Kuntavaalit 2017

Kuntavaalit 2017

torstaina, kesäkuuta 04, 2015

Valitut Palat Kokkolasta

LÄMPIMIÄ   kesäterveisiä Kokkolasta! Vähän piti sadetta ja tuuli. Mutta Tulevaisuus-seminaarin ohjelma oli mainio. Poimin tähän "sattumia"  päivän alustuksista

AAMUPÄIVÄN anti (neljä puheenvuoroA) toi mieleen Pizza Quatro Stagionin, jossa eri ainesosaset syventävät toistensa makua. Oli  sokeria ja suolaa. Tunnelmia naurusta kyyneliin,  kevyestä raskaaseen. Maustena   kouluviihtyvyys, muutos vai pysyvyys, sisäinen motivaatio, syrjäytyminen, teknologia vai pedagogiikka,  yhteisöllisyys ja yksinäisyys.

Peter Johnson
SEMINAARIN avasi Kokkolan sivistysjohtaja Peter Johnson. Poimin häneltä "sattumaksi" väitteen: "Ihanteellisessa ryhmässä on vain 2-4 oppilasta.  Tällöin vuorovaikutussuhteiden määtä on sopiva, ja oppilas voi myös aidosti osallistua". .Johnson on vankkumaton yhteistoiminnallisuuden ystävä.

MUSIKKIESITYKSEN jälkeen  vuorossa oli tohtori Frank Martela, jolta on vasta ilmestynyt kirja VALOnöörit. Martela on  muuten Aarnivalkean koulun entisiä oppilaita.

MARTELA esitteli kaksi tapaa motivoitua:
sisäisen (parempi, tekeminen itsessään kiinnostaa) ja ulkoisen.  Hän oli kehittellyt  ja visualisoinut mainiosti eteenpäin Decin ja Ryanin sisäisen motivaation teoriaa, jonka mukaan ihmisellä on kolme perustarvetta:

Selviytyminen- Hyväksyntä - Itsensä toteuttaminen. Miksi ihminen toimii eikä ole paikallaan? Koska hänellä  on tarve pysyä hengissä. Ihminen on myös sosiaalinen eläin, joka hakee hyväksyntää ja statusta.  Ja hän haluaa tehdä elämästään arvokkaan.
Frank Martela

Martela halusi tukea sisäistä motivaatiota, esim.
elinkäinen rakkautta liikuntaan. Se ei syty mittaamalla, ei kilpailulla).

”Menetys on sitä, että herää aamulla ja menee illalla nukkumaan eikä välissä ei tarvitse tehdä muuta kuin mitä haluaa.”  Bob  Dylan.

Kuinka tukea sisäistä motivaatiota? Opettajan oma innostus,  oma sisäinen motivaatio on pantava kuntoon. Opettajaa tarvitaan  rinnalla kulkevaksi haastajaksi. Koulussa tulisi
pitää  oppiminen innostushengessä.

MARTELAN alustuksen jälkeen puhuttiin  yksinäisyydestä - joka on eri asia kuin olla yksin. Yksinäisyyden kokemukseen liityy kipua, väsymystä ja masennusta.

Nina Junttila
 Sosiaalisella yksinäisyydellä taas tarkoitetaan sitä, että ihmisellä ei ole verkostoa, ei kaveria, jolle puhua murheistaan. Hän on näkymätön.

Yksinäisyydestä kärsivältä puuttuu osallisuus, joukkoon kuuluminen ja yhteenkuuluvuuden tunne.  Yhteenkuuluvuuden tunne.

"Minulla ei ole ketään, jolle puhua. Minua on haukuttu ja kiusattu ja tuntuu, ettei kukaan välitä. Kaikki vihaavat minua. Tuntuu kuin välillä haluaisin kuolla. Enkä jaksaisi tätä elämää. Kukaan ei jaksa kattella mua. Mä elän täs maailmassa haamuna. Ei mua tänne kukaan jää kaipaamaan." - 11-vuotias yksinäinen tyttö.

NINA Junttila sanoi:  "Kuka tahansa voi olla yksinäinen. Yksinäisyys ei syrji ketään. Yksinäisyys periytyy. Yksinäisyys eriarvoistaa".

Yksinäisyys on subjektiivinen kokemus.  Yksinäisiksi itsensä kokevia on 20 %, ja voimakkaasti yksinäisiä 5 %.

Yllättävä tutkimustulos oli, että suuressa luokassa koetaan enemmän yksinäisyyttä kuin pienessä. Ja että pojat kokevat huomattavasti enemmän emotionaalista yksinäisyyttä kuin tytöt. Pojatkin siis kaipaavat jotain, joku kuuntelee ja ymmärtää.

Yksinäisyys pitää katkaista jo  ennenkuin se muuttuu sosiaaliseksi ahdistuneisuudeksi. Muutoin kehitys jatkuu kohti sosiaalista fobiaa ja  masennusta. Tämä tehdään panostamalla varhaiseen tukeen. On vahvistettava yksinäisten sosiaalisia ja sosiokognitiivisia taitoja. On vaikutettava muiden asenteisiin (ei ole hienoa jättää toisia ulkpuolelle). On tarjottava lapselle lisää kontakteja (esim. aamu- ja iltapäivä). Ja lopuksi: muutetaan yksinäisen omia negatiivisia ajattelumalleja (terapiaa)

KT Helena Rajakaltio, Tampereen yliopistosta
tarkasteli koulua laajasti, systeemisesti. Opetus oli hänen mukaansa totista leikkiä, myös
pakolla kasvattamista.  Koulun tehtävät muodostavat ristipaineisen kentän.
- Hyvä, että koulu ei taivu kaikkiin muutospaineisiin, Helena totesi. Ja piti napakan yhteenvedon suomalaisen koulun erityipiirteistä.

Sattumana kirjasin ylös myös toiveen: Kunpa oppilaat voisivat olla  enemmän toistensa liittolaisia kuin kilpailijoita.

LOUNAAN jälkeen stagelle nousi kaksi elävää nuorta teemalla: Voisiko koulussa olla kivaa? Josefiina Hukari ja Pihla Hakulinen Kokkolan nuorisovaltuustostosta kokosivat asioita, joista nuorten omasta mielestä syntyy viihtyvyys. Kirjasin muistiin seuraavia ajatuksia
- saa vaikuttaa
- turvallinen aikuinen tukemassa.
- opettaja viestii: Susta voi tulla mitä vaan.
- älä anna periksi oppilalle, joka ei yritä
- anna nuorille vastuuta. Ope voi sanoa: En tiedä,  päättäkää itse.
- tiedä, että luokissa on hierarkia: Siistit tytöt, ei niin siistit ja luuserit.
- oppilaiden pitäisi saada päättää, kuka opettaja jatkaa. Opettajan pitäisi olla iloinen, kannustava kuten asikaspalvelussa. Opettaja vaikuttaa sisäiseen motivaatioon. Osa opettajista on jäänt 70-luvulla
Opetuksen laatua pitäisi arvioida.

Rauno  Perttula
SEMINAARIN viimeisenä puhui  KT Rauno Perttula, Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymän kuraattori.  Teemana oli Syrjäytymispuheen loppu?

Perttula avasi väitöskirjaansa, jossa hän oli tutkinut, miten syrjäytymisestä puhutaan.
- Syrjäytyjät ovat olleet riskillä merkittyjä. Syrjäytyminen on määritelty koulutuksen ulkopuolelle olemiseksi, joka on tulkittu
usein yksilölliseksi syyksi.
- Syrjäytymispuheella tuotetaan kouluttautumiskuria. Kaikkien täytyy hankkia toisen asteen tutkinto.


Ei kommentteja: