Kirjoja

Kirjoja

perjantaina, kesäkuuta 29, 2018

Kliffa päivä tänään. Oikeasti!

Rakas Päiväkirja!

Olipa kliffa päivä tänään.  

Olin saanut kutsu Otavaan. Huikea, Lahden lahja Suomelle:  Markku Pelkonen muuttaa  kaksin käsin yli 100- vuotiasta yritystä kirjakauppiaasta  opppimisen palvelujen tuottajaksi. Näin tänään vahvoja todisteita siitä, että digitaalisuus – aikuisten oikeasti – muuttaa koko oppimateriaalin ideaa . Eikä kyse ole oikeastaan ollenkaan e-kirjoista jne.  Enempää en nyt saa avautua, Mutta Vow!

Sain osallistua työpajaan, jossa valmistellaan yhtä ensi syksynä rexeille tarkoitettua valmennustapahtumaa –  ei heidän päänsä menoksi. Vaan sydämen :-) Luvassa on dynamiittia. Voi olla, että minullakin on  pikku rooli jutusta. Olisihan se hienoa. Muistaakseni  ensimmäinen Pro-Rexi-yhteistyötapahtuma, jota suunnittelimme Mapen kanssa,  oli 10 vuotta sitten. Siis luvassa on Taitelijajuhla.

Mutta ei tässä kaikki päivän ilon aiheet.  Sain auttaa pian 90-vuotiasta äitiäni ihan arkisisssa asioissa.  Vakuutuin taas kerran siitä, kuinka oikeassa suomalainen, hieno filosofi Frank Martela on. Hän on täydentänyt Decin ja Ryanin kuuluisaa itseohjautuusteoriaa lisäämällä  heidän kolmen perustarpeen (suoriutumisen, autonomian ja huomion saaminen itselle tärkeiltä) listaan tarpeen olla avuksi. Koin sen tänään ihan konkreettisti. 

Listan ensimmäinen tarve on siis suoriutuminen. Tänään tackkaan ja pokkaan myös  kirjailija Mark Twainia, jonka upean aforismin siitä, että joka päivä kannattaa tehdä jokin inho-homma, paitsi että julkaisin eilen, otin heti tosissani. 

Minulle se oli tänään kirjahyllyn saneeraus. Kirjahylly pursui.Oli pakko luopua . Kolmen ikea-kassillisen verran. 

Ei ollut helppoa, mutta tulipa hyvä olo. Sitten tuli tenkkapå. Minne nämä saa laittaa? Ja olo senkun koheni, kun netistä löytyi vinkki: Paperikantiset saa laittaa paperinkeräyslaatikkoon. Mutta entä muut? Jälleen Google auttoi.  Ne voi viedä Sortti-asemille.  Netti on hieno juttu. Se muttaa monella tavalla arkea. Helpottaa.

Ja kun sinne pääsi., virkailija kehotti viemään kirjat samalla tontilla olevalle  Kierrätyskeskuksen pöydälle. Josta ne tovin päästä voivat päästä uuteen kotiin. Eikä maksanut mitään.

Kierrätys on huikea juttu myös omalle mielelle.  Suomessa on paljon tosi upeita juttuja.


Ei kommentteja: