Kuntavaalit 2017

Kuntavaalit 2017

lauantaina, toukokuuta 16, 2015

Aika on rahaa. Ja paljon enemmän.

Time is money. Is it?
VIIMEISTÄÄN tässä iässä (pitäisi) kun  on eläkkeellä, ymmärtää, että  tärkeintä, mitä on, on aika. Aika, jolloin saa ja vielä voi tehdä juuri niitä asioita, jotka kokee arvokkaiksi.

AIKA on rajallinen. Miehen keskimääräinen eliniänodote on Suomessa  77,5 vuotta. Esim. omalla kohdallani aikaa on siis keskimäärin jäljellä 16, 5 vuotta. Aikaa on siis yhtä paljon,  kuin nyt on kulunut siitä, kun olin 44 ja risat. Siis vuodesta 1998. Sehän oli ihan vasta. Esikoisemme  oli juuri 20- vuotias ja kuopuskin 11- vuotias. Noihin vuosiin toki mahtuu paljon. Väitöskirja. Fullanin koulutukset. Monenlaisia tunnutuksia, paljon kirjoitettua tekstiä ja julkaistuja kirjojakin. Mutta silti.

ARVIOIDAAN, että puolet odotettavissa olevissa elinvuosista on ns. terveitä vuosia. Puolet ollaan kipeitä.  Selkokielellä se  voi tarkoittaa omalla kohdallani sitä, että täysin rinnoin vietettäviä  vuosia on itse asiassa jäljellä about kahdeksan. Taaksepäin katsoen se aika vastaa vuosia 2007-2015. Hieman yksinkertaistaen niitä vuosia, jolloin elämä kohteli Auroran koulu varsin rajusti. Hyvärisen Juha kuoli. Paviljonki paloi. Sisäilmaongelmat johtivat korjauksiin.  Kaksi diasporaa. Ja lopulta koko koulun purkamiseen. Karjalaisen Sari pahoinpideltiin...

TÄSSÄ iässä ymmärtää konkreetisti myyvänsä  omaa aikaansa. Sillä on oltava riittävä hinta. Siksi ei kannata ottaa vastaan tehtäviä, jotka eivät edistä hyvää maailmassa. Eikä sitä aikaa kannata myydä mihin hintaan hyvänsä.

MIKSI ihmeessä näin synkkä blogilastu? Elämän rajallisuus on koskettanut rajulla kädellä viime viikkoina useita ystäviäni. Jollei se vie itseä, se voi viedä viereltä.  Eikä elämä ole enää entisensä. Siksi on viisasta pysähtyä, ennenkuin elämä pysäyttää ja kysyä, ymmärränkö oikeasti aikani arvon.

YKSI tärkeä ystäväni kirjoitti tovi sitten facebookissa näin:
" Välillä on aikoja, jolloin elämä itsessään mietityttää ja kummastuttaakin. Taaksepäin katsoessa aika tuntuu viilettävän. Tapahtumahetkellä saattaa tilanteiden kulku tuntua oudolta. Kun katsoo vuosien kuluttua moni asia loksahtaa sittenkin omaan loogiseen paikkaansa. Ihminen syntyy, elää elämänsä ja kuolee pois... Kun tuuli käy hänen ylitseen ei häntä enää ole. Elämä on rajallista."
Viisaasti sanottu. Silti silmä kostuu.

KIRJOITIN tänään laskuja kevään aikaan tekemistäni töistä.  Laskujen lähettäminen jää usein varsin myöhäiseen.  Totta kai: Jotta voi nauttia ajasta, jota on, pienestäkin lisärahasta on paljon iloa. Mutta muttaa... vain niin kauan, kuin aikaa on.

2 kommenttia:

Kai-Ari Lundell kirjoitti...

Ei voi muuta kuin lisätä: Näin on näreet.

Yhdyn kirjoitukseesi, sattuneesta syystä. Olen tehnyt suurinpiirtein samanlaisia laskutoimituksia kuin sinä.

Anonyymi kirjoitti...

Ajan painon,ainutkertaisuuden ja syvyyden soisi meidän alalla ymmärtävän myös esimiesten jotteivät he sitoisi opettajiaan turhiin työryhmiin ja tarpeettomiin koulutuksiin, istumiseen, sanojen vekslaamiseen, yksinpuhelujen kuunteluun jne. ja nimittäisi tuota vielä "hyväksi työhön sitoutumiseksi."
(Asialliset hommat tulee tietenkin hoitaa, ja ajallaan, ja paremmin kuin ellun kanat. )

Opettajien soisi samoin käyttävän oppilailta pakko-otetun ajan johonkin heille hyvään ja merkitykselliseen.

Martti, sinä tunnet sanaa, muistat varmaan kohdan: Sinä hullu ! Tänä yönä...
Itse muistelen tuota kohtaa, kun luulen ajan olevan puolellani.

Jukka