LASTUN otsikko on Sirpa Tuorin viikonvaihteen LänsiVäylän Lukijan Areenalla julkaistavasta mielipidekirjoituksesta. Kirjoitus on hyvä, ja ansaitsee jatkokeskustelua.
TUORI nostaa vahvasti esiin kysymyksen kotien kasvatusvastuusta. Vanhempien tulisi antaa lapsille aikaa, turvalliset rajat ja heidän tulisi seurata lapsensa koulunkäyntiä. Tosi tärkeitä asioita.
TOINEN seikka, jonka Tuori nostaa esiin on oppimistilanteiden laatu. Hän kertoo ensinnäkin äitinä nähneensä luokkia, joissa on ollut vakavia käyttäytymishäiriöitä ja toiseksi lähipiiristään kuulleensa tapauksesta, jossa koulu ei vanhempien pyynnöstä huolimatta tarttunut koulukiusaamiseen, ja kiusaamisen jatkui. Näissä tapauksissa koulusta puuttuivat Tuorin mukaan taidot, välittäminen ja tahto.
LAIN mukaan oppilailla on oikeus turvalliseen oppimisympäristöön. Kouluväkivalta ja koulukiusaaminen ovat äärimmäisen vakavia asioita. Suomen Turun yliopistossa on kehitetty kiusaamisen vähentämisohjelma ns. Kiva-koulu-malli, jolla kiusaaminen on saatu kokeilukouluissa puolittumaan 10 %:sta 5:%:iin. Tulos on kansainvälisestikin huima. Malli antaa meille opettajilleTuorin kaipaamaa taitoa. Silti yhä jää tapauksia, jotka eivät ratkea koulun keinoin. Vielä vaikeammin ratkaistava on kysymys väkivaltaa käyttävistä oppilaista. Väkivaltaisuus on sairaus joka vaatii pitkällistä hoitoa. Meillä on krooninen pula tällaisista hoitopaikoista.
TÄRKEÄ on myös Tuorin kirjoituksen kolmasoivallus opettajan motivaation merkityksestä. Meidän olisi tehtävä kaikkemme suojellaksemme opettajiemme halua tehdä työnsä hyvin eikä vain rimaa hipoen. Opetukseen laatu tulee halusta tehdä enemmän kuin vain velvollisuus. Se halu on helppo tuhota. Kyyninen, loppuunpalanut opettaja ei välitä, tahdo eikä taida. Sellainen opettaja on ehkä pahinta, mitä koulu voi oppilailleen järjestää.
TUORI nostaa mielipidekirjoituksessan esiin erittäin tärkeitä asioita, joihin on helppo yhtyä. Valitettavasti en pysty tekemään samaa Tuorin perusväitteen kanssa: sen, että rahalle ei poistettaisi häiriöitä luokasta. Näen opettajien ja koulun kapasiteetin: tiedon, taidon, tahdon ja tilaisuuden olevan päinvastoin vahvasti sidoksissa käytettävissä oleviin resursseihin. Opettajien ammattitaitoa (tieto ja taito) on jatkuvasti päivitettävä täydennyskoulutuksella. Työmotivaatio on sekin sidoksissa resursseihin ennen muuta työn kuormittavuuden kautta. En ole tässä ajattelussa yksin. Laajoissa kansainvälisissä vertailuissa ollaan myös huolissaan opettajien motivaatiosta. Mm. OECD:n tuoreessa tutkimuksessa vaaditaan ratkaisuksi opettajien työolojen parantamista. Opettajia kuormittavat mm. seuraavat tekijät: opetusajan kuluminen järjestyksenpitoon, opettajiin kohdistuva väkivalta, työajanpuute ja mm. mahdollisuuksiin verratuna kohtuuttomat odotukset. Näitä kuormitustekijöitä keventävät
pienemmät opetusryhmät, riittävä tuki, riittävät avustuspalvelut, sijaisjärjestelyt ja mm. joustava ja nopea yhteistyö sosiaali- ja terveystoimen palveluiden järjestämiseksi. Nämä kaikki ratkaisut poistavat häiriöitä luokasta ja maksavat.
PS. VERONMAKSAJANA Sirpa Tuori on huolissaan "eräästä espoolaisesta koulusta", jossa käytetään 40 tuntia bändikerhoihin. Ei tarvitse olla. Tuori viitannee taannoiseen Hesarin juttuun. Auroran koululla annetaan opetusta noin 600 tuntia viikossa. Espoon rahoilla koulu järjestää kerhotoimintaa seitsemän tuntia viikossa. Bändikerhot ovat yksi - tosin hyvin suosittu- osa kerhotarjontaa. Tarjolla on myös mm. kuoroa, teatteria, liikuntaa, ATK:ta, askartelua ja mm. englantia. Jos 10 %:n kehysleikkaus toteutuisi, kerhotoiminnan lopettaminen toisi vasta 1 %:n säästön. Uupuvat 9 % pitäisi ottaa juuri Tuorin kerhotoimintaa tärkeämpinä pitämistä perusopetuksesta ja vammaisten ja muiden erityistä tukea tarvitsevien palveluista. Kokonaan oma asiansa on, että valtakunnallisen koulutuspolitiikan tahto on elvyttää kerhotoiminta eikä lakkauttaa sitä. Sitä kai meidän täytyisi kouluissa ja kunnissa kuitenkin kunnioittaa, eikö niin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti