MAANANTAINA oli upea mahdollisuus helliä itseään Konsertilla. Jäähallissa nimittäin esiintyi Jerry Lee Lewis, rock 'n' rollin pioneeri. Hänet tunnetaan myös lempinimellä The Killer. Ripa oli hankkinut liput minulle ja Jukalle jo keväällä. Ja kun valmistelimme itseämme konserttikuntoon Mannerheimintiellä, törmäsimme vielä Päivi Pelli-Kouvoon ja Petriin.
KUN LAVALLA on 71-vuotias- ja itse asiassa vielä vanhemmalta näyttävä- veteraani, varsinkin nuorissa herää ristiriitaisia tunteita. Paluumatkalla bussipysäkillä käytiin esim. seuraava keskustelua. "Oliko hyvä konsertti?". " Joo- se ei kuollut". Ohjelmisto oli softaa, mutta ikoni lunasti luopaukset ja heitti kummatkin klassikkonsa "Great Balls of Fire" ja "Whole lotta shakin´ going on". Bändi oli ammattilainen, mutta tyyliin sopii, ettei silä ollut nimeä. Killerin liikkuminen oli tuskallista katsottavaa, mutta ei kai kukaan hurjaa lavaesiintymistä odottanutkaan. Mutta ne sormet! Hänellähän on vänkä tapa soittaa pianoa. Jäähalli ei ollut loppuunmyyty, mutta yleisö oli lämpimästi Jerryn puolella.
LÄMPPÄRINÄ oli suomalainen Melrose, ja vitsi että kitaristilla oli taitoa paitsi laulaa ja soittaa myös liikkua.
LAST MAN STANDING on nyt nähty. Parhaimmillaan noin neljän metrin päästä. Historiallinen hetki. Yksinäinen, menestyksen ja äärimmäisten vastoinkäymisten mies, aluperäisen rockin viimeinen valkoinen villimies, talutettiin hieman yli tunnin session jälkeen hotelliin. Älä anna periksi, Jerry! Loppuun saakka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti