pirstaleisuutta, joka konkretisoituu tilkkutäkkimäisenä koko lukuvuoden samana pysyvänä työjärjestyksenä. Suuremman keskittämisen mahdollistamiseksi se ehdotti oppiaineiden ryhmittelyä ja niiden opiskelun vuorottelua.
1939
Laki oppikouluista. Oppikoulu koostui edelleen keskikoulusta ja lukiosta.
Valtion koulut olivat lyseoita ja yhteislyseoita. Lisäksi oli normaalilyseoita, yksityisiä kouluja ja yhteiskouluja.
1939- 1944
1941
julkaistiin valtion oppikoulujen oppiennätykset ja metodiset ohjeet.
1943
Matematiikka ja reaalikoe tehtiin ylioppilastutkinnossa vaihtoehtoisiksi. Ylioppilastutkinnon kirjallisiin kokeisiin kuuluivat nyt äidinkieli, toinen kotimainen kieli, vieras kieli sekä matematiikka tai reaalikoe
1946
Helsinkiin perustettiin valtion iltaoppikoulu.
1947
asetuksessa pakollisten yo-kokeiden määrä pudotettiin neljään, jolloin matematiikasta ja reaalista tuli vaihtoehtoisia. Nyt sallittiin enintään kahden ylimääräisen kokeen suorittaminen.
1950–1951
Sysmän yhteiskoulussa otettiin käyttöön luokattomuuden esiaste, periodisysteemi eli jaksoluku.
KUVASSA Rehtori Touko Vuotilainen
1956
Periodilukua ryhdyttiin toteuttamaan Helsingin Yhtenäiskoulussa. Täälläkin rehtorina Touko Voutilainen.
1960-luku
Erityistehtävälukioiden juuret ulottuvat 1960- ja 1970-luvuilla. Tuolloin valtioneuvosto myönsi oikeuden taideaineiden opetuksen painottamiseen neljälle lukiolle: Kaustisen lukiolle, Savonlinnan taidelukiolle, Kuopion musiikkilukiolle ja Madetojan lukiolle.
1962
Helsingin yhtenäiskoulun yhteyteen perustettiin Käpylässä iltalinja. Se siirtyi kokonaan periodiopiskeluun/jaksojärjestelmään kokonaan. Virallisesti se oli luokallinen.
1968
Laki ja asetus valtion iltaoppikouluista ja valtionkoulujen iltalinjoista. Alaikärajaksi 16 vuotta.
1968 - 1970
Kiitolinja -kokeilussa tarjottiin halukkaille iltakoulun aikuisopiskelijoille nopeutettua reittiä, ns. ”kiitolinjaa”, jossa lukio olisi suoritettu kahdessa vuodessa. Kokeilu ei onnistunut.
1970
Lukio sai ensimmäinen opetussuunnitelmansa . Tätä ennen lukioita oli ohjattu vain oppiennätyksillä.
Käpylän iltaoppikoulu sai luvan siirtyä luokattomuuteen.
Juuri ennen peruskoulu-uudistusta muodostui lukioon kolmas linja: kielil- ja matematiikkalinjan rinnalle tuli reaalilinja
1970-luvulla tuli mahdolliseksi täydentää tutkintoa ylimääräisillä kokeilla, joista kokelas sai erillisen todistuksen.
1971-72
Suomen Teiniliitto sai läpi ajamansa kouluneuvosto-uudistuksen. Eduskunta sääti lain vuonna 1971, ja asetus annettiin vuonna 1972.
1972-77
Siirtyminen peruskoulujärjestelmään merkisti lukioiden itsenäistymistä omaksi koulumuodokseen. Rinnakkaiskoulujärjestelmä purkautui. Lukio oli nyt kolmivuotinen ja luokallinen.
1972
Päivälukioissa käynnistyvät ensimmäiset varsinaiset luokattomuuden kokeilut. Alppilan yhteislyseossa kokeilu aiheutti kaaoksen, ja lyseo palasi luokalliseen järjestelmään.
Mäkelänrinteen yhteiskoulu - KUVASSA- aloitti luokattoman toiminnan kokeilun ja onnistui. Koulu on ollut luokaton siitä lähtien, ensin vuoteen 1978 virallisena kokeiluna ja sen jälkeen erityisluvan turvin vuoteen 1994 saakka.
1973
Vuoden 1971 koulutuskomitea - puheenjohtajana Jaakko Itälä- teki ehdotuksen koko ikäluokan yhtenäisestä ”nuorisokoulusta”. Siinä olisi ammattialoittain eriytyvä ”sektorit” ja lukion korvaava yleissivistäväsektori. Vähimmäistavoitteeltaan samantasonen yleissivistävä koulutus halutiin koko ikäluokalle. Erillistä lukiota ei nää olisi.
1974
Valtioneuvosto hylkäsi sekä Koulutuskomitean ehdottaman yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen yhdistävän yhtenäisen ”nuorisokoulun” että luokattoman järjestelmän. Lukio oli edelleen kolmivuotinen ja luokallinen. Päätöksella valtioneuvosto veti vuonna 1972 päivälukioissa käynnistyneen luokattoman lukion kokeilulta alta maton.
1977
Lukion opetussuunnitelmatoimikunnan mietintö - Lukiosta ei vielä tullut luokatonta.
1978
Kurssimuotoisuuskokeilu alkoi.
1981
valtioneuvosto määräsi Kaustisen lukiolle, Savonlinnan taidelukiolle, Kuopion musiikkilukiolle ja Madetojan lukiolle erityisen tehtävän taideaineisiin.
1982 /1983
Lukiolaki. Opetussuunnitelmat laaditaan paikallisesti ja vain perusteet valtakunnallisesti. Opsissa myös kunnallisia osioita. Ops kunnallinen. Jos kunnassa useita lukioita, ops kaikille yhteinen.
Lukio oli edelleen kolmivuotinen - olennaisilta osiltaan vuosisadan muuttumattomana toiminut lukio. Luokallinen lukio oli vuosiluokkiin sidottu järjestelmä. Kurssit oli kiinnitetty kolmeen luokka-asteeseen.
Vuonna 1982 otettiin lukioissa valtakunnallisesti käyttöön uusi kurssimuotoinen luokallinen opetussuunnitelma suosituksin toteuttaa se jaksojärjestelmässä.Sen pohjalta laadittiin kuntakohtainen ops.
1983
Iltaoppikouluista tuli iltalukioita, joissa voi suorittaa lukion oppimäärän. Iltalukio oli tarkoitettu työssä käyville tai joka tapauksessa aikuisille. Alaikärajaksi asetettiin 18 vuotta.
Lain mukaan iltalukio toimi luokattomana tai luokallisena. Luokaton oli myös kurssimuotoinen.
1985
Lukion oppimäärän sai suorittaa myös viidessä kansanopistossa
1987
Luokattoman lukion kokeilu no. 2. Virkaehtosopimuskiista viivytti aloittamista. Kokeilu jatkui vuoteen 1994. Mukana oli myös ammatillisia oppilaitoksia
”Luokattomuus” jäi vaihtelevassa määrin uuden ja vanhan järjestelmän välimuodoksi. Luokalle jättämisestä luovuttiin.
1990
Eduskunta ei katsonut aiheelliseksi rakentaa kokonaan uutta koulumuotoa, vaan piti parempana jatkaa lukion ja ammatillisten oppilaitosten yhteistyötä.
1991
Lainsäädännön muutoksessa vuonna 1991 toimivalta myöntää lukiolle lupa erityistehtävään siirtyi valtioneuvostolta opetusministeriölle.
1992/1993
muutettiin lukiolakia niin, että opiskelija voi suorittaa ammatillisissa ja muissa oppilaitoksissa kursseja, jotka hyväksytään lukion opinnoiksi. Lukio voi olla luokallinen tai luokaton. Kurssimuotoisen opiskelu. Opetusministeriölla edelleen mahdollisuus määrätä lukiolle erityyinen tehtävä.
Valtioneuvoston vuonna 1993 antama tuntijakopäätös mahdollisti kaikille lukioille aikaisempaan verrattuna suuren valinnaisuuden tuntijaossa. Näin annettiin kaikille lukioille mahdollisuus profiloida ja painottaa opetustarjontaansa haluamallaan tavalla. Samaan aikaan toteutetut opiskelijavalinnan säännösmuutokset mahdollistivat kaikille lukioille aikaisemmin vain erityislukioiden käytössä olleen opiskelijavalintamenettelyn, muun muassa mahdollisuuden pääsykokeiden käyttöön.
1994
Luokattomuus mahdolliseksi kaikille lukioille. Opiskelija ei kuulu mihinkään ikäluokkaan tai perusluokkaan. Oman luokan tilalla 20-40 opiskelijan ohjasryhmä.
Oppimäärä kursseina. Kolmenlaisia kursseja: pakollisia, syventäviä ja soveltavia Pakollisia kursseja 46-49. Lukuvuodessa 5-6 jaksoa. Jaksojen valiin koeviikot. Opintojen kesto 2-4 vuotta. Luokalle ei enää jätetty Tilalle tulivat ns. etenemisesteet.
Kursseja sai suorittaa myös itsenäisesti ja korvata jollakin hyväksytyllä tavalla. Opiskelua muovattiin: itsenäisen työskentelyn suuntaan: tutkielmia, esitelmiä, ryhmätöitä, ohjattua itseopiskelua.
”Luokattomuus” jäi yhä vaihtelevassa määrin uuden ja vanhan järjestelmän välimuodoksi. "luokallinen luokaton" ja "luokaton luokaton". Toinen merkittävä lukion muutos oli siirtyminen kokeilun jälkeen luokattomaan lukioon
Yo-tutkinnon sai suorittaa hajautettuna korkeintaan kolmelle peräkkäiselle tutkintokerralle. Se voitiin suorittaa yhtä hyvin syksyllä kuin keväälläkin.
Uudet Lukion opetussuunnitelman perusteet;
Lukioasetuksen oppilasarvostelua koskevat pykälät muutettiin, jotta luokattomuus olisi mahdollinen. Akvaarioprojekti oli tukemassa opsin laadintaa.
Lukiot saivat profiloitua. Lukiokohtainen opetussuunnitelma.
Vuonna 1994 37:stä erityistehtäväluvan saaneesta lukiosta oli taidelukioita 14 (musiikki, kuvataide ja ilmaisu- taito), urheilulukioita 12, tiedelukioita 5 (luonnontieteet, ympäristökasvatus ja tekniikka), kielilukioita 2 ja 2 ruotsinkielistä lukiota, jotka ovat painottuneet osittain taiteisiin, luon-nontieteisiin ja kansainvälisyyskasvatukseen sekä 2 IB-lukioita.
AIKUISLUKIOLAKI muutti iltalukiot aikuislukioiksi ja iltalinjat aikuislinjoiksi. Aikuislukiossa voi suorittaa peruskoulun oppimäärän, lukion oppimäärän ja ylioppilas- tutkinnon sekä peruskoulun ja lukion yksittäisten oppiaineiden tutkintoja. Kurssit olivat joko pakollisia tai vapaaehtoisia. Monimuoto-opetusta. Etäopetus tehtiin mahdolliseksi
1995/1996
Yo-tutkintoraketeen kokeilu: Normaalia valinnaisempi ylioppilastutkinto. Uudessa tutkintorakenteessa oli kirjoitettava vähintään neljä koetta, joista ainoastaan äidinkieli on kaikille pakollinen, ja loput kolme sai valita toisen kotimaisen kielen, vieraan kielen, matematiikan ja reaalin joukosta.
Opetushallitus aloitti LUKIODIPLOMIN kehittämistyön. Diplomi olisi lukioaikaisen opiskelun näyttö niissä oppiaineissa, joissa ei ole mahdollista suorittaa ylioppilastutkintoa. Kehittämistyö aloitettiin kuvataiteessa, musiikissa, draamassa ja teatterissa, käsityössä, liikunnassa ja kotitaloudessa.
1997-2004
Etälukioprojektissa mukana 70 lukiota, ja loppuvaiheeessa 4000 opiskelijaa. Projektissa oli mahdollista suorittaa opintoja joustavasti eri puolilla maata. Näin pienetkin lukiot saattoivat tarjota ja ostaa virtuaalisia koulutuspalveluita. Opetuksessa käytettiin myös radio- ja tv-opiskeluohjelmia.
1998
Uuden lukiolain mukaan lukiokoulutus on kunnalle vapaaehtoinen tehtävä, jonka järjestämiseen voidaan myöntää lupa myös mm. kuntayhtymälle, rekisteröidylle yhteisölle tai säätiölle.
Lukioille tuli velvollisuus yhteistyöhön muiden oppilaitosten kanssa. Lain mukaan opetus voitiin toteuttaa etäopetuksena "tai muita erityisiä opetusmuotoja käyttäen".
Tuli mahdolliseksi suorittaa kaksi tutkintoa, jopa kolme; ammatillisen perustutkinto, ylioppilastutkinto ja sai lukion päättötodistuksen. Opetusministeriö oli pyrkinyt jo 1970-luvulla yhdistämään ammattikoulutuksen ja lukion nuorisokouluksi. Se ei toteutunut, mutta hankkeen tuloksena syntyi vuonna 1998 aloitettu kaksoistutkinto.
Aikuislukiolain tilalle LUKIOLAKI Nyt lukio oli lakiteknisesti sama nuorille ja aikuisille. Samalla saatiin myös taito- ja taidenaineet aikuislukioihin vapaaehtoisiksi yli 18-vuotiaana opinnot aloittaville. Alle 18-vuotias pääsi aikuislukioon vain erityisestä
1999
Julkaistiin nuorille tarkoitetun lukiokoulutuksen opiskelijan arvioinnin perusteet. Lukion oppiaineet jaetttiin kolmeen osaan; pakollisiin, syventäviin ja soveltaviin kursseihin. Kurssin arviointi perustui paitsi mahdollisiin kirjallisiin kokeisiin, opintojen edistymisen jatkuvan havainnointiin ja opiskelijan tuotosten arviointiin. Myös opiskelijan oma itsearviointi voidaan ottaa huomioon käyttäen hyväksi mm. kurssin arviointikeskusteluja. Kaksi hylättyä kurssisuoritusta samassa oppiaineessa aiheuttaa etenemisesteen.
LUKIODIPLOMIT kehitettiin OPKM:n asettaman työryhmän vuonna 1993 jättämän mietinnön pohjalta. Tavoite oli, että lukion opiskelija saisi mahdollisuuden antaa erityisen näytön osaamisestaan ja harrastuneisuudestaan taito- ja taideaineissa. Diplomit otettiin käyttöön vaiheittain lukuvuodesta 1999-2000 alkaen. Lukiodiplomeja voi suorittaa kotitaloudessa, kuvataiteessa, käsityössä, liikunnassa, mediassa, musiikissa, tanssissa ja teatterissa.
2003
Lukio sai uuden opetussuunnitelman
2000-luvun alussa ruvettiin järjestämään useassa aikuislukiossa tutkintotavoitteista, erityisesti maahanmuuttajille suunnattua perusopetusta. Tätä ennen puutteellinen kielitaito oli johtanut vaikeuksiin, kun yli 18 vuotiaita ei otettu peruskouluun. Eiran aikuislukio oli tässä edelläkävijä.
2005
otettiin koko maassa käyttöön lukion uusi yo-tutkintorakenne. Uudessa tutkintorakenteessa oli kirjoitettava vähintään neljä koetta, joista ainoastaan äidinkieli oli kaikille pakollinen, ja loput kolme sai valita toisen kotimaisen kielen, vieraan kielen, matematiikan ja reaalin joukosta. Uudistuksen yhteydessä keskustelua herätti etenkin se, että toisen kotimaisen kielen kokeen pakollisuus poistui.
2006
Vanha yo-reaalikoe lakkautettiin ja jaettiin erillisiin ainereaaleihin.
2007
Otsikko- ja aineistoaineen kirjoittamisen sijaan äidinkielessä sosritettiin esseekoe ja tekstitaidon koe
2013
Lukion päättötutkintoa uudistettiin valinnaisemmaksi ja vähemmän kohtalokkaaksi. Tämä täytyy vielä varmistaa.
2014
Parannettiin arvosanojen vertailtavuutta.
LUVA eli maahanmuuttajille ja vieraskielisille tarkoitettu lukiokoulutukseen valmistava koulutus käynnistyi vuonna 2014. Lukiolain muutos hyväksyttiin joulun alla 2013 ja se tuli voimaan 1.2.2014. OPH antoi LUVAn ops-perusteet. LUVA ei ole tutkintotavoitteista koulutusta, mutta sen tavoitteena on valmistaa opiskelijaa siirtymään tutkintotavoitteiseen koulutukseen.
2015
Lukio sai uudet opetussuunnitelman perusteet. Ne otettiin käytröön vuonna 2016.
Lukiodiplomikurssi kuvattiin lukion opetussuunniteomassa soveltavina kursseina. Lukiodiplomien järjestäminen oli lukiolle vapaaehtoista.
2016
Syksyllä alkoi ylioppilaskirjoitusten sähköistyminen.
Lakimuutos antoi AIKUISLUKIOILLE luvan järjestää aikuisille - ennen muuta maahanmuuttaja-aikuisille perusopetusta. Siinä oli kaksi vaihetta: Alkuvaihe, johon voi kuulua lukutaitovaihe ja päättövaihe. Samalla erillinen luku- ja kirjoitustaidon opetus lakkasi.
2017
Parannettiin jälleen arvosanojen vertailtavuutta yo-kirjoituksissa.
Ensimmäiset lukiot saivat ns. ERITYISEN KOULUTUSTEHTÄVÄN. Jo aikaisemmin oli ollut erikoislukioita, mm. urheilulukioita. Näissä erikoislukiossa oli yksi tai useampi koulutuslinja, jonka oppilaat noudattavat valtakunnallisesta opetussuunnitelmasta poikkeavaa opetussuunnitelmaa ja joihin haetaan omana hakukohteenaan yhteishaussa. Erityisalueita ovat olleet
- luonnontieteiden, kielten ja taideaineiden erityislukiot
- kristillinen lukio
- urheilulukiot
- kansainväliseen ylioppilastutkintoon johtava koulutus (IB-linjat)
- Reifeprüfung-tutkintoon johtava koulutus
- steinerkoulut
- kansainväliset koulut.
Lukio tänään
Suomessa on tällä hetkellä noin 340 lukiota. Lisäksi lukiokoulutusta annetaan 41 muussa oppilaitoksessa, mm. kansanopistoissa. Vuosittain lukio-opiskelunsa aloittaa vajaat 35 000 opiskelijaa, joista n. 3700 aikuisopiskelijaa.
Opetus- ja kulttuuriministeriö voi myöntää kunnalle, kuntayhtymälle, rekisteröidylle yhteisölle tai säätiölle luvan lukiokoulutuksen järjestämiseen. Suomessa oli vuonna vuonna 2018 oli yhteensä 270 lukiokoulutuksen järjestäjää. Kunnat huolehtivat tavallisesti lukiokoulutuksen järjestämisestä, mutta lukio-opetusta järjestävät myös yksityiset koulutuksen järjestäjät sekä valtion ja yliopistojen oppilaitoksse Joissakin tapauksissa kunnat ovat siirtäneet lukiokoulutuksen järjestämisen omistamilleen kuntayhtymille.
Valtion rahoitusvastuu on pienentynyt usean vuoden ajan. Kolme neljäsosaa lukiokoulutuksen rahoituksesta tulee kunnilta ja enää alle neljännes valtiolta.
Lukiokoulutuksella on oma yleissivistävää tehtävä. Lukio on edelleen asiallisesti nopein ja suorin reitti korkea-asteen opetukseen, vaikka Suomessa myös reitti ammatillisen koulutuksen kautta on käytössä.
Yo-tutkinto
Tänään yo- tutkintoon kuuluu vähintään neljä koetta, joista äidinkielen koe (suomi, ruotsi, pohjoissaame, inarinsaame tai koltansaame) on kaikille pakollinen. Muut kolme pakollista koetta kokelas voi valita seuraavista: toisen kotimaisen kielen koe, vieraan kielen koe, matematiikan koe tai joku reaaliaineen koe.
Yhden pakollisista kokeista tulee olla pitkän oppimäärän koe. Neljän pakollisen kokeen lisäksi kokelas voi suorittaa ylimääräisiä kokeita valintansa mukaan. Kokelas valitsee pakolliset kokeet ilmoittautuessaan ensimmäistä kertaa suorittamaan tutkintoa. Valinta on sitova, eli kokelas ei voi vaihtaa pakollisia aineita ilmoittautumisen jälkeen. Samassa aineessa ei voi suorittaa sekä lyhyen että pitkän oppimäärän koetta
Ylioppilaskirjoituksia pidetään keväällä ja syksyllä. Ylioppilastutkinnon kokeiden suorittamisen voi hajauttaa enintään kolmelle peräkkäiselle tutkintokerralle.
Tutkinnon suoritettuaan kokelas voi halutessaan täydentää tutkintoaan ylimääräisillä aineilla tai käydä kerran korottamassa alkuperäiseen tutkintoon kuuluvaa hyväksyttyä koetta ilman aikarajoitusta.
Täydennettäessä hyväksyttyä tutkintoa jälkeenpäin voidaan kirjoittaa myös tutkintoon jo ennestään kuuluvan aineen toisella vaativuustasolla.
Hylättyä pakollista koetta on uusittava ennen kuin tutkintoa voidaan täydentää uusilla aineilla. Hylättyä pakollista koetta voidaan uusia kaksi kertaa kolmen seuraavan tutkintokerran aikana. Hylätyn ylimääräisen kokeen saa uusia kaksi kertaa ilman aikarajoitusta
Hylätty arvosana pakollisessa aineessa estää lähtökohtaisesti kokelasta tulemasta ylioppilaaksi, joskin hän voi tietyissä tilanteissa saada muista kirjoitetuista aineista kompensaatiopisteitä, joiden avulla hylätyn arvosanan estävä vaikutus voidaan kompensoida (ks kompensaatio).
Ylioppilastutkinnon kokeet arvostellaan arvosanoilla (korkeimmasta alimpaan)
- laudatur (L),
- eximia cum laude approbatur (E),
- magna cum laude approbatur (M),
- cum laude approbatur (C),
- lubenter approbatur (B),
- approbatur (A) ja
- improbatur (I).
Uusi lukio 2021-
Vuonna 2019 hyväksyttyjen lukion opetussuunitelman perusteiden mukaiset opetussuunnitelma otetaan käyttöön vuonna 2021.
Lukiossa on pakollisia että valinnaisia opintoja. Kurssin sijaan puhutaan opintojaksoista, jotka kootaan moduuleista. Yksi opintojakso voi koostua yhdestä tai useammasta moduulista. Jakso voi sisältää moduuleita useista oppiaineista. Jokainen lukio voi itse rakentaa moduuleista mieleisiään oppiaineiden omia tai yhteisiä opintojaksoja.
Pakolliset opinnot jäsennetään oppiainekohtaisesti 1–3 opintopisteen laajuisiksi moduuleiksi. Oppiaineen tavoitteet, keskeiset sisällöt ja arviointi kuvataan moduuleilla.
Valinnaiset opinnot ovat kahden opintopisteen laajuisia moduuleja.
Opintoihin voi liittää lukiodiplomeita ja muita valinnaisia opintoja lukion tarjonnan mukaisesti. Opiskeltavat oppiaineet ovat samat kuin tähän asti, mutta opintojen laajuus lasketaan opintopisteissä ja opintojaksoissa. Lukio päättää opintojaksojen laajuudet.
Nuorille tarkoitettu lukion oppimäärä on jatkossa 75 kurssin sijaan 150 opintopistettä. Aikuisille tarkoitetun lukiokoulutuksen laajuus on 88 opintopistettä.
Opinnot arvioidaan opintojaksoittain. Jos opintojaksossa on moduuleita useista eri oppiaineista, annetaan kustakin oppiaineesta omat arvosanat. Jos taas opintojakso koostuu vain yhden oppiaineen moduuleista, annetaan arvosana tästä aineesta.
Päättöarviointi tehdään oppiainekohtaisesti samalla tavalla kuin aiemminkin. Päättöarvosanaan vaikuttavat pakollisten ja valtakunnallisten valinnaisten opintojen moduulien arvosanat ja opintopisteiden määrä.
Yo-kokeen painoarvo korkeakouluvalinnoissa kasvaa. Opiskelijat, jotka aloittavat ylioppilaskokeet vasta keväällä 2022 tai sen jälkeen, kirjoittavat neljän aineen sijasta vähintään viisi ainetta. Kaikki kirjoittavat pakollisena joko äidinkielen ja kirjallisuuden tai suomi/ruotsi toisena kielenä sekä kolme näistä aineista: matematiikka, vieras kieli, toinen kotimainen kieli ja reaaliaine. Näiden lisäksi valitaan vielä yksi aine. Vähintään yhdessä kokeessa (matematiikka, vieras kieli tai toinen kotimainen kieli) on kirjoitettava pitkä oppimäärä. Opiskelijat pystyvät myös uusimaan kokeita rajattomasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti