MINULLA on Time System- kalenteri. On ollut jo vuodesta 1991 alkaen. Siis ajalta paljon ennen digitaalisia kalentereita. Muistelen, että matkin Nuorisokasvatusliiton silloista toiminnanjohtajaa Kosti Helimäkeä. Hänellä oli hyllymetreittäin irtosivuja säilyttäviä TS-pahvikansioita. Niin on nyt minullakin 24 kpl.
TIME SYSTEM koostuu pysyvistä nahkakansista, muovisista välilehdistä ja vuosittain vaihdettavista paperisivuista. Nahkakannet ostin joltain kirpparilta. Vuosipaketin olen ostanut ensin koulun rahoilla ja nyt eläkkeelle jäätyäni omillani. Tykkään.
KUN nyt selaan tämän kevään sivuja, totean että eläkeläinen on kyllä onnistunut varsin hyvin "myymään" aikaansa. Vähän liiankin hyvin. Mutta nyt helpottaa. Maanantaina oli viimeinen valtuuston kokous. Eilen oli kevätkauden viimeinen tutkimusryhmän kokous. Tänään pidin kevään viimeiset alustukset. Ensi viikolla on sitten vihoviimeiset kokoukset. Ja juhannuksesta alkaen kalenterissa on ihanan tyhjiä sivuja aina elokuun alkuun saakka.
MEISTÄ eläkeläisistä kaikki eivät heti osaa siirtyä "omille vuosille". Minä kuulun tähän ryhmään. Nautin mahdollisuudesta olla edelleen käytettävissä, "levätä osaamiseni päällä" ja olla jelppaamassa niitä, joille vastuun soihtu on siirretty. Olen tosi kiitollinen siitä, että erilaisia haastavia tehtäviä on kohdalle osunut. Vaimoni sen sijaan osaa olla oikeasti eläkkeellä. Hienoa. Voi olla, että jopa kadehdin....
Neuvona tuleville elkuille sanoisin, että muutos on isompi kuin kuvitteleekaan, ja että on tosi tärkeää pohtia, mitä oikeasti ja itsekkäästi haluaa. Työssä voi jatkaa. Se on hienoa. Mutta jos jää eläkkeelle, kannattaa kysyä, täytänkö kalenterin erilaisilla touhuilla hyvällä mielellä vai siksi, että pelkään kohdata elämänvaiheen, johon hyödyllisenä oleminen ei ole enää velvoittava normi eikä piankohta onnistukaan.
TIME SYSTEM koostuu pysyvistä nahkakansista, muovisista välilehdistä ja vuosittain vaihdettavista paperisivuista. Nahkakannet ostin joltain kirpparilta. Vuosipaketin olen ostanut ensin koulun rahoilla ja nyt eläkkeelle jäätyäni omillani. Tykkään.
KUN nyt selaan tämän kevään sivuja, totean että eläkeläinen on kyllä onnistunut varsin hyvin "myymään" aikaansa. Vähän liiankin hyvin. Mutta nyt helpottaa. Maanantaina oli viimeinen valtuuston kokous. Eilen oli kevätkauden viimeinen tutkimusryhmän kokous. Tänään pidin kevään viimeiset alustukset. Ensi viikolla on sitten vihoviimeiset kokoukset. Ja juhannuksesta alkaen kalenterissa on ihanan tyhjiä sivuja aina elokuun alkuun saakka.
MEISTÄ eläkeläisistä kaikki eivät heti osaa siirtyä "omille vuosille". Minä kuulun tähän ryhmään. Nautin mahdollisuudesta olla edelleen käytettävissä, "levätä osaamiseni päällä" ja olla jelppaamassa niitä, joille vastuun soihtu on siirretty. Olen tosi kiitollinen siitä, että erilaisia haastavia tehtäviä on kohdalle osunut. Vaimoni sen sijaan osaa olla oikeasti eläkkeellä. Hienoa. Voi olla, että jopa kadehdin....
Neuvona tuleville elkuille sanoisin, että muutos on isompi kuin kuvitteleekaan, ja että on tosi tärkeää pohtia, mitä oikeasti ja itsekkäästi haluaa. Työssä voi jatkaa. Se on hienoa. Mutta jos jää eläkkeelle, kannattaa kysyä, täytänkö kalenterin erilaisilla touhuilla hyvällä mielellä vai siksi, että pelkään kohdata elämänvaiheen, johon hyödyllisenä oleminen ei ole enää velvoittava normi eikä piankohta onnistukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti