Tässä toisessa lastussa esittelen sota-ajan kasvatusoppia sellaisena kuin sen ymmärrän teoksen: Salomaa, J.E. (1942). Suunta ja tie. Kansalaiskasvatuksen perusteita. Lotta Svärd julkaisu N:o 57. Helsinki: Lotta Svärd järjestön keskustoimikunta - pohjalta.
Tuntemattoman pedagogiikka? Kyllä. Tähän astii kaikki lukemani kasvatusopit pyrkivät antamaan kasvaville mahdollisimman hyvät eväät elämään. Luen Salomaan kirjaa niin, että sillä on toinen tavoite. Ohjata kasvavat kohtamaan sankarikuolema.
Erittelen teosta kolmessa osassa: päämäärä (ja tavoitteet), sisällöt ja menetelmät (Salomaa ei käsittele arvointia). On syytä vielä todeta, että tässä kasvatuksen kohteena ovat yhtä aikaa ja monin keskinäisin sidoksin yksilö ja Suomen kansa.
" Yksilö on olemassa kohottaakseen kokonaisuuden, yhteisön, elämää. Ei yksilö, vaan yhteisö, kansa, on historiallisesti merkityksellinen. Yhteisö voi suvaita vain yksilöjä, jotka käyttäytymisellään toteuttavat yhteisön tarkoitusperiä: käyttökelvottomat yksilöt se poissulkee piiristään, tuhoaa ne tai muulla tavalla tekee vaarattomiksi.T oisaalta yhteisö voi olla olemassa vain yksilöissä."
" Kansa on kuin suuri, monimutkainen rakennus… Jos yksilöt ovat lahoja, kelvottomia, tätä yhteiskuntaa eivät silloin pelasta mitkään ulkopuoliset uudistukset. Lahot jäsenet levittävät vain pahennusta edelleen, tekevät vierusosansakin kestämättömiksi. Ainoa pelastus tässä on se, että lahoissa, kestämättömissä yksilöissä itsessään tapahtuu sisäinen uudistus."Kansalaiskasvatuksen päämäärä
Kasvatuksen päämäärä riippuu aina ajasta ja kansasta. Päämääriä täytyy Salomaan mukaan etsiä oman ajan ja oman kansan kulttuuritehtävistä.
(Vuonna 1942) Isänmaallisen kasvatuksen päämääränä ei ollut täydellisen ihmisen kasvattaminen vaan kansallisesti valveutuneen verevän suomalaisen ihmisen kehittäminen.
Salomaan mukaan " molemmat suuret maailmansodat ovat pakottaneet niin meillä kuin muuallakin tarkastelemaan kasvatusta ennen kaikkea isänmaalliselta kannalta."
Kasvatus koettaa moutouttaa kasvatettavaa yhteisöelämää varten ja sen avulla, viime kädessä elämää varten valtioyhteisössä. Suomen valtion kansalaisia kasvatettiin velvollisuudentuntoon, taistelukelpoisuuteen, omaksumaan korkeimmat arvot, isänmaanrakkaus ja luja, moraalinen luonne.
" Kasvatuksella täytyy olla sosiaalikasvatuksellinen suunta. Ketään ei ole kasvatettava niin, että hän nauttii oikeutenaan yhteisöelämän etuja tunnustamatta siitä johtuvia velvollisuuksia. Kasvatus kansallisuuteen on sosiaalisen kasvatuksen tärkein muoto. Kansalaisvelvollisuuden täyttämisen on korkein velvollisuus."
" Päämääränä on kasvattaa valtiolle uhrautuvia kansalaisia, jotka eivät säikähdä viimeisen, suurimman uhrauksenkaan, hengen uhraamisen edessä."
"Kenet tahdotaan kasvattaa ihmiseksi, hänet on kasvatettava taisteluun." Taisteluun kasvattaminen merkitsee lujan luonteen kasvattamista. Se tarkoittaa kasvatusta arvoihin ja toimintaan johdomukaisesti niiden suuntaan. "Korkeimmat arvot: totuus, kauneus, oikeus, uskonto, isänmaa - Ne ovat rohkeimpien tekojen lähteenä." Yksilöllisyys muuttuu luonteeksi, mitä päättäväisemmin seuraamme aina samoja arvoja. "Vain lujaluonteiselta ihmiseltä voidaan sodassa ja rauhassa odottaa taistelukelpoisuutta."
(Salomaa kuvailee kirjassa myös tulevaisuuden - siis sodan jälkeisen ajan- suomalaista ihanneihmistä. "Ihanteena täytyy olla sopusuhtainen sivistynyt persoonallisuus, joka tietoisesti ja sisäisestä tarpeesta omistautuu suomalaisen yhteisön kulttuuritehtäville.)Koko kansa osalta kasvatuksen tehtävänä on kansallisuuden voimistuttaminen. Kansa, jonka jokainen jäsen kuljettaa mukanaan kansan kulttuurisisältöä, sen ominaisimpia harrastuksia ja pyrkimyksiä.
(Vuonna 1942) Tärkeää oli puolustusvalmius. Suomen kansan tulisi kasvaa sodassa niin, että siinä "syntynyt yksimielisyys, keskinäinen tuki ja avulaisuus säilyy ja voimistuu myös rauhan aikana." Kansan tulee kehittyä sosiaalisesti, taloudellisesti ja henkisesti entistä eheämmäksi ja voimakkaammaksi. Tavoitteena on, että Suomen kansa luo aineellisen ja henkisen kulttuurin alalla saavutuksia, jotka täysin vastaavat sen sotilaallista urheutta. Suomen kansa on kansa, jolla on suuri tulevaisuus ulkonaisesti ja sisäisesti, ulkonaisesti vihdoin turvallista olotilaa, sisäisesti kukoistavan aineellisen ja henkisen kulttuurin kautta sekä sosiaalisesti eheä, voimakas kansa
Kasvatuksen sisällöt
Jotta isänmaata ja sen kulttuuria voi rakastaa, se pitää tuntea. Sisältönä on siis suomalainen kulttuuri- ei mikään yleinen kulttuuri. Kulttuuri on kansallista, ja kansa on osaltaan kulttuurinsa tuote . Kansa on kasvatettava suomalaiseen kulttuuriin. Nykyisyys ja tulevaisuus ovat kansan yhteisyystietoisuuden tärkeitä tekijöitä,
Kansaa liittää yhteen side: kansallistunne. Aito kansalaisten kasvattaminen on vasta sitten mahdollinen, kun kansan tietoisuudessa kansallinen ajatus ja kansallistunne ovat tulleet koko kansaa yhdistäväksi voimaksi. "Kansallisvaltio tulkoon kaikille yhteiseksi asiaksi, korkeaksi vieläpä korkeimmaksi yhteiseksi arvoksi, jonka edistämistä jokainen pitää itsestään selvänä, pyhänä velvollisuutenaan". Olennaista aidossa kansalaismielessä on palava isänmaanrakkaus, kiintymys kotimaahan ja kansankokonaisuuteen, rakkaus oman kansan tapoihin ja kieleen.
Salomaa kuvailee Suomea ylevöittäen:
" Esi-isämme tulivat tänne soitten, korpien ja kallioitten täyttämälle Suomenniemelle, joka ei ollut kelvannut millekään muulle kansalle. Suomen kansa halusi rauhaa, mutta sen on täytynyt alituisesti käydä sotaa. Sillä kaitselmus on asettanut sille naapuriksi suurilukuisen, saaliinhimoisen, laajentumaan pyrkivän kansan, joka kerta toisensa jälkeen on hyökännyt maahamme hävittäen, ryöstäen ja murhaten.... Venäläiset ovat runsaan puolen vuosituhannen kuluessa lyhyin väliajoin yhteensä noin 100 vuotta käyneet sotia pientä rauhaa rakastavaa kansaamme vastaan.."Suomen kansa luottaa tulevaisuuteen. "Ei niin pitkää yötä, ettei aamu valkenisi, ei talvea niin kylmää, ettei kevät koittaisi". Se kestää vaikeuksia. Se rakastaa rauhaa. Se on sitkeä. Sillä on suuri yhteishenki. Se on tiivistynyt eheäksi, sopusointuiseksi kansaksi. Se on yksimielisyydessään voimakas, vapautensa puolesta tinkimätön sivistynyt kansa. Kansallishyveitämme ovat ahkeruus ja työteliäisyys, palava isänmaanrakkaus, itsenäinen harkinta, itsenäisyysvietti joka ilmenee vapaudenrakkautena, kauneuden kaipuu, kestävyys, luonteen lahjomattomuus, mietiskely, oikeustajunta ja lainkunnioitus, rehellisyys, sitkeys, urhoollisuus, uskonnollisuus ja vapaudenhalu. Suomalaisilla on salassapidettävä itsetunto. He ovat luotettavia, arkoja arvostelulle ja uskollisia itseään kohtaan. Heillä on korkea kansansivistys.
(Totuuden nimissä on sanottava, että Salomaa näkee myös paljon kasvunvaraa: Suomalaisten varjopuolia ovat eripuraisuus ja rikkinäisyys. Herrojen pelko. Hillittömyys nautinnoissa ja käyttäytymisessä. Huonot tavat. Kateus. Pitkävihaisuus, Rajuus. Vahingoniloisuus, Tarvitaan kohteliaisuutta, myötäiloa, jaloa kilpailun henkeä. Lisää tarvittaisiin Itsehillintää.)" Suomen kansalla suuri historiallinen tehtävä: Suomen kansan on seistävä lännen kulttuurin etuvartiona itää vastaan. Bolsevismi uhkaa koko länsimaista kulttuuria.Tehtävänä on Bolsevismin täydellinen tuhoaminen. Suomi on saanut olla mukana Euroopan kulttuurin puolustamisessa.
Kirkkaampana kuin koskaan häämöttää kansamme tulevaisuus kulttuurikansojen joukossa."
Kasvatuksen on tähdättävä tulevaisuuden tahtoon (elämänusko, usko että kansan tulee säilyä ja voimistua). Kansallistietoisuuden lopullisena päämäräänä kansalaisia velvoittava kansallishenki.
Mikä on Suomen kansan korkea päämäärä?
" Millä tavalla kansamme voi osoittaa ansaitsevansa sen itsenäisyyden?… Itsenäisyys on korvaamattoman kallis aarre, johon ei voi pysähtyä. Itsenäisyys merkitsee kansan elämässä suurta, jatkuvaa velvoitusta aineelliseen ja henkiseen kasvuun ja voimistumiseen. Valtiosta tulee kehittyä kulttuurivaltio, joka tuo ihmiskunnan yhteiseen kulttuuripääomaan oman lisänsä. Vasta korkea kulttuuri tekee valtiosta puolustuskykyisen."Kasvatuksen keinot
Salomaan mukaan hallitseva kasvatusperiaate on eetillisesti syvennetty kansa- ja valtiotietoisuus.
Kansalaiskasvatuksen aate. On kasvatettava älyä, tunteita ja tahtoa. Kasvatuskeinoja ovat mm. esimerkin voima, harjoittaminen (hyveet opitaan taukoamattoman kunnioittavan toiminnan avulla.
Tottelevaisuutta opitaan tottelemalla, pidättyväisyyttä pidättäytymällä), itsekuri, itsesuggestio, kuri, harjoitus, tahdonkasvatus, uskollisuus vähässä ja yhteinen työ. Hyvää työtä ovat tehneet Lotta Svärd ja suojeluskunnat sekä kansansivustystyö työväen piirissä ja työväen toimesta.
Myös sota on kasvatuskeino. Sodalla on Salomaan mukaan kasvattava merkitys yksilölle. Sen kasvattava vaikutus eri ihmisiin on erilainen."Sota kohottaa myönteisiä ja kielteisiä voimia . Toinen kasvaa sodassa (ja ryhdikkäämmäksi, toinen luhistuu siinä kokonaan."
Yksilön kannalta kasvatuksen keskeisenä keinona on luonteenkasvatus. Samojen arvojen johdonmukainen seuraaminen.
Kansaa kasvattavat eniten taistelu ja kuolema. "Taistelu ja kuolema ovat aina olleet niiden portaiden aineksena, joita pitkin ihmiskunnan kulttuuri on hitaasti edennyt korkeutta kohti." Kaksi sotaa ovat Salomaan mukaan kohottaneet kansamme olemassaolon ikäänkuin korkeammalle tasolle. Sodassa on ilmitullut kansan moraalinen voima, isänmaanrakkaus, henkinen vireys ja kestävyys.
TOIVOTTAVASTI suomalaisten ei enää koskaan tarvitsisi tarttua tällaisen kasvatusoppiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti