Kuntavaalit 2017

Kuntavaalit 2017

sunnuntaina, elokuuta 21, 2016

Muutoksen teoria. Osa 2. Oman edun käyttöteoria

MIKSI sanat eivät muutu teoiksi, kysyi Matti Kuittinen Psykologia-lehdessä 3/98 (ss. 205-209). Tämäkin lehti osui käteeni, kun siivosin kirjakasojani rapujuhlien alla. Artikkelista minuun tarttui mielenkiintoinen käsite oman edun käyttöteoria.

Artikkelin teoreettisena lähtökohtana ovat mm.  oppivan organisaation teoriaa luoneen organisaatiotieteilijän  Chris Argyriksen (1923 – 2013) tulkinnat muutoksen esteistä. Näihin kuuluu ns. käyttöteoria, joka ohjaa oikeasti - tiedostamatta - ihmisen toimintaa. Sen vastakohtana on julkiteoria, jonka mukaan me väitämme mielellämme toimivamme. Käyttöteoria paljastuu tarkkailemalla ihmisen toimintaa.

Kuittisen mukaan muutos edellyttää onnistuakseen, että muutosta toteuttava yhteisö pystyy käymään rakentavaa, ongelmanratkaisuun pyrkivää  ja rehellistä keskustelua omasta tavastaan toimia. Yhteisön on opittava yhdessä rakentavaa dialogia. On opeteltava kysymään rakentavia kysymyksiä. Yhdessä oppiminen onnistuu, jos jokainen voi aidosti osallistua keskusteluun ja tuoda mielipiteensä rehellisesti esille. Jos keskustelun tavoitteena on tuoda julki omia ajatuksia ja testata niitä. Se onnistuu, jos kukaan ei aja yksin omaa linjaansa. Jos ongelmia ei henkilökohtaisteta.

Käytännössä me ihmiset toimimme kuitenkin usein toisin; muutostilanteissa meitä ohjaa ns. oman edun käyttöteoria. Pyrimme taivuttamaan tai voittamaan toiset tilanteissa, jotka koemme  itsellemme (omalle asemalle, asiantuntijuudelle jne.) uhkaaviksi tai noloksi. Emme uskalla testauttaa ajatuksiamme. Emme halua menettää kasvoja. Nostamme esiin vain omaa mielipidettä tukevia asioita. Syytämme virheistämme  muita. Käytämme valkoisia valheita. Pidämme omaa tulkintaamme automaattisesti oikeana.  Ja vastapuolemme toimii aivan samoin. Muutostilanteessa ei näin tunnisteta niitä usein piiloisia tekijöitä, jotka estävät meistä muuttumasta.

MUUTOKSEN onnistumiselle on siis tärkeää, että yhteisö uskaltaa nostaa esille kipeitä asioita ja  käsitellä omaa toimintaamme avoimesti. Ja että se myöntää  virheensä ja käyttää niitä arvokkaina ryhmän oppimisen välineinä.  Luvassa on kivuliasta itsetutkiskelua, mikä vaatii rohkeutta ja turvallisuutta.

PsT Matti Kuittinen toimii lehtorina Itä-Suomen yliopistossa.

Ei kommentteja: