Perjantaina 15.9. klo 10 alkoi luokanopettaja Kaija Kuivasen (1961- 2023) siunaustilaisuus Leppävaaran linnamaisessa kirkossa. Kaijan perhe oli kutsunut tilaisuuteen Kaijan ystöviä, sukulaisia, naapureita, lapsuuden ja nuoruuden tovereita, opiskelukavereita, harrastuskumppaneita ja meitä työtovereitakin melkein kymmenen. Ilma oli mitä kaunein. Ja myös tunnelma.
Ohjelma noudatti monelle uutta kaavaa. Kauniin, kanttori Marja-Liisa Taljan uruilla soittaman alkumusiikin (Gabriel Faurén "Pavane, op.50) jälkeen oli heti kukkatervehdysten aika. Virreksi oli valittu niin koskettava "Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan".
Siunaustilaisuuden toimittivat rovasti Seppo Tirkkonen ja pastori Leena Heinonen. Ja voi, miten koskevasti. Ei ihme, he myös aidosti tunsivat Kaijan. Ennenkuin arkku kannettiin pois, saatiin kuulla Tuija Vainion seelosoolo Kreeta Haapasalon sävellyksestä "Kanteleeni".
Pappien johdolla luettiin rukous ja saatiin siunaukset,
Oli aika saattaa Kaija ruumisautoon. Kerätä kukkaset. Ja kuivata silmät kyyneleistä Bachin "Airin" saattaessa.
Ikiaikaisen tavan mukaan muistotilaisuudessa on tarjolla syötävää ja juotavaa. Leppävaaran kirkossa tähän tarkoitettu sali aukeaa kirkkosaliin. Ihanat piirakat ja maailman makein kakku sulivat suussa. Jokaisessa pöydässä käytiin samalla läpi muistoja meille kaikille niin tärkestä Kaijasta.
Sitten seurasi muistotilaisuuden huikea huipennus. Kuivasen heimo-orkesterin aivan käsittämättömän kauniit orkesteriesitykset. Viimeisenä "Suo kohti herrani", koko maailmalla tuttu Titanicin orkesterin viimeiseksi soittaman sävellys.
Kaikki Kaijan tunteneet eivät ymmärrettävästi päässeet paikalla. Heidän lähettämänsä suruaddressit luettiin. Niitä oli paljon, ja ne olivat täynnä kaipausta ja kiitollisuutta. Kaijan puoliso Juha kutsui sitten ihmisiä kertomaan ääneen muistoja Kaijasta. Kuinka mukava olikaan niitä kuunnella. Kaija oli iso ihminen, esikuvallinen ja esimerkkillinen niin monessa. Ja myös merkiilinen. Ihanasti ihmiset kertoivat hänen sutkautuksistaan. Itse kerroin jutun hänen mainiosta tilannetajustaan case Adam ja Evessä.:-). Siitä ei tässä enempää. Mutta vielä hauskempia muistoja oli Kaijan Auroran koulun tutuilla: Katrilla, Ripalla ja Umalla.
Noin klo 14 tunteikas tilaisuus päättyi. Kaija sai elää rikkaan vaikka liian lyhyen elämän. Työura oli tärkeä ja se hoidettiin vimpan päälle ja niin upeasti. Mutta Kaijan elämää olivat myös umpirakas oma perhe, ystävyyssuhteet, antoisat ja niin monipuoliset harrastukset. Ihan viimeiseen asti.
Osaisipa sitä elää niin. Kerta kaikkian niin Kaijan näköinen tilaisuus. Kiitos, että sain tuntea Kaijan ja olla tässä niin kauniissa tilaisuudessa mukana.
Voimia Juha ja lapset!
PS. Siunaus- ja muistotilaisuuden käsiohjelman oli suunnitellut Kaijan tytär Riikka Kuivanen. Kaikki tehtiin niin täydellisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti