Tuliaisia Pietarsaaresta

REISSATTIIN vaimon kanssa sunnuntaina Pietarsaareen ja  maanantaina takaisin.  Minulla oli ilo olla mukana avaamassa tämän vahvasti ruotsinkielisen kaupungin (asukkaista noin 60 %)
suomenkielisen koulutoimen lukuvuotta kaikille yhteisessä VESO-aamupäivässä.

VR ja yhdysbussi veivät about neljässä tunnissa auringossa kylpevään mielenkiintoiseen Kauniaisten kokoluokan kaupunkiin.

On sillä historiaa! Kaupungin  ruotsinkielinen nimi Jakobstad tulee marsalkka Jakob de la Gardiesta,  ”Laiskasta Jaakosta”.  Epiteetti laiska liittyy Novgorodin valloitusyritykseen, joka kesti ja kesti. Hänen puolisonsa perusti  tämän pienen kaupungin vuonna 1652 kuningatar Kristiinan  Jakobille antamalla luvalla.

Suomenkielinen nimen alkujuuria ei tiedetä. Alueella oli aikanaan suurpitäjä Pedersöre, ja paikalliset tervantuottajat  käyttivät sitä nimeä.

KAUPUNKI on upeasti säilyttänyt vanhoja rakennuksiaan. Sen  Skata on Suomen suurin yhtenäinen puutalo-kaupunginosa. Ja kuinka hienossa kunnossa rakennukset ja pihapiirit ovatkaan.

Ydinkeskusta on nuorempi ja tylsempi.

Ihmiset ovat tavattoman ystävällisiä, mutta heitä oli sunnuntai-iltana tosi vähän liikkellä. Ravintoloita oli tiheään, mutta useimmat kiinni tai tyhjiä.

KUULUISIN pietarsaarelainen lienee  kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runeberg. Hän  syntyi Pietarsaaressa vuonna 1804.  Runeberg itse muutti kaupungista Ouluun opiskelemaan kahdeksanvuotiaana, mutta puutalokaupunginosassa on yhä jäljellä sekä hänen lapsuudenkotinsa että  äidin vanhuudenkoti.

YÖVYIMME vängässä Epoque-hotellissa. Huoneet olivat tosi hienot ja aamupala ravitseva. Sunnuntaisin paikalla ei ole henkilökuntaa, joten vei tovin ennenkuin tajusi, kuinka taloon pääsi sisään. Mutta pääsi.

PIETARSAARESSA annetaan opetusta sekä ruotsiksi että suomeksi ja vieläpä kielikylpyruotsiksi ja -suomeksi   Itse asiassa pietarsaarelainen erikoisuus on erillinen 1-6-luokkien kielikylpykoulu. Se on samalla suurin alakoulu; oppilaita on 420.

Kielikylpyopetus aloitettiin täällä vuonna 1992 ns. varhaisen täydellisen kielikylpyopetuksen mukaisesti. Vuonna 2003 perustettiin erillinen koulu:  Pietarsaareen Kielikylpykoulu - Språkbadsskolan. Tämä on ainoa koulu Suomessa, jossa järjestetään kielikylpyopetusta molemmilla kotimaisilla kielillä.

LISÄÄ  hienoja  ideoita.  Pietarsaaressakin on oppilaita, jotka tarvitsevat vahvaa tukea. Kaupungissa on toiminut vuodesta 2006 alkaen  harvinainen resurssikoulu. Se oli alussa  maksimissaan kuuden oppilaan opinahjo lapsille, joiden opiskelu tavallisessa koulympäristössä ei onnistu. Opettajan tukena on monen alan ammattilaisia: nuoriso-ohjaaja, perheohjaaja, erityissairaanhoitaja.  Ymmärsin, että  näille  lapsille  annetaan intenssivijaksoina kuntouttavaa tukea, ja tavoite on, että oppilas pystyisi palaamaan kouluun jopa kuuden viikon jälkeen. Koulu on juuri saanut tilat omasta rakennuksesta.
(Huomaan muuten, että olen kirjoittanutkin innostuneesti tästä koulusta vuonna 2010: http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2010/07/jotain-uutta-pitkasta-aikaa.html )

SUOMENKIELISIÄ kouluja on kolme, joista yksi on yläkoulu. Kunnassa on myös suomenkielinen lukio. Ja siihen liitty toinen komea erikoisuus: Suomenkielinen ja ruotsinkielinen lukio toimivat samassa yhtä aikaa historiallisessa ja huippumodernissa rakennuksessa. Lukiot tekevät aidosti yhteistyötä, ja oppilaat voivat valita kursseja ristiin.

Suomenkielisen koulutoimen yhteinen aamuveso

Koko suomenkielisen puolen opettajaporukka rehtoreineen- noin 100 - mahtui hyvin Länsinummen koulun ruokalaan. Rehtori Keijo Paananen -   kuuluisa myös jalkapallovalmentajana - otti heitä iloisesti vastaan.

Keijo oli muuten mukana Turussa yhdellä viimeisistä Oppilaitosjohdon pitkäkestoisista valmennuskursseista, joita sain olla Opekossa vetämässä. Ne olivat hienoja kursseja.

Mikrofonin ääressä Juha Paasimäki. Oikealla rehtori Keijo
Paanasen selkä, ja vasemmalla lupaavan muusikon.

Tilaisuus alkoi aamiaisella, ja hyväntuulisia pedagogeja saapui koululle 8.30 alkaen. Muutaman minuutin yli yhdeksän alkoi sitten ohjelma.  Paikallisen musiikkioppilaitosen rehtori oli lähettänyt paikalle upean nuoren muusikon, joka esitti lähes jumalaisella äänellä Almamaisesti kaksi biisiä itseään pianolla säestäen. Harmi, että kuulin nimen huonosti.

PIENESSÄ kunnassa hallinto satsaa aikaansa opettajiin. Koulutoimenjohtaja Juha Paasimäki pitää avauspuheen, jonka henki oli raikkaan positiivinen. Takana on vuosien kouluverkkoraadanta, joka on nyt saatu päätökseen. Muttei itkuitta. Moni iso pomo avaa vuotta kertaamalla kurjia talouslukuja, mutta Juha esitteli myönteisiä asioita mm. parhaita paloja keväällä tehdyistä arvioinneista. Asteikolla 1-5 moni teema nousi yli arvosanan 4. Hienoa.

KUN arvioinneissa oli noussut esiin työhyvinvoinnin haasteet, siihen reagoitiin mm. sillä, että päivän teemana oli nimenomaan  työhyvinvointi ja positiivinen asenne. Ja minä sain sitten kaksi tuntia aikaa tuoda omia ja muilta varastettuja ideoita siihen.

Oma näkemykseni on, että työhyvinvoinnin aivan keskeisiä avaimia on luottamus ja  arvostus.  Oma pää pitää panna kuntoon. Työ pitää priorisoida. Opsia pitää lukea omalla järjellä. Laatu syntyy kohtaamisissa - ja juuri siksi kannattaa funtsia erityisesti ensimmäinen koulupäivä. Ensimmäinen tunti.  Työtä kannattaa tehdä yhdessä. Olikin huikeaa kuulla, että täällä oli pariopettajia jopa yläkoulussa! Kannattaa rohkeasti tehdä itselle uusia asioita.  Koulun tulisi olla kaikille innostumis- ja onnistumiskeskus. Pelkkä innostus ei kuitenkaan riitä. Pitää myös määräillä omaa tahtoa. Niin että jokainen lapsi - ja aikuinen- voisi kertoa koulupäivän jälkeen: Minä pystyin.  Sain vaikuttaa. Minusta välitettiin. Autoin.

TUNNELMA oli leppoisa noin niinkuin kalvonvaihtajan näkökulmasta, ja moni naama hymyili. Ei tietenkään jokainen.

JOS kiinnostaa enemmän, niin luennon clue on luettavissa muutama  päivä sitten julkaistussa blogilastussa: http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2018/08/kohti-hyvinvoinnin-pedagogiikkaa.html

ILTAPÄIVÄN ohjelma jatkui lounaan jälkeen omilla kouluilla. Ja tänään  sitten koulukellot soivat Pietarsaaressakin.

JÄLLEEN kerran vakuuttuu siitä, kuinka upeaa työtä suomalaiskouluissa tehdään.

HIENO reissu. Hieno kaupunki. Hieno porukka.