OLEN jo aikaisemmessa blogilastussa ( ks. lisää) ilmaissut huoleni siitä, että juuri uudistuksen käyttöönoton kynnyksellä median valokeila kutsuukin esiin uudistuksen mielen kyseenalaistajat. Viimeksi tänään professori Sanna Järvelä kiisti koulussa viihtyvyyden merkityksen "Viihtyvyys koulussa ei takaa motivaatiota". Pakko sanoa, että pidän myös syvästi arviostamani Jouni Välijärven peruskoulukritiikin (ks. tästä) ajoitusta muutoksen adaptaation kannalta huonosti harkittuna.
ADAPTAATIO on käsite, jolla kuvataan muutoksen vastaanottoa (reseptio) ja siihen sitoutumista. Käsite on hankala. Wikipedian mukaan " adaptaatiolle (lat. adaptare, sovittaa, sopeutua) on esitetty lukuisia määritelmiä, mutta tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että adaptaatioksi voidaan nimittää mitä tahansa eliön ominaisuutta, jonka ajatellaan lisäävän eliön kelpoisuutta — toisin sanoen tietty piirre on adaptiivinen, jos tuo piirre edistää yksilön tai sosiaalisen ryhmän elossa säilymistä tai lisääntymistä." Kyse on myös ammatillisesta sitoutumisesta. Mitä tarkoittaa, että olen sitoutunut? Parisuhteessa sitoutuminen tarkoittaa sitä, että jatkaa, vaikka kaikki ei suju ongelmitta. Sitä, ettei jätä toista, eroa, ettei lähde karkuun tai etsimään onnea muualta. Kouluun sovitettuna idea on selvä: Muutanko omaa opetustani niin, että se vastaa yhä enemmän opsissa esitettyä ihannekuvaa. Vaikka kaikki ei heti onnistu.
Leif Åberg on joskus määritellut sitoutumisen näin: henkilö hyväksyy tavoitteen tai tehtävän ja antaa panoksensa sen saavuttamiseen. Kyse on siis kahdesta asiasta: jonkin toimintatavan hyväksymisestä (mielentila) ja työpanoksen antamisesta (käyttäytyminen).
MUTTA itse malli toimii. Mallissa kuvataan sitoutumisen asteiksi 1. Tiedostamattomuus, 2. Ensi kohtaaminen, 3. Hyväksyminen ja 4. Sitoutuminen.
Malli opettaa meille, että sitoutuminen ei ole kertapäätös, vaan ihminen voi luovuttaa monessa eri vaiheessa. Luovuttamista kuvataan näin:
- Tiedostamisvaiheessa mielen täyttää hämmennys
- Muutoksen ymmärtämisvaiheessa syntyykin vastustus
- Myönteisyyden syntyvaiheessa yksilö voikin tehdä päätöksen olla tukematta muutosta
- Kokeiluvaihe voi loppua lyhyeen, ja yksilö hylkää muutoksen pettyneenä siihen
- Vielä omaksumus-, vakiinnuttamis- ja sisäistämisvaiheessakin voidaan (monista eri syistä) hylätä jo käyttöönotettu muutos.
PALAAN alkuun. Suuri osa opettajista on käytännössä ops-uudistuksessa siirtymässä ensi kontaktista hyväksymisen asteelle. Juuri nyt on se aika, jossa opettajat - ja vanhemmat- muodostavat kantaansa uudistukseen. Siksi olisi erittäin tärkeää, että kaikki - sinänsä oikeutettu- kritiikki esitetään sen ajoituksenkin kannalta seurausvaikutukset ymmärtäen.
1 kommentti:
Kiitos Martti, rakentavasta ja oivaltavasta "lastusta". Olen ihmetellyt, että onko tämän opsuudistuksen ympärillä ollut aiempaa enempi tuota hiekan heittoa rattaisiin. Vai onko niin, että tämä opetussuunnitelmauudistus on saanut niin paljon huomiota, että negattivistakin tulee- ja sehän aina näkyy. Olen kyllä sitä mieltä myöskin, että mölyt voisi nyt pitää mahassa. Kun kerran päätös on tehty, niin olisi solidaarista tukea opsin mahdollisimman hyvää toteutumista. Varsinkin heidän, joita kuunnellaan. Onhan tässäkin opisissa paljon soveltamisen varaa.
Lähetä kommentti