Kokemukset vuoden 2004 opsuudistuksesta

JO TÄNÄ SYKSYNÄ aletaan uusia voimassa olevia, vuoden 2004 opetussuunnitelman perusteisiin pohjautuvia opetussuunitelmia. Opetushallitus on tosi oikea-aikaisesti julkaissut koonnan rehtorien ja kuntien kokemuksista tuosta prosessista. Kyselyyn vastasi 1 130 rehtoria (reilu kolmasosa kyselyn saaneista ) Perusopetuksenopetuksen järjestäjistä kyselyyn vastasi 189 ( vajaa puolet kaikista ).

PIKALUVUN pertusteella tiivistäisin Eija Kartovaaran kirjoittaman raportin " Opetuksen järjestäjien ja rehtorien näkemyksiä ja kokemuksia perusopetuksen vuoden 2004 opetussuunnitelmauudistuksesta" pääpointit seuraavasti:

OHJAUSJÄRJESTELMÄ TOIMI HYVIN (PAITSI TUNTIJAKO)

OPS- ohjausjärjestelmä oli kokonaisuutena selkeä ja toimiva ja sen eri osat täydensivät hyvin toisiaan. Tätä mieltä oli 86–89 % rehtoreista ja opetuksen järjestäjistä.

Rehtorin mukaan tuntijaon soveltamisessa oli ollut ongelmia. Eniten ongelmia tuottivat: tuntijaon noudattaminen yhdysluokkaopetuksessa (mm. tuntijaon nivelkohta), vapaaehtoisen A-kielen tuntijaon toteuttaminen ja valinnaisten aineiden tuntimäärä (minimi putosi 20:sta 13:een).

Rehtorien mukaan tuntijako oli sopivin seuraavissa oppiaineissa: A1-kieli, äidinkieli ja kirjallisuus, matematiikka ja luonnontieteelliset aineet. Sen sijaan yli puolet rehtoreista piti taito- ja taideaineiden tuntimääriä liian alhaisina. Liian korkeana pidettiin uskonnon/ET:n tuntimäärää. Opetuksen järjestäjien näkemykset olivat samansuuntaisia kuin rehtorien.

OPS-uudistukselle oli asetettu pitkä lista tavoitteita (mm. perusopetuksen yhtenäisyyden vahvistaminen, opetussuunnitelmien riittävän valtakunnallisen yhtenäisyyden varmistaminen, kaiken erityisopetuksen sisällyttäminen samoihin valtakunnallisiin perusteisiin, oppilaanohjauksen merkityksen korostaminen, kodin ja koulun yhteistyön vahvistaminen, oppiaineiden tavoitteiden täsmentäminen oppiaineiden sisältöjen täsmentäminen ja oppilaan arvioinnin yhtenäistäminen ja todistusarvosanojen vertailtavuuden parantaminen). Tavoitteenasettelua pidettiin yleisesti onnistuneena, rehtorit tosin olivat kriittisempiä kuin opetuksen järjestäjät.

Entä näkyvätkö nämä tavoitteet nyt koulujen arjessa? Rehtorien mukaan näkyvät ainakin "jonkin verran". Parhaiten näkyvät oppilashuollon tehostuminen ja erityisopetuksen muutokset. Ehkä heikoimmin tavoitteista näkyvät oppimiskäsitys ja aihekokonaisuudet sekä kieli- ja kulttuuriryhmien tarpeiden huomioon ottaminen.

PERUSTEET OK

• Perusteet ohjasivat sopivasti (70 %) . Tarkkuustaso oli erittäin tai melko sopiva (2/3). Asiat joihin useimmin (1/3) kaivattiin eniten lisäohjausta olivat: erityisopetukseen otettujen ja siirrettyjen opetus, osa-aikainen erityisopetus, hojksiin liittyvät asiat, opetuksen eheyttäminen ja aihekokonaisuudet.
• Hyvän osaamisen kuvaukset olivat tarpeellisia kriteerejä (95 %; päättöarvioinnin osalta jopa lähes 100 %). Yli puolelle riitti, että vain arvosana 8 on määritelty tarkasti. Noin puolet piti sen vaatimustasoa myös sopivana.
• Aihekokonaisuuksia pidettiin tarpeellisina oppimisen ja kasvatuksen kannalta (80-85 %) . Niukka enemmistö vastaajista (52–54 %) kannatti oman tuntiresurssin varaamista aihekokonaisuuksien opettamiselle.

PAIKALLINEN OPS-PROSESSI TÄYTTI VARSIN HYVIN ASETETUT TAVOITTEET

• Opsin käyttöönotto oli sujunut hyvin tai melko hyvin.
• 75 % rehtoreista ja 80 % järjestäjistä oli melko tai täysin samaa mieltä asiaa koskevasta väittämästä ”Kunnan/opetuksen järjestäjän roolin vahvistaminen opetussuunnitelmatyössä oli tarpeen”. (Vuoden 1994 uudistuksessa vastuu jäi paljolti koululle). Prosessi sitoutti kouluja kunnan yhteisiin päämääriin, ja myös kytkökset kunnan strategioihin vahvistuivat (30-40 %). Yhteistyö oli lisääntynyt (80 %). Opettajien yhteinen tavoitetietoisuus oli lisääntynyt (70-80 %). Prosessi oli ollut kouluja innostava (55-70 %), ja uusia pedagogisia ratkaisuja oli löytynyt (50 %). Rehtorien näkemys opetussuunnitelmaprosessin sekä yhteistyötä lisäävistä vaikutuksista että pedagogisesta merkityksestä oli kuitenkin jonkin verran kriittisempi kuin opetuksen järjestäjien.
• Kuinka paljon paikallinen ops nyt sitten ohjaa koulutyötä? Melko paljon (2/3). Mielipiteet siitä, onko ohjaavuus lisääntynyt, jakautuivat.

PERUSOPETUKSEN VAHVUUDET JA HAASTEET

Kyselyssä kartoitettiin myös opetuksen järjestäjien ja rehtorien yleisnäkemyksiä perusopetuksen nykytilasta ja kehittämistarpeista.

Vahvinta osaamista rehtorit arvioivat perusopetuksen tuottavan perustiedoissa ja -taidoissa (1/3), oppimisen taidoisa ja oman oppimisprosessin hallinnassa (1/6). Heikoimmiksi osaamisen alueiksi arvioitiin erilaisuuden kohtaaminen ja ristiriitojen ratkaisu sekä luovuus ja omaperäisyys.

Perusopetuksen opetussuunnitelmaan liittyen rehtoreilta ja opetuksen järjestäjiltä tiedusteltiin, mitä asioita opetussuunnitelman kehittämisessä pitäisi tulevaisuutta silmällä pitäen painottaa nykyistä enemmän. Ykkösasiaksi nousi oppimisen tukeminen, joustavat opetusjärjestelyt ja eriyttäminen (55 %). Seuraavaksi tärkeimpinä pidettiin oppilaiden keskinäisessä yhteistyössä ja vuoro- vaikutuksessa tapahtuvaa oppimista (50 % ). Oppiaineiden välinen integraatio ja opetettavien asioiden tarkastelu laajemmasta näkökulmasta sai kolmanneksi eniten mainintoja (vajaa 40 %).

Molemmilta vastaajaryhmiltä kysyttiin näkemystä perusopetuksen ohjausjärjestelmän kokonaisuuden kehittämistarpeesta ajatellen tulevaisuuden oppimista. Lähes 60 % opetuksen järjestäjistä arvioi, että valtakunnallinen ohjaus yleensä on säilytettävä ennallaan. Rehtorien näkemys asiasta oli hyvin samanlainen. Paikallinen liikkumavara tuntijaossa jakoi mielipiteitä. Myös kunnallisen ohjauksen määrän oltiin tyytyväisiä (73- 77 %). Koulun päätösvallan säilyttämistä ennallaan kannatti lähes 70 % opetuksenjärjestäjistä ja 52 % rehtoreista. 40 % rehtoreista toivoi lisää päätösvaltaa kouluille.

Ks. tarkemmin tästä linkistä