Vanhempien rooli uudessa pedagogiikassa

OSANA Espoon kotien ja koulujen yhteistyötä rakentavan KoKo-yhdistyksen Kaikki Ihan Kaikki (KIK)- hanketta pääsen puhumaan tiistaina 5.5. espoolaisvanhemmille isän ja äidin   roolista ns. uudessa pedagogiikassa.

VUONNA 2016 käyttöön otettavissa opetussuunnitelmissa on kuvattu oppilaan ja opettajan muuttuvaa roolia opetuksessa. Jos uusi roolitus menee läpi, myös vanhempien rooli suhteessa kouluun ja opetukseen tulee muuttumaan. Itse asiassa se on myös pedagogisen uudistuksen keskeinen reunaehto.

KOTIEN roolin muutoksesta puhutaan kuitenkin liian vähän. Tiistainen tilaisuus on ensinnäkin yritys avata tulevaa opetussuunnitelmaa niin, että nekin meistä, jotka eivät hallitse koulun ja kouluhallinnon salakieltä, ymmärtäisivät, mitä opetuksessa halutaan muuttaa ja miksi. Toiseksi tarkoitus on kuvata sitä, mitä vanhemmilta nyt odotetaan tai ainakin toivotaan.

KOULUN tulisi muuttua niin, että kaikki - ihan kaikki- oppivat enemmän ja syvemmin kuin aikaisemmin. Lisäksi koulun tulisi muuttua niin, että osaamiserot oppilaiden, luokkien ja koulujen välillä pienenisivät. Se vaatii uudenlaista yhteistoiminnallista otetta. Kukaan ei saisi jäädä vapaamatkustajaksi- mutta kenenkään ei tarvitse myöskään ryhtyä muuliksi.

SEKÄ uusi OPS, mutta vielä syvemmin kansainväliset koulun kehittämishankkeet, joissa Suomikin on mukana haastavat uudistamaan kodin ja koulun yhteistyötapoja syvemmän oppimiskumppanuuden suuntaan. Muutosta voisi jäsentää yhteistoiminnallisuuden viiden keskeisen periaatteen avulla. Ne ovat: (selkokielistettynä):
- yhdessä ryhmänä toimiminen ja yhteistoiminnan pohtiminen (reflektio)
- yhteisöllisyys ja  yhteisvastuu (positiivinen keskinäisriippuuvuus)
- omien vastuiden kantaminen (henkilökohtainen vastuu)
- sosiaalisten taitojen  kehittäminen ja
- aito kasvokkain kohtaaminen

EI riitä, että vanhemmat "tutustuvat kouluun". Vanhemmat on otettava aidoiksi oppimiskumppaneiksi.  Ei riitä, että vanhemmat kutsutaan seuraamaan opetusta. Heidät on otettava opetukseen toimijoiksi, ei vain yksittäisinä vanhempina vaan ryhminä. Myös isä ja äiti voivat opettaa.

Kodin ja koulun välille on rakennettava luja molemminpuolinen luottamus. Se edellyttää kunnioitusta, kuulemista.. .Luottamus kasvaa yhdessä puhumalla, tekemällä. Koulun tavoitteet ja arvosteluperiaatteet on sovittava yhdessä. On luotava haluaa auttaa kaikkia, ihan kaikkia. On pidettävä huolta kaikista, myös niistä lapsista, joiden vanhemmat eivät eri syistä pysty heti kantamaan omaa vastuutaan. On luovuttava kilpailuhengestä ja vahvistettava keksinäistä yhteistyötä. Jokaisella on vastuu omasta osuudestaan työhön - mutta myös toisten oppimisesta.

On sovittava yhdessä, mitä vanhemmilta odotetaan. Ja mitä koululta. On yhdessä ohjattava oppilaita kantamaan vastuunsa omasta koulunkäynnistään.

On opeteltava ratkomaan erimielisyyksia rakentavasti. On opeteltava kannustamaan, innostamaan, rohkaisemaan toinen toisiaan. On hyväksyttävä epäonnistuminen ja virheet- mutta on myös osattava antaa yrittää uudestaan.

ON luotava rakenteet ja edellytykset sille, että vanhemmat voivat ottaa uuden pedogogisen roolin. Tarvitaan kohtaamisia arjessa ja juhlassa. Vuorovaikutuksellisuudella tarkoitetaan sitä, että koti ja koulu aidosti toimivat ja ajattelevat yhdessä. Jokaisella  yhteistyössä mukana olevalla on vastuu paitsi omasta osuudestaan ja oppimisestaan myös toisten onnistumisesta hja oppimisesta. Jokainen auttaa toisia ja antaa oman osaamisensa toisten käyttöön. Oivalluksia, mielipiteitä ja uskomuksia jaetaan, ja lopputuotos syntyy yhteisen keskustelun ja ajattelun pohjalta.

TÄSTÄ LÄHTÖKOHDASTA syöksytään sitten alustuksessa noin puolensadan dian avulla huoltajien muutuvaan rooliin. Mitkä asiat on unohdettava? Mitä tehdään vähemmän kuin ennen? Mikä jatkuu? Mitä pitää tehdä enemmän kuin ennen? Mitä kokonaan uutta uudessa roolissa on?