Hieno kysymys. Kuinkahan moni osaa lonkalta Longalle vastata? Kyse ei ole akateemisesta viisastelusta vaan tosi tärkeästä asiasta. Se, millaiseksi tiedon ymmärrämme, on vahvasti sidoksissa siihen, mitä tarkoitamme oppimisella, jota haluamme opetuksella edistää.
Itse uppouduin toisten ja omiin ajatuksiini päiväkausiksi. Eikä tehtävää helpota se, että luokanopettaja opettaa aikaa montaa ainetta. NO, johonkin tällaiseen päädyin. Mutta joudun aloittamaan vastaukseen aikaa kaukaa.
Kaukaa haettua
VUONNA 1992 - siis 25 vuotta sitten ilmestyi söpön pieni kirjanen: Touko Voutilainen, Jouko Mehtäläinen ja Ilkka Niiniluoto. (1992). Tiedonkäsitys. Helsinki: Kouluhallitus. Valtion painatuskeskus. Yhteensä siinä oli sivuja 45. Mesenaattina oli silloinen kouluhallitusen pääjohtaja Erkki Aho. Kouluhallitus oli halunnut muuttaa koulujen tieto- ja oppimiskäsitystä.
" Irrallisen asiantiedon ja säilyttävän oppimisen tilalle tulisivat aktiivisesti etsimällä löytyvä tieto ja uutta luova oppiminen."Kouluissa oli siis vanha tietokäsitys. Tai pikemminkin monta keskenään ristiriitaista. Kirjasessa esiteltiin seitsemän ulottuvuutta, joilla voi analysoida niiden eroja. Nämä olivat (hieman omin sanoin):
- Tiedonhankintatapa (po. syntytapa? MH): Miten siis ihminen saa tietoa: kokemuksista (aistit) vai järkeilemällä (rationaaliset johtopäätökset)
- Tiedon perustelu: Riittäkö perusteeksi sille, että jokin on tietoa, jonkin auktoritetin kanta (kritiikitön hyväksyminen) vai edellytetäänkä perusteluja (pyrkimus totuudellisuuteen)
- (Tiedon olemus MH) : Onko tieto pysyvää (staattisuus ) vai jatkuvasti muuttuvaa (dynaamisuus)
- (Tiedon hankkimistapa MH). Hankkiiko henkilö tiedon itse aktiivisesti käyttämällä omia tietojaan, ajatteluaan, omakohtaista havainnointia, kokeilia... myös tiedonhankinnassa (aktiivisuus) vai ottaako hän valmiin tiedon vastaan ja painaa sen mieleen ( passiivisuus)
- Taidon ja tiedon suhde: Opitaanko asiat tekemällä vai lukemalla? Ovatko tieto ja taito erillisia asioita vain suhteessa toisiinsa? Jälkimmäisessä ajatellaan, että tekemisvalmius edellyttää myös tietoa. Ja tiedon hankinta ja käyttö taitoja.
- Tiedon arvostaminen: Mikä tekee tiedosta arvokkaan? Välitön hyöty? Vai onko tiedolla itseisarvoa?
- (tiedon koostumus): Onko tieto yksittäisiä faktoja (tietokilpailutieto, irrallisuus) vai onko kyseessä käsitteet, jotka liityttävät johonkin isoon kokonaisuuteen.
Ajatus siitä, että koulun ikiaikainen tietokäsitys ei enää toimi, tiedostettiin jo 1960-luvun lopulla. Kouluopetusta oli kritisoitu tosi pitkään - itse asiassa jo 1800-luvulta. Kokosin tähän muutamia syytöksiä:
- Koulussa on liikaa oppiaineita ja liikaa opittavia asioita
- Koulu korostaa liiaksi mieleenpainettavia, irrallisia faktoja
- Koulu ei opeteta elämässä tärkeitä asioita. Se ei anna eväitä oikeaan elämään
- Koulu painottaa liikaa traditiota, ei kasvata tulevaisuuteen.
- Koulu opettaa vanhentuvia ja vanhentuneita tietoja
- ”Aineet rikkovat ja hajoittavat lapsen maailman.”– John Dewey
- Kaikille opetettiin samat asiat
- Tietoa luonnosta piti hankkia aistien avulla, ei kirjoista. Sanoista ei opita.
- Koulu on sanarojua. Tyhjiä sanoja, joutavia määritelmiä. Voi sitä sanaopetusta!
- Koulu on kuolleen tiedon jakelukeskus
Elettiin siirtymää tietoyhteiskuntaan. Puhuttiin tiedon määrän räjähtämisestä. Kukaan ei pystyisi enää ottamaan haltuun kaikkea tietoa. Peruskoulukomitean I osamietinnössä (1965) todettiinkin:
"Yleissivistys on avartunut: Koulussa opittavien asioiden painopiste ei voi olla tietojen määrässä, vaan niiden käyttötaidoissa , opiskelumenetelmien ja -tottumusten omaksumisessa sekä opiskeluhalun herättämisessä ja säilyttämisessä”Peruskoulun opetussuunnitemakomitea halusi siirtää fokusta materiaalista tietotavoitteista ns. formaaleihin tieto- ja ajattelutavoitteisiin- jotka olivat taitoja, joilla hallitaan tietoa. Tällaisina tietoon liittyvinä taitoina esiteltiin tuolloin mm. seuraavia: Kyky
- etsiä tietoja (dataa?) oikeistä lähteistä
- hakea tietoa oikeiden kysymysten avulla
- erottaa tosiasiat kuvitelmista
- tunnistaa tosi epätoden joukosta
- ajatella luovasti
- arvioida kriittisesti tiedon luotettavuutta ja perusteita
- yhdistää ja jäsentää tiedon palasia
- käyttää tietoa rationaalisen harkinnan ja päätöksenteon pohjana
- muodostaa käsitteitä ja erottaa tieteelliset ja arkikäsitteet
- päätellä loogisesti, intuitiivisesti ja vaiheittain
- ratkaista ongelmia
- selittää (syy-seuraus, kausaalisuus, finaalinen selitys)
Kouluhallituksessa kehitelty idea meni opetusministeriössä läpi. Vuonna 1990 Valtioneuvosto antoi eduskunnalle koulutuspoliittisen selonteon, jonka mukaan
"Ihminen on dynaaminen toimija ja vaikuttaja eikä passiivinen vastaanottaja. Tehtäväksi annettiin arvioida uudelleen opetuksessa vallitsevia tiedon ja oppimiskäsityksiä. Opetusssisältöjä oli uudistettava eheyttävään suuntaan. Opetuksen tuli korostaa oppilaan kykyä etsiä, käsitellä, muokata, arvioida ja soveltaa tietoa."
KOOTTUANI tuon edelle lainaamani syöksyin muistiinpanoihini ja hain esiin , mitä olin 1970-luvulta alkaen kirjoittanut tiedosta. Jollei pitäydy liikaa ajateemisissa tulkinnoissa, löytää melkoisen joukon erilaisia suhtautumistapoja tietoon. Niputteleen niitä noihin 7 ulottuvuuteen näin:
Tiedonhankintatapa (po. syntytapa? MH): Miten siis ihminen saa tietoa: kokemuksista (aistit) vai järkeilemällä (rationaaliset johtopäätökset)
Empiirinen tietokäsitys (mm. Bacon, Rousseau)
Kriittinen realismi
Naivi realismi
vs.
Auktoriteettien ajattelemalla saama tietoa (mm. Thales)
Itse ajattelemalla saatu tieto (mm. Snellman)
Reflektoimalla tarkistettu tieto
Tiedon perustelu: Riittäkö perusteeksi sille, että jokin on tietoa, jonkin auktoriteetin kanta (kritiikitön hyväksyminen) vai edellytetäänkö perusteluja (pyrkimys totuudellisuuteen)
Ilmestystieto
Uskonnollinen tietokäsitys
Keskiaikainen tietokäsitys
Auktoriteettitieto
vs.
Tositieto/ Kriittinen tietokäsitys/Vanhempi tieteellinen tietokäsitys (Platon,
Empiirinen tietokäsitys
(Tiedon olemus MH) : Onko tieto pysyvää (staattisuus ) vai jatkuvasti muuttuvaa (dynaamisuus)
Uskonnollinen tietokäsitys/uskon totuudet
vs.
Konstruktivistinen tietokäsitys
Empiirinen tietokäsitys
Kielen rajallisuuden vuoksi tulkittava tieto
Suhteellinen tieto/Relativismi (Protagoras)
Konstruktivistinen tieto
Sosiokonstruktivistinen tieto (ajallisesti ja paikallisesti rajautuva)
(Tiedon hankkimistapa MH). Hankkiiko henkilö tiedon itse aktiivisesti käyttämällä omia tietojaan, ajatteluaan, omakohtaista havainnointia, kokeilua... myös tiedonhankinnassa (aktiivisuus) vai ottaako hän valmiin tiedon vastaan ja painaa sen mieleen ( passiivisuus)
Valmis tieto
vs.
Rakennettava uusi tieto
Empiirinen tietokäsitys
Subjektiivinen tieto
Kokemustieto
Oma tietäminen
Taidon ja tiedon suhde: Opitaanko asiat tekemällä vai lukemalla? Ovatko tieto ja taito erillisia asioita vain suhteessa toisiinsa? Jälkimmäisessä ajatellaan, että tekemisvalmius edellyttää myös tietoa. Ja tiedon hankinta ja käyttö taitoja.
Epsiteeminen tietokäsitys
lukemalla syntyvä tieto
katsomalla ja seuraamalla syntyvä tieto
vs.
pragmaattinen tietokäsitys
toiminnassa syntyvä tieto
Tiedon arvostaminen: Mikä tekee tiedosta arvokkaan? Välitön hyöty? Vai onko tiedolla itseisarvoa?
Arkitieto. Pragmaattinen tieto
Itselle merkityksellinen tieto
Pragmatistinen tietokäsitys
Toimiva tieto
vs.
yleissivistävä tieto
Objektiivista totuutta etsivä tieto
(Tiedon koostumus): Onko tieto yksittäisiä faktoja (tietokilpailutieto, irrallisuus) vai onko kyseessä käsitteet, jotka liityttävät johonkin isoon kokonaisuuteen.
Faktatieto
Tieteenalapohjainen tieto
vs.
luonnolliset kokonaisuudet, ilmiöt, monitieteellinen tieto
myös oma tietäminen (yhteys kasvavan ihmisen yksilöllisyyden ja muovautuvan persoonallisuuden kanssa)
Millainen on siis minun tietokäsitykseni opettajana?
TAIDA päätyä aika epä-älylliseen ratkaisuun. Tietokäsitykseni näytttää olevan eklektinen. Tyyliin toisaalta- toisaalta.
Tiedonhankintatapa. Olen maltillinen, kriittinen realisti ja empiristi Ihmisen saa tietoa aistien avulla ja kokemuksiat mutta ei ilman niiden sanallistamista ja kriittistä reflektiota. Jokaisen on rakenettava oma tietonsa jos kielen luonteen vuoksi. Kun arvioin jonkin tiedon luotettavuutta olen maltillisen auktoriteettiuskoinen. En epäile kaikkia enkä kaikkea. Aika ei riitä. Totuuden kriteerin on minulle yksittäisen tiedon yhteensopivuus muiden faktojen kanssa.
Tiedon perustelu: Joskus minulle riittää perusteeksi se, että tiedon on tuottanut henkilö jonka asiantuntemukseen uskon. Mutta silloinkin kysyn kysymyksiä.
Tiedon olemus: Minulle tieto on pysyvää, kunnes se muuttuu. Tieto on tietoa, niinkauan kuin sille on perusteet. Erityisesti tietoon tuo dynaamisuutta kielen jatkuva muutos. Hyvä esimerkki tästä on opetussuunnitelmissa käytetyt käsitteet. Käsitemaailman vaihto on kuin tilastollinen faktorien rotatointi. Kokonaisuus näyttää hieman toiselta. Itse pyrin näkemään tämän yli. Puhumaan uuden myös selkosuomella. Tunnistan siis kielen vahvan sidoksen tietoon. Ja sen, että ihminen ei ole täysin vapaa "ottamaan vastaan" tietoa. Hän on senkin suhteen oman kulttuurinsa häkissä (situationismi).
Tiedon hankkimistapa. Tässä olen erityisen ekletinen, ehkä kummallinenkin. Hankin tietoa (tai pikemminkin dataa, josta muokkaan tietoa) itse aktiivisesti käyttämällä omia aikaisempia tietojani (ja kovalevulle ulkoistamaani osaa aivoistani). Toki oma ammatillinen tietoni on syntynyt sekä luetun että kokeillun - joka tutkimuksen- avulla. Mutta otan myös vastaan valmista tietoa, yritän painaa sen mieleen (mutta muistini vuotaa) mutta ennenkaikkea suhteuttaa uuden omaan aikaisemmin ajattelemaani (ja ylöskirjoittamaani). Tämän ikäisenä pääosin rakennan omaa tietämistäni. Mutta en tietäisi mitään, jollen osaisi myös ottaa vastaan toisten luomaa tieta. Hyvä keino suhtettaa niitä on tekstien tuottaminen.
Taidon ja tiedon suhde: Tätä ulottuvuutta en ollut juuri pohtinut, ja siksi se erityisesti riemastutti. Se helpottaa mm. uuden opsin tavoitepohjaisen arvioinnin ymmärtämistä. Pysyn nyt vain tietokäsityksessä - en pohdi opitaanko asiat tekemällä vai lukemalla. Näen, että tietoa ja taitoa ei ole syytä erotella jyrkästi.
Tiedon arvostaminen: Olen tässä pragmatisti. Tieto, jota voi käyttää, joka toimii ja auttaa ymmärtämään asioita, on minulle arvokasta. Hyöty voi siis olla muutakin kuin konreettista. Erotan arkitiedon ja tieteellisen tiedon.
Tiedon koostumus: Tällä ulottuvuudella kuvailen itseäni vähän kryptisesti. Arvostan eri tieteenalojen erilaisia käsitemaailmoja. Erityisesti didaktiikkaa. Juuri käsitteillä syntyy esim. Koskenniemen aikanaan kuvaama koulun elämänpiiri. Kun oppilaasta puhutaan asiakkaana, viitekehys muuttuu. Huomaan, että yksittäiset faktat eivät pysy päässäni. Etsin aina vimmatusti kokonaisuuksia, juonia, tarinoita. Kannatan edelleen kompromissia: oppiainejakoista opetusta, johon raivataan reilusti aikaa myös aidosti mielenkiintoisille, monitieteellisesti lähestyttäville kokonaisuuksille.
So what?
NO, mitä tästä kaikesta sanahelinästä jää jäljelle, jos ajattelen itseäni opettajana- ja nyt erityisesti aikuisten opettajana.
Lähden siitä, että valmennuksessa toimija on varsinainen subjekti. Hän rakentaa yhdessä muiden kanssa omaa tietämystään, jotta voi kehittää omaa toimintaansa. Minun tietoni on tässä sytykkeinä. Uskon, että on tosiasioita - olen siis tässä kognitivisti. En siirrä totuutta. Jokaisella on kuitenkin omansa. Haastan. Kerron oman tarinani, joka rakentuu paljon toisien jakaman tiedon varaan, mutta se ei ole niille uskollinen. Siltaan asioita käyttämällä arjen kieltä.
Tieto jota työstämme on raakamateriaalia itse kunkin omalle ajattelulle. Jos aikaa on kovin vähän, suhteuttaminen tapahtuu pariporinoina. Fasilitoijien tapaan pyydän valmennettavia pohtimaan, uskovatko he tarjoamaani tietoon. Tavoitteena on aina että syntyvä tieto johtaisi toimintaan, jotain tehtäisiin erilailla paremmin. Ote on kognitivistinen ehkä jopa konstruktivistinen,
Jossain määrin taidan pitää roolinani eräänlaista Sokrateen majeutiikka. En etsi osallistujien päästä sielunvaelluksessa unohtunutta tietoa, mutta pyrin synnyttämään oivalluksia, jotka sopisivat yhteen jo omaksutun tavan kanssa.
Kyllä. Tavoite on herättää innostusta ja antaa uusia eväitä soveltaa itse löydettyä ja kriittisesti hyäksyttä tietoa aitoon toimintaan. Luoda uutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti