Oksanen, A. , Kauppi. A, Laurila, A., Toiviainen, T., Tuomisto,J. ja Putkonen, M.-L. (toim.). (1989). Kriittinen ajattelu aikuiskasvatuksessa. Juhlakirja professori Aulis Alaselle hänen täyttäessään 60 vuotta 7.7. 1989. Vapaan sivistystyön XXXI vuosikirja. Helsinki: Kansanvalistusseura ja Aikuiskasvatuksen tutkimusseura.
KIRJA ilmestyi about 30 vuotta sitten, jolloin aikuiskasvatus oli jälleen melkoisessa mullistuksessa.
Pitkään monella tavalla vapaana (kansan)sivistystyönä jatkunut toiminta oli joutunut luopumaan periaatteistaan. Vapaaehtoisen, vapaa-aikana ja koululaitoksen ulkopuolella tapahtuvan ja itseisarvoisen henkiseen kehitykseen tähtäävän toiminnan rinnalle oli tullut yhä voimakkaammin hyötytavoitteinen, työelämälähtöinen aikuiskoulutus ja tutkintotavoiteinen opiskelu. Esim. työväenopisto oli jättänyt taakseen vanhan ideologisen työväenliikkeen ja oli lähes puhdas palvelulaitos. Opistoista oli tullut valintamyymälöitä. Valtio ohjaili toimintaa osana muuta koulutuspolitiikkaa.
Ja juuri noihin aikoihin oltiin siirtymässä markkinaehtoiseen aikuiskasvatukseen, mitä vaihetta elämme yhä. Perinteiset "oikeat" oppilaitokset kuten yliopisto olivat tulleet mukaan kilpailemaan rahoista.
Aikuiskasvatus hapuili uutta suuntaa. Yhtä näistä kuvaa professori Seppo Kontiainen artikkelissa
"Aikuisopiskelu muutoksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Aikuisopiskelun yleisten kehittämislinjojen ja teoreettisten lähestymistapojen tarkastelua."
Aikuisopiskelu muutoshakuisena toimintana
Kontianen etsii aikuisopiskelulle omaan luonnetta kytkemälää aikuisoppimisen (mm. erona lapsen oppimisesta) muutoksen suunnitteluun, ongelmanratkaisuun ja päätöksentekoon. Hän kaivaa idealle perusteita aikuisen oppimisen teorioista. Hänen mukaansa:
- Aikuisen oppiminen on ongelman, ratkaisuprosessi, jossa tulisi ottaa huomioon aikuisen itseohjautuvuus, kokemustausta, vaatimus opitun välittömästä hyödyntämisestä ja ongelmakeskeinen orientaatio opetuksessa (Knowles)
- Oppimisella on ongelmakeskeinen luonne. Oppimisen tavoitteena on syventää kriittistä tietoisuutta aikuisen elämäntilanteesta ja hänen suhteestaan ympäröivään yhteiskuntaan (Freire).
- Kaikki uuden oppiminen rakentuu aikaisempien kokemusten varaan . Ihmisellä on kyky analysoida, rakentaa synteesejä ja tehdä johtopäätöksiä (Dewey).
- Oppiminen on prosessi, jossa oppimiskokemus siirretään tieodoiksi, taidoiksi ja asenteiksi (Jarves).
- Oppimistoiminnassa on 4 elementtiä: 1. todelliset kokemukset 2.reflektiivinen havainnointi 3.abstrakti käsitteellistäminen 4. aktiivinen kokeilu (Kolb)
- Aikuisen oppimisessa on reflekiivisyys keskeistä: Hän ymmärtää tietyn käsityksen/toimintatavan tietoisesti, ymmärtää siihen liittyvät tunnetekijät, osaa arvioida vallitsevia tekijöitä, ymmärtää tekojen ja toiminnan taustalla olevien arvot ja omaa tarpeen määritellä omat arvolähtökohdat. Hänellä on tarve arvioida, kuinka keskeisiä ja tarkoitustaan vastaavia ovat ne käsiteet, joilla pyrtään kuvaamaan ja ymmärtämään tiettyä todellisuutta, tarve ymmärtää ja tunnistaa, että johtopäätöksiä joudutaan tekemään yleensä rajallisen informaaion varassa sekä tietoisuus erilaisista mahdollisuuksista hahmottaa ja jäsentää todellisuutta. Näin hän päätyy ajatukseen, että kasvatus tulisi määritellä elinikäiseksi prosessiksi, jossa jatkuvasti haetaan uutta tietoa. Oppiminen on kokemuspohjaista - ja kiinteästi siihen sidoksissa- ja sen tulisi heijastua aikuisen käsityksiin, ajatuksiin ja toiminaan.Tietyt arkitodellisuuden käsitykset , ajatukset ja toiminnat saattavat löytää uusia jäsennyksiä ja näköaloja, kun ne asetetaan kriittisen analysoinnin kohteeksi. Uusien perspektiivien löytäminen on tämän ajattelun pohjalta mahdollista, kun yksilö pystyy irroittautumaan ja vapautumaan rutiininomaisesta otteesta ja tarkastelemaan todellisuutensa ilmiöitä laajemmista viitekehyksissä (Mezirov).
Yksi avainsanoista on siis reflektiivisyys. Reflekiivisyys tarkoittaa aikuisopinnoissa sitä, että opiskelulta edellytetään, että oppiminen heijastuu positiivista muutosta edistävästi yksilön toimintatodellisuuteen. Reflektiivinen oppiminen voi johtaa todellisuuden uusiin jäsennyksiin tai luoviin innovatiivisiin ratkaisuihin. (Aikuisoppiminen ei siis ole vain vastaanottavaa, vaan se on uutta luovaa MH).
- Esin perehdytään työtoimintaan ilmiötasolla.
- Sitten suoritetaan työtoiminnan kohdehistoriallinen, teoriahistoriallinen ja aktualisempiirinen analyysi.
- Tältä pohjalta toteutetaan koulutusinterventio (= tutkiva oppimistapa), johon otetaan mukaan uusia välineitä ja oppimistoimintaa.
- Siirrytään työtoiminnan aloitteelliseen kehittämiseen kehittävien tehtävien avulla.
- Tämä johtaa lopulta arviointiin, yleisämiseen ja muuttuneeseen työtoimintaan.
Kirjasin myös muistiin pari Tapio Vahervan ajatusta hänen artikkelistaan "Elinikäisen oppimisen edellytyksistä".
Itseohjautuvuus
Vaherva ikäänkuin säestää Kontiaista toteamalla, että kasvatus tulisi määritellä elinikäiseksi prosessiksi, jossa jatkuvasti haetaan uutta tietoa (Knowles). Aikuisen oletetaan siirtyneen riippuvuuden tilasta kohti lisäänyvää itseohjauvuutta , joka tosin vaihtelee henkilöiden kesken,
Mielenkiintoinen on Lucy Madsen Guglielminon (1977) kehittelema itseohjautuvuusmittarin, jossa
itseohjautuvan oppijan tunnuspiirteitä ovat:
- avoimuus oppimismahdollisuuksille,
- käsitys itsestä tehokkaana oppijana,
- aloitteellisuus ja itsenäisyys oppimisessa,
- vastuu omasta oppimisesta,
- oppimishalukkuus,
- luovuus,
- tulevaisuuteen suuntautuneisuus
- sekä kyky käyttää opiskelun ja ongelmanratkaisun perustaitoja.
Vahrervan mukaa valmius itseohjautuuuteen on todennäköisesi varsin kiinteä persoonallisuuden piirre.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti