ISTUVA hallitus aikoo tehdä päätök- sen uudesta perus- opetuksen tunti-jaosta. Päätös on luvassa kahden vuoden sisällä, vuonna 2011. Tunti- jako on erittäin tärkeä päätös: sen yhteydessä tietyille oppi- sisällöille annetaan oppi-aineen status, ja status on tietysti sitä korkeampi mitä enemmän tunteja aine saa.
Tuntijaon muuttaminen on erittäin vaikeaa. Ensimmäinen peruskoulun tuntijako annettiin vuonna 1969. Maailma on muuttunut rajusti 40 vuoden aikana. Entä tuntijako? Vertailen tässä lastussa lyhyesti Valtioneuvoston päätöstä vuodelta 1969 Auroran koulun tunti-jakoon vuodelta 2005. Meidän tuntijakomme perustana on Espoon tekemä pohjapäätös.
Vuosien 2005 ja 1969 tuntijaon vertailu
Yksi asia ensin
Ennen vertailua on palautettava mieliin, että vuoden 1969 tuntijako tehtiin kuusipäiväistä kouluviikkoa varten. Kun peruskoulu saavutti 1977 pääkaupunkiseudun, kouluviikko oli jo viisipäiväinen. Näin tämän tuntijaon tuntien vertailu edellyttää pieniä laskutoimituksia (tuntimäärä kerrotaan luvulla 5/6).
Havainto 1: Opetuksen määrä on vähentynyt 36 vuodessa 1-6-luokilla faktisesti (172- 132) 40 tuntia ja matemaattisesti korjattuna 10 tuntia. Jos huomioon otetaan vapaaehtoisen kielen neljä vvt, hävikki jää silti kuuteen tuntiin (noin 5 %).
Havainto 2: Oppiaineet ovat pysyneet pääosin samoina. Alakouluihin on tuotu uusina aineina maantieto ja biologia, toinen kieli sekä fysiikka ja kemia. Oppiainelistasta ovat vastaavasti poistuneet oppilaanohjaus ja kansalaistaito. Äidinkieli on "tuunattu" äidinkieleksi ja kirjallisuudeksi ja kuvaamataito kuvatataiteeksi. Uskontokasvatuksessa erilaisten uskontojen kirjo on kasvanut.
Havainto 3: Tuntijakokiistojen ehdoton voittaja-aineryhmä on ollut luonnontieteelliset aineet. Vuonna 1969 niitä oli 8 vvt, nyt 12! Matematiikkaa opetettiin tuolloin 24 t (teknisesti korjattuna 20) - nyt 22.
Havainto 4: Tuntijakokiistojen häviäjiä ovat olleet nyt ainelistalta poistetut oppilaanohjaus (vuonna 1969 yksi vvt joka luokalla) ja kansalaistaito (vuonna 1969 neljä vvt) sekä uskonto. Uskontoa opetettiin vuonna 1969 12 tuntia (matemaattisesti korjattuna 10 vvt), nyt kahdeksan.
Havainto 5: Kaikkien muitten aineiden osalta tuntijako on lähes muuttumaton. Äidinkieltä oli vuonna 1969 42 vvt (matemaattisesti korjattuna 35 vvt)- nyt 34 vvt. Taito- ja taideaineita opetettiin 1969 50 vvt (42 vvt)- nyt 44 vvt. Jopa liikuntaa opetettiin vuonna 1969 15 vvt (12,5 vvt)- nyt 12 vvt.
Yhteenvetona voisi sanoa, että 40 vuoden ajan muutoksiin on vastattu lyhentämällä kouluviikkoa ja koulupäivää, varaamalla selvästi enemmän aikaa matemaattis-luonnontieteelliseen opetukseen ja vapaahtoiseen toiseen kieleen ja siirtämällä (taikatempunomaisesti) sosiaalisen kasvatuksen sisältöjä ns. aihekokonaisuuksiksi, joille ei ole varattu aikaa.
Ilmainen idea työryhmälle taisteluun kouluajasta
Tuntijako on äärimmäisen herkkä asia. On kyse tiedon eri alueiden taistelusta merkittävyydestä. On kyse eri opettajaryhmien työllisyydestä. On kyse eri lobbausryhmien intresseistä saada oma ideansa viralliseksi. Kuulopuheiden mukaan nytkin on jo tuntijakotyöryhmälle esitetty 10-20 uuden oppiaineen perustamista. Ongelma vain on, että juuri mistään ei haluta luopua. Opetuksen määrän lisääminen lisää kustannuksia, ja siihen ei ilmeisesti ole halukkuutta.
Minulla olisi tähän mielestäni ihan nokkela idea: Uskaltaisimmeko puuttua tuntiyksikön pituuteen? Ikiaikaisesti oppitunnin kesto on ollut 45 minuuttia (+ välitunti 15 minuuttia). Jos lyhentäisimme oppitunnin pituutta viisi minuuttia, saisimme viikkoon samalla opettajien työajalla alkuopetusluokille 1,5 v tuntia, 5-6-luokille jo kolme uutta tuntia- ja yläkoulussa lähes neljä tuntia viikossa. Yhteensä peruskoulun tuntijakoon saataisiin väljyyttä noin 25 tunnin verran. Itse korvamerkitsisin tunnin viikossa kaikilla luokka-asteilla useita oppiaineita yhdistäville aihekokonaisuuksille, ja toisen vuosiviikkotunnin varaisin luokan omaksi tunniksi vanhan kansakoulun perinteen mukaisesti. Vieläkin jäisi vapaaksi seitsemän tuntia muiden ideoille :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti