Jossain vaiheessa keskustelua Aleksi kysyi " Ihan uteliaisuudesta, ketkä lasketaan (perus)kouluaikana syrjäytyneiksi?"
Hmm. Voiko jo peruskoulussa syrjäytyä? Kysymys oli niin upea, että vastaan siihen KYLLÄ - en vain kerran – vaan neljä kertaa. Peruskoulussa voi yrjäytyä. Ensin vastaan kolmella narraatiolla. Sitten lopuksi hieman analyyttisemmin.
Vastaus1: KYLLÄ. Kuuntele Anssi Kellan biisi "Ilves"
https://www.youtube.com/watch?v=RiiOS5JK9so
Palaan tähän tarkemmin vastauksessa 4.
Vastaus 2: KYLLÄ. Lue Tanja Äärelän väitöskirjan ojenne nuorten vankien koulukokemuksista.
http://lauda.ulapland.fi/handle/10024/61671
"Lapsina osa vangeista oli ollut sulkeutuneita, osa ulospäin suuntautuneita. Osalla käyttäytymisongelmat alkoivat jo ala-asteella, mutta suurella osa ne räjähtivät yläkoulussa.
Koululaisena heillä oli ollut heikko motivaatio. He eivät jaksaneet yrittää. He olivat olleet levottomia. Silti he uskoivat, että pystyvät oppimaan, jos jokin asia kiinnostaa. Monilla oli myös näyttöä siitä (esim. kertotaulu oli päntätty koulun jälkeen). Heillä oli vahva käsitys, että he ovat huonompia kuin muut.
Nuoret vangit puhuivat myös opettajistaan. Osa oli ollut reiluja. Kaikki eivät. Osaa he olivat päättäneet tietoisesti kiusata. Osa hölmöilyistä oli tahattomia. Osa tahallisia. Erityisesti heitä "vitutti", kun heidän rikkeensaä huomattiin, he saivat pyytää anteeksi. Mutta kun opettaja syytti heitä aiheetta, anteeksipyyntöä ei kuultu. Kun he kiusasivat, heitä rangaistiin, kun heitä kiusattiin, opettajat olivat sokeita. Kun he yrittivät, sitä ei huomattu. Opettajat vaativat heiltä älyttömiä asioita (esim. matematiikassa kolmen ruudun marginaali).
Kun koulu ei maistunut, sieltä jäätiin pois ja ajauduttiin rikoksiin. Koulumenestyksen sijaan meritoidutaan kovina tappelijoina.
Kaikille yhteistä koulua käy myös lapsia, joista ei ole pidetty hyvää huolta. Jotka ovat kokeneet tosi rankan lapsuuden. Perhe-elämä on ollut kaaootista. Moni heistä on ollut yhteiskunnan jykevän tukikoneiston piirissä, mutta silti he ovat joutuneet vankilaan. Useimmiten väkivalta- tai henkirikoksista. Aineistossa oli mm. poika, joka oli tappanut oman isänsä ja oman kokemuksensa mukaan pelastanut äitinsä ja sisaruksena jatkuvalta pelolta. Häntä ei kaduttanut.
Nuoret vangit kokivat, etteivä he tulleet kouluissa kuulluiksi. He kokivat tulleensa kohtuuttomasti kohdelluiksi. Ennen muuta he kuulivat, että ovat huonompia kuin muut. Autenttiset lainaukset nuorten vankien puheista vetivät hiljaiseksi."Palaan tähän tarkemmin vastauksessa 4.
Vastaus 3: KYLLÄ. Lue Ilkka Taipaleen luvaus Kolmen prosentin teoriasta.
Taipale kertoo, että 2/3 maamme vuosittaisesta 160:sta tapon tekijästä nousee perustellun rajauksen jälkeen joukosta, jonka muodostaa 3 % Suomen miehistä. Nämä miehet ovat työelämän ulkopuolella korkea- suhdanteessakin. Pääosa heistä on naimattomia tai eronneita yksinäisiä miehiä. Tähän sakkiin kuuluu käytännössä kaikki asunnottomat (80% miehiä) ja vangit (94 % miehiä) sekä tarkkailuluokan tai apukoulun käyneitä, heikkolahjaisia, koulukotien entisiä asiakkaita, armeijasta kaseerattuja, umpijuoppoja, pitkäaikais-työttömiä ja suurehko osa huumeiden käyttäjistä, köyhistä ja riitaisista oloista olevia, joilla on tarkkavaisuus- ja ylivilkkaus- ja vaikea lukihäiriö.
Tämä pikkujoukko tuottaa yhteiskunnalle suuria harmeja; tappojen lisäksi pahantekoa, sairautta, rasitetta viranomaisille ja turvallisuusuhkaa. Sisäministeriön analyysin mukaan Suomen suurin turvallisuusuhka ovat 20-40-vuotiaat omaisettomat ja irralliset köyhät miehet, joilla ei ole mitään odotettavaa yhteiskunnalta - ja joilta yhteiskunta ei odota mitään. Heidän ympärillään pyörii 20 000 palkattua työntekijää: erityisopettajia, sosiaalityöntekijöitä, perus- ja sairaanhoitajia, lääkäreitä ja ambulanssikuskeja, poliiseja, vanginvartijoita, vahtimestareita, siivoojia, palomiehiä, diakoneja ja vapaaehtoisia AA-työntekijöitä, tukihenkilöitä jne.
Köyhät miehet kuolevat 45-vuotiaina. Väkivaltaan, onnettomuuksiin, alkoholismiin, itsemurhiin, tupakkatauteihin.
Vastaus 4: KYLLÄ.
TARTUN tässä neljännessä Kyllä- vastauksessa kysymykseesi, voiko jo peruskoulussa syrjäytyä, yritän vastata vähän analyyttisemmin. Nimittäin toki itse käsite pitää ennen kannanottoa määritellä. Kuten, Aleksi, hyvin tiedät, syrjäytyminen on äärimmäisen liukas käsite. Eri tutkijoille se tarkoittaa eri asiaa- tai tarkemmin he ovat kiinnostuneet syrjäytymisen eri puolista. Ja osan mielestä koko käsite on syyllistävä ja siksi väärä.
Mutta yritän nyt hapuilla kohti jonkinlaista työmääritelmää.
Syrjäytymisen määritelmää kohti
On erilaisia verbejä. Intentionaalista tavoittelua kuvaavia verbejä kuten pyrkiä. Sitten on verbejä, joissa ei ole yhtä selvästi tahtovaa subjektia. Jotain vain tapahtuu. Kuten sairastua. Asioita ei tapahdu aina kaikille. On myös onnellisia tapahtumia, kuten lottovoitto. Syrjäytyminen ei ole onnellinen tapahtuma. Itse asiassa se ei ole yksittäinen tapahtuma vaan syrjäytyminen on pitkän prosessin päätepiste, jossa ikäviä tapahtumia osuu samalle henkilölle kasautuvasti. Hän jää vaille asioita, joita tarvitsisi ja jotka oikeastaan kuuluvat hänelle. Hän alkaa tehdä myös itse ratkaisuja, jotka vievät hänety yhtä kauemmaksi siitä, mitä hän oikeasti haluaisi. Ja näillä ratkaisuilla hän saa yhä lisää ja uusia ikäviä seurauksia.
Syrjäytyminen on elämäntilanne, jota kuvaavat termit: syrjään, sivuun, näkymättömiin, yksin ulkopuolelle ja vaille jääminen. Hukkaan joutuminen. Avuttomuus. Elämäntilanne, johon kuuluu epäonnistumisia itselle alunperin tärkeissä asioissa. Häpeää, surua, kipua, mielenterveydenongelmia.
Ja myöhemmin nuoruudessa ja aikuisuudessa työttömyyttä, kodittomuutta, köyhyyttä, väkivaltaa, rikoksia.
Ketkä syrjäytyvät ?
Syrjäytyneiksi tulkittuja on yritetty tutkimuksissa rajata. Yksi rajaus on NEET. Tällä tarkoitetaan 15-29-vuotiaita nuoria, jotka jäävät peruskoulun jälkeen opiskelun ja työmarkkinoiden ulkopuolella. Nämä nuoret eivät rekisterödy työttömiksi työnhakijoiksi. Tällaisia “ulkopuolisia”, arvioidaan olevan noin 5 % ikäluokasta: 32 000.
Mitä heistä tiedetään? Syrjäytyminen on erityisesti nuorten miesten ongelma. Syrjäytyneistä lähes neljännes on maahanmuuttajataustaisia.
Miksi syrjäydytään?
Mitä tiedetään heidän syrjäytymisensä syistä: Syrjäytymisen juuret ovat usein syvällä nuorten lapsuu- dessa ja perheiden sisäisissä ongelmissa. Lähes 17 000 lapsella ja nuorella on kotioloissaan sellaisia kriisejä, että yhteiskunta on ottanut heistä huolehtimisen vastuulleen. Syrjäytyneiden nuorten äideistä 85 %:lla on ainoastaan perusasteen tai keskiasteen koulutus.
Jotain kurjaa tapahtuu myös jo peruskoulussa. Kaikki eivät selviä opetuksesta. Tilastokeskuksen tuoreiden tilastojen mukaan peruskoulun oppilaista 17,5 prosenttia sai tehostettua tai erityistä tukea syksyllä 2017. Tehostettua tukea sai 54 300 oppilasta ja erityistä tukea 43 100 oppilasta. Saivatko riittävästi? Tehostetun tuen oppilaista poikia oli 64 prosenttia. Erityistä tukea saaneista poikia oli 71 prosenttia.
Toinen syrjäytymisen muoto on yksinäisyys. Yksinäinen oppilas väistelee käytävillä muita. Lukittautuu välitunniksi vessaan. Näkymätön suljetaan yhteisen kehän ulkopuolelle. Ei katsota kohti, ei vastata kysymyksiin, ei pyydetä mukaan.
Kolmas on aktiivinen kiusaaminen. Kouluterveyskyselyn mukaan vuonna 2017 5,8 prosenttia kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista kertoi tulleensa vähintään kerran viikossa koulukiusatuksi. Joka luokassa on oma Ilveksensä. On hyvä, että kiusaaminen on vähentynyt vajaassa vuosikymmenessä. Lukuvuonna 2008–2009 luku oli 8,4 prosenttia.
KYLLÄ jo peruskoulun aikana syrjäydytään: opetuksesta ja kaveruussuhteista. Yksi sadasta ei hanki vaadittua oppimäärää oppivelvollisuusiän puitteissa, siis 17 ikävuoteen mennessä.Vuonna 2011 ilman päättötodistusta jäi 487, mutta vuonna 2014 jo 721 nuorta. Korkeat luvut selittyvät osin kasvaneella maahanmuuttajien määrällä.
Mutta tilastot osoittavat myös myönteistä kehitystä. Mm. aikasarjatiedot nuorten syrjäytymisestä vuosilta 1987– 2010 osoittavat, että nuorten syrjäytyminen ei ole merkittävästi lisääntynyt, pikemminkin päinvastoin.
Summa Summarum
Palaan nyt KYLLÄ- vastauksiin 1-3. Anssi Kelan "Ilves" on oikeaoppiminen kuvaus syrjäytymisprosessista, jossa lasta vahingoittavia tapahtumia sattuu myös koulussa. Syrjäytyminen mm. kavereista jatkuu - kertojan tukiyrityksistä huolimatta-niin pitkään, että edes menestys aikuisena ei estä itsemurhaa. Kuvaavaa laulussa on, että aikuiset eivät tee asialle koulussa mitään.
TANJA Äärelän upean väitöskirjan message on, että meillä keskiluokkalaisilla opettajilla ei ole aina tajuakaan siitä, millaisissa olosuhteista osa oppilaista kouluun tulee. Toimimme väärin, kun toimimme koulun ehdoilla.
ILKKA Taipaleen 3 %:n teoria muistuttaa meitä, kuinka meidän olisi satsattava juuri niihin oppilaisiin, jotka ovat saaneet syntymälahjakseen itse sitä pyytämättä vaikean temperamentin ja perheen, joka tarvitsee paljon, paljon tukea.
JUURI näistä syistä, en kannata oppivelvollisuuden pakkopidentämistä. Se ei auta näitä nuoria. Sen sijaan heitä auttaa vahva panostus perheiden matalankynnyksen palveluihin ja resussileikkausten peruminen varhaiskasvatuksesta ja perusopetuksesta. Kouluissa voidaan tehdä tosi paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti