Lisäksi olen kesän ajan ahminut 1900-luvun vanhoja alan artikkeleita ja kirjoja. Tavoitteeni on (pakko sanoa jälleen kerran) saada ote suomalaisen didaktiikan kehityksen punaisesta langasta. Löytyykö siitä oikeasti selkeitä trenedejä vain onko kehitys vain "risteilyä" ikuista hapuilua ja paluuta taas alkuruutuun.
EDELLISIIN yrityksiini en ole tyytyväinen, ja nyt uuden opsin käyttönoton aattona olisi käyttöä huolellisesti tehdylle analyysille. Näin ajattelen.
SEURAAVIEN viikkojen aikana analysoin, kuinka didaktiikan-opetusopin (ja opetussuunnitelman) keskeiset elementit: (1) tavoitteet (kasvatuspäämäärä), (2) aines, (3) muoto (järjestelyt ja menetelmät) - ja sen pohjalta syntynyt pedagoginen roolinjako opettajan, oppilaan, ryhmän ja kotien välillä- sekä (4) arviointi ovat muuttuneet toisaalta peruskoulun aikana- ja jos bensaa riittää Suomen autonomian ja itsenäisyyden aikana. Mistä on luovuttu? Mitä uutta on tullut tilalle? Jne. Millaisiin muutoksiin olettamuksissa nämä käänteet ovat yhteydessä.
MUTTA vielä nyt palat ovat suloisesti sekaisin. Käytännön syistä aloitan opetuksen muodosta. Perästä kuuluu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti