Educassa oli kaikki. Taas kerran

 Rakas  päiväkirja!  

HIENO (työ)viikko huipentui tänään osallistumiseen Suomen suurimpaan opetusalan messuun: Educaan. Siellä olivat kaikki. Taas (monennenko?) kerran.

Mutta käydäänpä viikko alusta alkaen.

Maanantaina

seurasin maisteriharjoittelijoiden opetusta Oulunkylän ala-asteen koululla. Siellä  kuudesluokkalaise saatiin syöksymään  innolla historian salaisuuksiin.

Sitten pikkatolla yliopistolle tutkimusryhmän kokoukseen. Kuulun ryhmään, joka on tutkinut ensimmäisiä maisteriluokanopettajiksi valmistuneita ja yritämme kuvata heidän polkujaan opettajankoulutukseen sekä myöhemmin.

Jälkiruuaksi näytin heille ensimmäisen "johdatusta didaktiikkaan" clipsin. Vitsi, että kuinka hauskaa oli edioida kolmen huippasiantuntijan Riitta Jyrhämän, Pertti Kansasen ja Kari Uusikylän ajatuksista didaktiikasta noin 5 minuutin clipsiksi. Itseni roolitin juontajaksi. Yhteensä olen luvannut tehdä niitä 7-8 kpl. Deadline ensi viikolla.

Illansuussa oli vielä demarien valuustoryhmän kokous. Meillä oli vieraana mm. kulttuurijohtaja Tommila. Hieno kulttuurityötä Espoossa tehdään. Sitten käytiin ensi viikon valtuustonkokouksen asialistaa Liisa Kivekkään johdolla.

Tiistaina
oli herätys aikaisin. Ruuhkaa uhmaten ajoin Taivallahteen, ja seurasin siellä kahden harjoittelijaparin opetusta. Täälläkin oli ilo antaa  positiivista palautetta: tokaluokkalaiset tekivät kaksin käsin töitä ja ilmapiiri oli lämmin ja huomioiva.

Iltapäivällä sain esitellä  turkkilaisen Utopia-koulun rehtorille Lemanille suomalaista opettajankoulutusta. Ideoimme myös Turkkiin sopivaa etäkoulutusmallia opettajille yhdessä Jukka Somerharjun kanssa, joka isännöin Lemanin vierailua.

Keskiviikkona
sain taas toimia kokeneen rehtorin mentorina. Meillä  on diili noin kymmenestä sessiosta, jossa edetään mentor-aktor-toiminnan luonteen mukaisesti aktorin kysymysten tahdissa. Mentor ei anna vastauksia vaan haastaa aktoria tekemään itse valintoja.  Kiitos vaan Espoon kaupunki 2000-luvulla  Mikko Salosen johdolla annetusta  mentor-koulutuksesta.  Aika moista joukkoa rexejä on saanut niillä lihaksilla tsempata.

Illalla oli opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan kokous. Päästin tällä kertaa paikalle oman varani Maria Outisen. Lista oli ennätyslyhyt, asiat mukavia, ja niinpä saatoin hyvillä mielin itse mennä oman demariosastoni johtokunnan kokoukseen ja antaa Outin saada kokemusta lautakuntatyöstä.

Torstaina
taas kohti Taivallahtea. Toisen harjoitteluluokan luokanopettaja ja harjoittelijat olivat niin ystävällisiä, että sain viedä Lemanin ja Jukan seuraamaan helsinkiläistä opetusharjoittelua ja sen ohjausta. Äidinkielen tunti oli mitä mainioin; toiminnallinen, liikkuva ja lämmin.

Sen jälkeen sitten Sitavuorenpenkereelle, missä minulla oli kaksi ryhmäistuntoa teemasta "Opetuksen suunnittelu, toteutus ja arviointi II".  Tuokioiden konkreettina aiheena oli opsin uusittava 6. luku, Opiskelijat olivat lukeneet arvioitavana olleen luonnoksen ja laatineet siitä kommentaarit. Minä olin poiminut niistä aakkosjärjestykseen heidän huolenkohteensa, ja niistä keskusteltiin Berthald Oton- metodin tapaan.

Perjantai...
on siis tänään. Ajoin klo 10. 30:ksi Pasilaan Educaan. Kuinkahan monennen kerran? Ja kuinkahan monta kertaa minut on määrätty pitämää  jokin sessio. Viime vuonna esittelimme Saku Tuomisen kanssa Koulukirjaa. Sitä ennen yhteistoiminnallista oppimista yhdessä Pasi Sahlbergin ja Peter Johnssonin kanssa.  Joskus olen ollut haastattelijana. Joskus paneelin vetäjänä. Joskus paneelin jäsenenä. Joskus muuten vaan luennoitsijana. Nyt sai olla  ihan vain osallistujana.

Talo oli täynnä tuttuja. Moni sanookin, että juuri tuttujen tapaaminen on the Clue. Kohtaamani ihmiset olivat täynnä energiaa ja innostusta. Ja kuinka nostalginen olo tulikaan kun pysähtyi Suomen Luokanopettajien standille.  Mutta hyvissä käsissä ry. on.


Tietysti oli ihanaa kuulla, että blogistani ja jakamistani aforismeista oli ollut iloa. Jollain standilla pyydettiin kirjoittamaan artikkeli yhdistyksen lehteen. Joillain pyydettiin puffaamaan heitä.

 ihan kaikille!!!

Mitä opin? Kävin kuuntelemassa tasan yhden luennon; Kari Uusikylä esitteli tuoreinta teostaan oppilaiden lahjakkuudesta. Yle kirjoitti siitä hienosti:

"Suojelkaa lapsianne suoritushelvetistä, joka Suomesta on tulossa.  Emeritusprofessori Kari Uusikylä muistutti Educa-messuilla meitä siitä, miten lasta tulee rakastaa omana arvokkaana itsenään eikä suorittajana... Kilpailu jäytää kaikkien mielenterveyttä."

Mistä innostuin? Mm. Juvanpuiston koulun oppilaskunnan uskomattoman upeasta toiminnasta, jota nuoret esittelivät Espoon kaupungin osastolla. Katsokaapa lisää (laitan linkin kun löydän sen)