Ziegler, Theobald. (1907). Kasvatusopin historia: erityisesti silmällä pitäen korkeampaa opetustointa. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura 2. tark. ja täyd. painos.
Kirjassa on lähes 600 sivua, ja vasta tänä kesänä sain käytyä sen kunnolla läpi.
Kirja ilmestyi Saksassa vuosisadan vaihteessa, ja Suomessa varsin tuoreeltaan. Se tuo näihin sivuihin ison lisäarvon.
Kasvatusopin tuorein klassikko on tässä Herbart, mutta häneenkin suhtaudutaan jo krittisesti. Ja näihin samoihin aikoihin Mr. Herbart oli vasta tekemässä maihinnousua Suomeen.
Kun 1900-luvun alun Uusi koulu-liike ei sekoita aikaisempien aikojen tarkastelua, niiden värit tulevat paremmin näkyviin. Kirja piirtää hienon kuvan pedagogiikan kehityksestä keskiajalta uuden ajan alun loppuun. Kirja päättyy ajan kuvaukseen:
”Vanha on empimättä käynyt vanhaksi, uusi on tulossa, mtta sen muotoa ei ole vielä keksitty."Taidamme muuten elää jälleen samanlaista aikaa?
Ziegler keskittyy nimenomaan korkeampien oppilaitosten pedagogiikan kehitykseen, ja niistä ei ole liikaa suomeksi kirjoitettu.
TEIN muistiinpanoja noin 20 sivua. Poimin tähän blogilastuun ehkä hieman epäsystemaattisesti asioita, joita opin ja joita en haluaisi unohtaa. Osa saattaa olla monelle tuttuja.
(1) " Kasvatus on vanhemman sukupolven suunnitelmanmukaista vaikutusta kasvavan polven ruumiilliseen ja henkiseen kehitykseen."
Tässä konkretisoituu valtava ero nykyajatteluun. 2000-luvulla kasvatus/koulutus nähdään valmistautumisena ennen kokemattomaan tulevaisuuteen. Vanhemman sukupolven traditio on lähes arvoton?
(2) Kasvatusopin historiassa on ollut käänteen tekeviä klassikoita. Useita. Yksi ensimmäisiä oli roomalainen puheopettaja Quintilianus.
Quintilianus huomasi lapsen sekä yksilön. Ja nosti esiin opettaja ja lapsen kiintymyssuhteen. Hän myös kirjoitti ensimmäisen didaktisen oppaan.
(3) Luther oli monessa suhteessa huikea käänne.
Ei mikään turha mies. Jokamiehelle oikeus lukea Raamattua. Opetus äidinkielellä. Katekismus jokaiselle käteen. Valtio kirkon edelle koulutuksen järjestäjäksi. Oppivelvollisuuden idea (toki jo
(4) Comenius - pedagogiikan jättiläinen.
Kuinka niin suuria ajatuksia voikaan syntyä keskellä niin kamalaa elämää.
(5) Yksi kaikkein mullistavimmin kasvatukseen vaikuttanut henkilö oli J.-J. Rousseau
" Rousseau oli käännekohta, uuden ajan aloittaja. Hän muutti ihmisten suhdetta luontoon ja lapseen.
Emilen vaikutus oli aivan tavaton. Viranomaiset vastasivat siihen rovioilla, pannalla ja kirouksilla, mutta maailma oli haltioissaan."
(6) Pestalozzi
" Suurin kasvatusopillinen nero, joka on koskaan elänyt. Suuri proletaari. "
(7) Jako sivistävään ja ammatilliseen koulutuksen on näköharha.
Lähes kaikki koulutus 1900-luvun alkuun saakka tähtäsi ammattiin: Keskiajan alusta alkaen papiksi, 1200-luvulta alkaen yliopistoissa myös lääkäreisi ja tuomareiksi, 1500-luvulta alkaen valtion virkamiehiksi.
(8) Kotiopetuksella on kaksi, erilaista funktiota.
Toisaalta aatelisilla oli kotonaan kotiopettajia. Toisaalta jo piispa Chrodegang (742 - 766) määräsi että pappien pitä pitää kotona "nohevia" poikia ja kasvattaa heistä kelpo pappeja.
(9) Kouluinstituution kehittymisen yksi keskeinen jännite on ollut hyveen ja hyödyn taistelu.
Kristillinen koulu. Humanistinen koulu vs. reaalikoulu. Hyöty voitti.
(10) Kautta historian on ollut huikeita pedagogisia ajattelijoita. Ja huikeiden pedagogisten ajattelijoiden ajatelussa on myös käsittämättömiä floppeja. Kovin moni suuri pedagogi lähti muuten surkeista lähtökohdista? Kovin moni suuri pedagogi kuoli köyhänä ja unohdettuna -tai hulluksi tulleena?
(11) Ikuinen jännite: työ vai leikki/ ponnistus vai ilo.
(12) Historian tuntemus on viisautta.
" Ymmärtääksemme nykyajan kasvatusopillisia oloja, täytyy tuntea ja tutkia entisyyttä, mikäli ne tästä johtavat juurensa ja ovat riippuvaisia."
" Historia voi opettaa, kuinka paljon tuota näennäisesti uutta jo ennen on ollut olemassa ja kuinka vähäinen osa siitä, käytännön koetuksia on kestänyt."
Kirjan kirjoittaja on siis Theobald Ziegler (1846-1918). Hän oli saksalainen lukion filosofian opettaja, Strassburgin yliopiston filosofian ja pedagogiikan professori (1886- ) ja rehtori (1899-1900).
Hänen oppilaitaan oli mm. Albert Schweitzer.
Hän jäi eläkkeelle vuonna 1911, ja teki sen jälkeen teki töitä köyhien parissa ja mm sijaisti sotapalveluun kutsuttuja.
Ziegler syntyi Göppingenissä, Württembergissa ja kuoli Alsacessa kenttäsairaalassa haavoituttuaan pitäessääm luentoja sotilaille.
Frankfurtissa toimii yhä Theobald-Ziegler-koulu. Samassa kaupungissa on myös hänen nimeään kantava katu.
Kirja suomentaja on tohtori Walter J. Snellman (1866 -1951). Hän oli suomalainen oppikoulun opettaja, kirjailija ja suomentaja. Snellman toimi oppikoulun opettajana muun muassa Joensuussa ja Oulussa. Viimeksi hän oli Helsingin suomalaisen normaalilyseon klassisten kielten yliopettajana 1930–1934. Snellman sai professorin arvonimen 1947.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti