Kuntavaalit 2017

Kuntavaalit 2017

lauantaina, toukokuuta 30, 2015

Onko elämää ilman koulun arkea?

TEAM Aurora keväällä 2014
TÄNÄÄN raikaa suvivirsi. Vielä vuosi sitten se laulettiin vanhassa Aurorassakin.

NYT  on toisin. Kesän 2014 aikana  purettiin paviljonki ja siirrettin se Järvenperään. Ja minä tyhjentelin vielä heinäkuussakin kansliaa ja kellaria.

Syksyn 2014  alussa alkoivat vanhan kivikoulun ja asuntolan purkutyöt.  Ja nyt tontille on nousemassa kovaa vauhtia uusi uljas koulurakennus. Auroran porukka jatkaa vielä lukuvuoden diasporassa, mutta  sitten on kotiinpaluun aika Ulriikan johdolla. Olen tosi iloinen puolestanne!

TÄNÄÄN  päättyy ensimmäinen lukuvuosi, jolloin lukuvuosirakenne ei ole enää säädellyt omaa elämänrytmiäni. 52 vuotta se  ehti niin tehdä ja tosi tiiviisti, ensin koululaisena, sitten opettajaopiskelijana ja lopulta opettajana ja reksinä. Nyt sitä seuraa koulun lukuvuotta etäämpää- ja koulussa käyminen on  juhlaa ei  arkea. Olen piipahtanut vuoden aikana haistamassa kouluilmaa Auroran lisäksi Espoon Steinerkoulussa, Helsingin juutalaisessa yhteiskoulussa, Järvenperän , Karamzinin, Koulumestarin, Käpylän, Niipperin, Puistolan, Saunalahden, Suutarilan ja Torpparinmäen  kouluissa. Ihan hyvältä on tuoksunut.

ONKO ELÄMÄÄ ilman koulun arkea? Vuosi sitten kuvittelin keskittyväni molemmin käsin post-doc-tutkimukseen tavoitteena dosentin titteli ja matkustelevani vaikka kuinka.  Mutta toisin on aika kulunut, ei hukkaan, vaan vähän  toisiin asiohin: konsultointi- ja kouluttajatehtäviin eri puolilla maata.  Kunnallispolitiikan rinnalle on tullut lisäksi seurakunnan luottamustehtäviä. Tutkimustoiminta on kuitenkin sekin käynnistynyt, teema on tonen, mutta sitä tehdään oikein tutkimusryhmän jäsenenä. Rauhassa. Ja oli sitä yksi lomamatkakin.

VIEROTUSOIREITA on kyllä ollut. Mutta onneksi eri syistä olen saanut jatkaa yhteistyötä monen virkauran aikaisen yhteisön kanssa.  Olen saanut pitää alustuksia niin OAJ:n piirissä (Helsingissä, Lahdessa, Kemissa) kuin Luokanopettajaliitossakin.  Luokanopettajan päiväkirjan 15-16 toimitustyö on aina mahdollisuus päivittää mm. omaa lainsäädännön osaamistaan. Edunvalvonnan kentällä vuoden high light oli avoin fanikirjeeni Timo Saloviidalle. Sen  kävi tässä blogissa lukemassa 7485 ihmistä. Poliitikon roolissa sitä sai vielä olla mukana lokakuuussa EKOAY:n päättäjäristeilylläkin ja keväällä päättäjäkahveilla.

IltaSanomat julkaisi tänään uudestaan
juttunsa otsikolla: Petyttiinko teilläkin
taas todistukeen? Opettaja arvioivat poikia
epäreilusti.  Tässä linkki juttuun.
Ja on sitä näköjään tähän lukuvuoteen mahtunut  joukko "päivystävän dosentin" tehtäviäkin radiossa, TV:ssä ja iltapäivälehdissä.

Edessä oleva opetussuunnitelmauudistus on tarjonnut useita haastavia asiantuntija- ja koulutustehtäviä, josta kunnianhimoisin on Vesa Äyräksen vetämä Pohjantähtihankkeen NPDL-prosessi.  Myös Palmenian kaksi rexikurssia olivat tosi nastoja. Ja oikein mieltä  nuorentavaa oli ottaa vastaan OKL:ssa tuntiopetustehtävinä samoja hommia, joista aikanaan siirtyi reksiksi: oppilastuntemuksen pienryhmän ohjausta ja opetusharjoittelun ohjausta. Sitä sai oikein arvostella raporttejakin. Ja keväällä sain tehdä elämäni ensimmäisen tutkimuksellisella otteella tehdyn selvityksen, josta saa oikeaa rahaa. Selvitin nimittäin Sitralle espoolaisen Tajua Mut!-hankeen tilaa.

Tietokirjoittamiseen on ollut nyt paremmin aikaa kuin kouluvuosina.  Tuloksena on syntynyt joitain lehtiartikkeita,  mutta työn alla on yhtä aikaa useampiakin teoksia, joista useat ovat yhteisjulkaisuja. Erityisesti olen syventynyt  taas kerran pedagogiikan muutoksen  historiaan ja ennen muuta opettajan ja oppilaan muuttuvan roolin opetuksessa.

ILMAN koulua voi siis näköjään elää. Paljosta jää kuitenkin vaille. Tämä elämänvaihe on yhtä aikaa haikeaa ja huikeaa. Tiedän olevani moneen eläkeläiseen verrattuna etuoikeutetussa asemassa, kun  osaamistani edelleen halutaan käyttää.  On upeaa -professori  Juha Siltalan sanoin- kun saa levätä osaamisensa päällä.

Ei kommentteja: