Oikolukija Hellström

Kansikuva yhdestä ensimmäisistä pt: Luokanopettaja-

lehdistä

HIENO päivä tänään. Sain palata ajassa lähes 25 vuotta taaksepäin, aikaan jolloin oli 40-vuotias nuori touhuilija. Sain tuolloin, vuonna 1994,  pestin Luokanopettaja-lehden päätoimittajaksi. Hoidin hommaa jokseenkin 20 vuotta. Tuona aikana ilmestyi about 100 lehden numeroa. Enkai  liioittele liikaa, jos sanon, että oikoluin niihin ainakin 2000 juttua.

OIKOLUKU on aliarvostettu homma. Tottakai on puuduttavaa valvoa kielioppia ja oikeinkirjoitusta. Mutta oikoluku on  samalla  huikea mahdollisuus kehittää omaa sanavarastoa, jopa tyylitajua.

Viimeinen Luokanopettaja-lehti, josta olin vastuussa, ilmestyi joulukuussa 2013. Sen jälkeen en olekaan ollut oikolukija.

Paitsi nyt. Espoon Perinneseura julkaisee ensi syksynä Esa Lahtisen kirjan "Punaisin silmin". Seuran johtokunnassa sain tehtävän käydä tekstin läpi. Olipa antava tehtävä.

OIKOLUKIJAN- jonka kohottavampi titteli on toimittaja- tehtävänä on  kirkastaa, tiivistää ja yksinkertaistaa- kirjoittajaa kunnioittaen. Jotta lukukokemus olisi mahdollisimman antoisa.

EIKUN nyt teksti taittoon.