KUVA: Merkkiteos parin vuosikymmenen takaa. Kansikuva lainattu sivuilta http://images.amazon.com/NEIL POSTMAN kohahdutti kasvatusmaailmaa parikymmentä vuotta sitten kirjallaan "Lyhenevä lapsuus". Teos on minusta edelleen ajankohtainen. Postmanin mukaan kasvatuksemme muistuttaa keskiajalla vallinnutta kasvatusta. Ja se ei ole hyvä suunta.
Keskiajalla ei ollut lapsuutta sanan nykyisessä merkityksessä. Lapset olivat koko ajan läsnä, kun aikuiset söivät, joivat ja parittelivat. Lapsia ei suojeltu aikuisten maailmalta. Lapset voivat huonosti, ja suurin osa heistä kuoli ennen aikuisikää.
Postmanin mukaan kirjapainotaidon keksiminen 1400-luvulla mullisti tilanteen. Aikuisten ja lasten välille syntyi kuilu. Tämä kuilu voitiin poistaa opettamalla lapsetkin lukemaan. Syntyi koulu ja samalla lapsuus ja myös se mitä me kutsumme kasvatukseksi.
1900-luvun loppupuolella kehitys näytti palaavan takaisin kohti keskiajan tilannetta erityisesti television ansiosta. 2000-luvulla median kehitys on johtanut siihen, että lapsia ei suojella juuri lainkaan esim. internetissä. Lapset näkevät jo pieninä kaikki aikuisten salaisuudet ja kamaluudet. Kyse on paitsi tekniikasta myös muuttuneesta ilmapiiristä. Aikakautemme on läpeensä seksistinen, yksityiselämään tunkeileva ja kaupallistettu. Itse asiassa tilanne on eräässä suhteessa jopa pahempi kuin keski-ajalla: Tieto- ja viestintätekniikka on lasten ja nuorten hallussa, ja monet aikuiset ovat jättäytyneet tuon maailman ulkopuolelle. Tämä vahvistaa lasten ja nuorten turvattomuutta. Kun luulee, että osaa enemmän kuin aikuiset, ei kasvussa, aikuisuudessa ja aikuisissa ole mitään kunnioitettavaa.
Postimanin ajattelun yksityiskohtia voi kritisoida. Esim. näyttöä sille, että lapsia kohdeltiin keskiajalla julmasti, ei oikein ole. Koulut ovat vanhempia kuin kirjapainotaito. Toiseksi: hän on itse asiassa esittänyt ei omiaan vaan Philippe Ariesilta lainaamiaan ajatuksia. Aries taas tutki ranskalaista ylimystöä maalausten kuvaamana. Mutta puheenvuoron perusjuoni osuu oikeaan. Kasvatus ei voi hyvin. Tästä on tutkimusnäyttöä. Nykylasten tarkkaavaisuushäiriöt, levottomuus ja mm. opetuksen häirintä ovat lisääntyneet. On tutkittu, että melkein kolmannes helsinkilaisistä ala-asteen oppilaista on vakavan syrjäytymisuhan alaisia ja vain neljännes voi hyvin. Kansainvälisten lastenpsykiatristen kriteerien mukaan 21,6 % 8-9-vuotiaista lapsistamme luokitellaan häiriintyneiksi. Tämä arvio on länsimaiden korkeimpia. Erityisoppilaiden määrä ylittää pian 10 % ikäluokasta. Lasten fyysinen kunto on alkanut rappeutua ja lihavuus, diabetes yleistyvät. Vain 40 % koululaisista menee nukkumaan ennen klo 11. Stakesin seurannan mukaan lasten yöuni vähenee kaiken aikaa koko Suomessa. Suomalaislapset nukkuvat toiseksi vähiten koko maailmassa. Ohjeellinen unenmäärä on 8,5 tuntia yläasteikäiselläkin ja 1-6-luokkalaisilla 10 tuntia. Suomalaislapset ovat väsyneitä ja masentuneita. Heidän alkoholinkäyttönsä on eurooppalaista huippuluokkaa. He viihtyvät ennatyshuonosti koulussa.
Olemmeko me suomalaisvanhemmat valinneet väärän kasvatustyylin, jossa luovutaan auktoriteetista ja halutaan itsenäistää lapset käsittämättömän varhain? Panemmeko lapset itse päättämään asioista, jotka meidän aikuisten pitäisi päättää? Oppivatko lapsemme samalla, ettei meistä aikuisista ei ole tekemään päätöksiä? Meihin ei voi luottaa tai turvautua. Lapsen ei kuulu olla itsenäinen ja koko ajan tyytyväinen. Lapsen tulee oppia kohtaamaan pettymyksiä. Vanhempien tärkeä tehtävä on tuottaa lapsilleen pettymyksiä, korostaa Keijo Tahkokallio.
ILMAN turvallista, rajoja asettavaa ja välittävää aikuista, lapset menettävät lapsuutensa. Lisäksi kiihtyvät työelämän vaatimukset vievät lapsilta aikuiset. Yhä useampi lapsi kasvaa kaduilla kavereiden kasvatettavana. Hinta voi olla kova.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti