Kuntavaalit 2017

Kuntavaalit 2017

sunnuntaina, elokuuta 28, 2016

Muutoksen teoria. Osa 3. Rogersin ja Shoemakerin (1971) nelikenttä

Everett Rogers (1931 –  2004) on yksi tunnetuimpia innovaatio-teoreetikkoja. Vuonna 1971 hän julkaisi yhdessä F.F. Shoemakerin kanssa toisen painoksen klassikkoteostaan  "Communication of innovations: A cross-cultural approach."

Teoksen helmiä on mm. ihmisten jakaminen ryhmiin muutos-herkkyyden mukaan. Tässä blogilastussa esittelen kuitenkin teoksen toisen helmen.

Rogers ja F. Floyd Shoemaker   (1933- ) luokittelivat sosiaaliset muutokset neljään ryhmään kahden ulottuvuuden suhteen: onko muutostarve havaittu ja idea keksitty sosiaalisen systeemin sisällä vai ulkopuolella. Näin saadaan neljä muutostyyppiä:

MH:n mukaelma  Rogersin ja Shoemakerin ideasta
A. Muutos voi olla itse havaittu ja ratkaisu voi olla itse ideoitu, jolloin kyseessä on systeemin  sisäinen ilmiö.

B. Muutostarve voidaan havaita ja sen ratkaisu ideoida systeemin ulkopuolella, jolloin systeemiin tuodaan ulkopuolisten määrittämiä tavoitteita ja muutos on ohjattu.

C. Kolmannessa tyypissä muutostarve havaitaan ulkopäin, mutta sen ratkaisu ideoidaan itse.

D. Neljännessä tyypissä systeemi havaitsee muutostarpeen, mutta ratkaisu tuodaan ulkoa.

MALLI auttaa jäsentämään mahdollisia syitä siihen, miksi esim. opetussuunnitelmaan (uuteenkin) sisältyvät muutosideat eivät siirry koulun arkeen. "Vika" voi olla sekä ongelmassa että ratkaisussa.

Ongelmana ongelma?

Vuoden 2014 perusteet ratkaisevat ymmärtääkseni megaluokan ongelmia: Fundamentaalinen on maailman muutos: digitalisaatio, globalisaatio, ilmaston muutos ja tarve pelastaa suomalainen hyvinvointivaltio niiden alta päivittämällä perusopetus.  Ongelma on tosi, ei juuri kukaan (ehkä perussuomalaisia lukuunottamatta) enää kiistä niiden ratkaisun kiireellisyyttä.

Mutta, mutta... koulujen tasolla koetaan aivan muun tasoisia ongelmia, joille huudetaan ratkaisua: hallitsematon työmäärä, homekoulut, koulujen lakkauttamiset, liian pienet resurssit, lomautukset, osaamisvaje erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden auttamiseksi, puuttuvat digivälineet, sijaiskiellot, täydennyskoulutuksen puuttuminen, vanhentuneet työaikajärjestelmät...

Ongelmana ratkaisu?

Vuoden 2014 perusteet eivät siis ratkaise niitä ongelmia, joista arjessa kovaan ääneen puhutaan. Mutta uskotaanko kentällä, että koulut yleensä ja opsin ratkaisut erikseen auttavat pelastamaan Suomen, luomaan osaamista, jolla jokainen saa työpaikan ja ilmastonmuutos pysähtyy?  Oppilaiden osaamisen lasku tulkitaan perusteita avaavassa puheessa koulunkäynnin tylsyyden syyksi. Ratkaisuksi esitetään mm. vastuunsiirtöa oppilaille, digilaitteita (BYOD), oppilaskeskeisempiä työtapoja, opetuksen eheyttämistä ja mm.  kannustavaa arviointia.

KOKO syksyn ajan on professori kerrallaan astunut esiin ja ampunut valittuja ratkaisuja alas.
Yksi  kiistää digiloikan hyödyt ja toinen varoittaa koulun muuttumisesta pelihalliksi. Kolmas varoittaa vakavasti luopumasta opettajajohtoisesta opetuksesta ja siirtymästä kokonaisuuksien opetteluun. Neljäs vaatii koko oppivelvollisuuden muuttamista ikäperustaisesta osaamisperustaiseen ja tuntijaon avaamista. Esiin on kaivettu  myös tutkimuksia, joiden mukaan kynä onkin parempi työväline kuin näppäimistö.

Sosiaalisessa mediassa kiistetään inkluusion oikeutus ja tuomitaan kaunokirjoituksesta ja oppikirjoista luopuminen,  käsityöaineen yhdistäminen ja  ulkoa-oppimisen vähentäminen. Koko koulutuspolitiikka haastetaan. Ilmeisesti ainoa uudistukseen liittyvä ratkaisu, jota kannatetaan on liikunnan lisääminen.

MITÄ siis haluan sanoa? Jos haluamme, että opetus kouluissa uudistuu, on (1) saatava ensin arki sujumaan. Nyt se ei aina suju.  (2) On vakuutettava ihmiset siitä, että tunnistettu ongelma on äärimmäisen tärkeä ja että ratkaisut siihen ovat varmasti harkittuja. On siis synnytettävä riittävä muutostarve. Tämäkään ei vielä riitä, sillä (3) ihmiset on myös vakuutettava siitä, että ongelma ratkeaa esitetyillä  ratkaisuilla.

EIKÄ tämäkään ehkä riitä. Tutkimusten mukaan parhaiten onnistuu muutos, jossa jokainen on aidosti otettu mukaan sekä ratkaistavien ongelmien että ratkaisujen valintaan. Osa kokee saaneensa kutsun ops-uudistukseen Kaikki eivät. Osallistamisen vahvistamiseksi on kehitetty oma muutosotteensa ns. hybridinen muutos. Palaan siihen myöhemmin.

KIRJALLISUUTTA  Rogers, E. ja  Shoemaker, F.F. (1971). Communication of innovations: A cross-cultural approach. New York: Free Press.


Ei kommentteja: