Numerolla 16 esittelen tänään todella monelle tutun Kirsi Lindroosin 6 pointtia. Kirsi Lindroos on toiminut opettajana, rehtorina, koulutoimen-johtajana, kuntien sivistystoimen edunvalvojana Kuntaliitossa, OKM:ssä johtajana, OPH:ssa pääjohtajana, Pariisissa Suomen edustajana OECD:n ja Unescon koulutusalalla ja parhaillaan EU Twinning-hankkeen vetäjänä Kosovossa.
Suomeen ja johtajan tehtävää hoitamaan OKM:ään hän palaa näillä näkymin vuoden 2017 tammikuussa yli kahdeksan ulkomaan missiovuoden jälkeen.
Kirsti Lindroosin 6 pointtia kansalaisten laadukkaan koulutuksen ja sivistyksen varmistamiseksi
1. Koulutus ja tutkimus valtion ja kuntien ykkösprioriteetiksi! Rankat resurssileikkaukset on peruttava. On ymmärrettävä, että koulutuksessa kyse ei ole vain ihmisten tärkeästä osaamisen ja sivistyksen korkean tason saavuttamisesta vaan myös kansalaisten terveydestä ja laajasti hyvinvoinnista, johon koulutuksen keinoin positiivisesti vaikutetaan. Koulutuksen ja tutkimuksen merkittävyys tulee näkyä niille osoitettuina voimavaroina ja toimintamahdollisuuksien turvaamisena konkreettisesti. Kehitysmaissa viesti meiltä ”kehittyneiden” maiden edustajilta on aina selvä: koulutus on yhteiskunnallisen kehityksen ehto. Suomessakin asia kannattaa ottaa todesta joka hetki.
2. Kuntien on otettava kokonaisvastuu laadukkaista koulutus- ja sivistyspalveluista vauvasta ikäihmisiin! Yksin tai yhdessä naapurikuntien kanssa. Alueelliset sivistyspoliittiset ohjelmat laadintaan ja toimeenpanoon, varhaiskasvatuksesta perusopetuksen kautta toiselle asteelle ja vapaaseen sivistystyöhön, eri ikäisten ja eri elämänvaiheessa olevien kuntalaisten parhaaksi. Ennakkoluuloton eri koulumuotojen välinen yhteistyö tarjoaisi lisäarvoa ja rikastaisi kansalaisten oppimisympäristöä. Samoin formaalin ja non-formaalin koulutuksen välinen yhteistyö.
3. Kaiken toiminnan lähtökohdaksi oppilas ja opiskelija! Tämä näkökulma muuttaa radikaalisti opetusmenetelmiä, oppimateriaalia, oppimisympäristöjä... eikä kaada oppimista yksin oppilaan vastuulle. Tarvitaan välittävää opettajaa, joka niin opettaa, ohjaa, tukee ja on viisas aikuinen muutenkin. Sekä tietysti vanhempien vastuuta lapsesta. Tämän hetken paradoksi on uusi hieno opetussuunnitelma, joka tavoitteiltaan ja toimeenpanohaasteiltaan hipoo vuorenhuippuja, kun arkitodellisuudessa rämmitään yhä syvemmällä suossa säästöjen ja leikkausten syövereissä, eikä sitä monipuolisisuutta, jota opetussuunnitelma edellyttää toteutuakseen, saavuteta nykyisillä eväillä millään.
4. Koulutussektorilla on huolehdittava siitä, että kaikilla tasoilla toimivat vahvat, vastuunsa kantavat, osaavat johtajat! Muutosjohtajuus ei ole helppoa, mutta se on välttämätöntä. Oppivan organisaation idean toteuttamisen ei luulisi olevan vaikeaa opettamisen ja oppimisen asiantuntijoille. Siitähän koulutusalan työyhteisöissä tulisi olla kyse. Johtajien jaksamisesta ja koulutuksesta on huolehdittava. Onneksi arjen kiireiden keskellä esim. mentoroinnille ja verkostoyhteistyölle on olemassa monet työkalut ja menetelmät.
5. Opettajien koulutuksen korkeasta tasosta on huolehdittava! On sitten kyse peruskoulutuksesta tai täydennyskoulutuksesta. Vastuu on niin opettajankoulutuksen järjestäjillä kuin koulutuksen ylläpitäjillä, joiden on huolehdittava työssä olevien opettajien pääsystä koulutukseen.
Kasvatustieteellisten tiedekuntien resursoinnin on oltava niin korkealla tasolla, että opettajiksi opiskelevien on käytännössä saatava tiedot ja taidot modernille koulunpidolle ja opettamiselle ja oppilaantuntemukselle. Sekä eväät omasta kehittymisestään huolehtimiselle. Kosovossa opettajan on joka viides vuosi osoitettava pätevyytensä jatkaa työssään osallistumalla vuosittain riittävään määrään täydennyskoulutusta ja osoittamalla päivitetyn ammattiosaamisensa. Mikä voisi olla Suomen malli?
Koulutusalan tutkimuksen voimavarat ovat kansainvälisessä vertailussa olleet aina minimaaliset. Jatkossa eivät senkään vertaa. Tämän ”omaan jalkaan” ampumisen on sellaisella tulevaisuussektorilla kuin koulutus ja tutkimus! loputtava.
6. Mikään ei voi olla yhteiskunnassa tärkeämpää kuin lasten ja nuorten hyvinvointi! Kouluissa on oltava sellaiset olosuhteet ja oppimisympäristöt, että oppiminen onnistuu erilaisilta lapsilta ja nuorilta. Koulutyön on oltava mahdollisia oppimisen ongelmia ennaltaehkäisevää ja innostavaa ja turvallista. Opetusryhmien on oltava kooltaan sellaisia, että yhdessä ja yksin työskentely onnistuu. Ja erityistä tukea on sitä tarvitsevalle oppilaalle oltava tarjolla. Opettajien on oltava osaavia ja oppimateriaalien asianmukaisia. Oppilashuollon on toimittava, sisäilman on oltava terveellistä hengittää ja kouluruoan on oltava ravitsevaa.
Tällä hetkellä liian usein nämä arjen asiat ovat lasten ja nuorten elämässä ihan toisin päin. Kuunnellaan heitä ja otetaan opiksi!
Mitäs ajattelette?
MUUT sarjan viisaat ajatukset löydät blogin oikeasta palkista a) hae- gadgetista hakusanalla viisaita ajatuksia tai b) klikkaamalla tunnisteet -gadgetista sana viisaita ajatuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti