Mihin tarvitaan vaihtoehtopedagogiikkaa?

MINULLA on tänään lauantaina tosi mieluinen tehtävä istua Waldorf-100 paneelissa Educassa  Tieto-lavalla kello 14.45- 15.30. Teema on kutkuttava: Mihin tarvitaan vaihtoehtopedagogiikkaa?

Keskustelun haastattelijana on Arno Kotro, ja  vastaamassa
 kysymyksiin ovat
- Helena Sandell(Steiner-pedagogiikka),

- Kati Nordman (Freinet- pedagogiikka),
- Outi Leiste(Montessori-pedagogiikka)  sekä
- kasvatustieteen tohtori Martti Hellström.

Varaudun keskustelemaan  esim. seuraavista  teemoista:
- Mitä hyötyä maailman parhaalle koulujärjestelmälle on vaihtoehdoista?
- Mitä Steinerkoulu ja Freinet- ja Montessori-luokat antavat Suomelle?

- Vaaditaanko näiden koulujen opettajilta jotain muuta kuin valtavirran kouluissa? 

- Noudatetaanko niissä valtakunnallista opetussuunnitelmaa? 

- Miten vaihtoehtopedagogiikat ovat ratkaisseet kysymykset esim. työrauhasta ilmastonmuutokseen?
- Koulumaailmassa puhutaan valtavasti digitalisaatiosta ja esim. ilmiöoppimisesta (tai  laaja-alaiset oppimiskokonaisuuksista). Mikä on vaihtoehtopedagogiikan suhde näihin?
- Mitkä ovat keskeisimmät erot vaihtoehtopedagogiikkojen välillä ja toisaalta verrattaessa valtavirtapedagogiikkaan?
- Ovatko itse asiassa vanhat vaihtoehtopedagogiikat olleet edellä aikaansa, koska niissä piirteitä, jotka  tuttuja 2000-luvun kouluista?
- Mitä sellaista vaihtoehtokoulut pystyvät tarjoamaan, mitä  valtavirta koulut eivät? 

- Mitä opittavaa voisi olla kumpaankin suuntaan? 

- Millainen ihmiskuva niillä on? Miten eroaa valtavirtapedagogiikan ihmiskuvasta? 

- Löytyykö niiden näkemyksille ihmisen kehitysvaiheista tieteellistä tukea? 

- Onko tehty tieteellistä vertailevaa tutkimusta eri pedagogiikkojen oppimistuloksista?
- Onko tutkimuksia siitä, miten vaihtoehtokouluja käyneet pärjäävät myöhemmässä elämässä? 

- Millaisia ennakkoluuloja liittyy vaihtoehtopedagogiikkaan?
- Uhkaako se lasten ja nuorten tasa-arvoa että he käyvät erilaisia kouluja? 
Onko vaarana elitismi?

 
PYYSIN sparrausta Facebookin SOKF-ryhmässä. Mm. tällaisia ajatuksia siellä heiteltiin:
- Tarvitaan. Tuovat uutta potkua pedagogiikan kentälle.
- Tarvitaan monenlaista pedagogiikkaa, ja tarvitaan rohkeita ihmisiä, jotka uskaltavat tuoda vaihtoehtoisia ideoita esille! Ja samalla tarvitaan erittäin vanhanaikaisia asioita, kuten taitoa kohdata lapsi, puhua hänen kanssaan, kannustaa ryhmäytymiseen ja tukea lasta oppimaan. Nämä perusasiat kasvatuksessa eivät katoa minnekään, vaikka kasvatussuunnan nimi olisi mikä.
-  Todellakin tarvitaan! Avartamaan ajatuksia, katsomaan asioita erilailla, tarjoamaan toisenlaista kasvamista, ehkä eri painotusta - ei yhtä mainstreamia, joka olisi se oikea - oppia voi toisellakin tavalla, erilaisella mutta yhtä arvokkaalla tavalla.
-  Varmaankin tarvitaan ...  eräänlaisina kokeilukouluina: voisiko sen tehdä toisinkin. Uusi OPS sisältää monia reformipedagogioista peräisin olevia ajatuksia, joiden soveltaminen koko kansan kouluun näyttää edelleen aiheuttavan tuskaa.

- Näissä kasvatusopeissa ja kouluissa on paljon hedelmällisiä ideoita ja hienoja käytännön ratkaisuja. Mahdollinen ongelma on se, että ne ovat jossain määrin suljettuja järjestelmiä, eivätkä ole siksi niin avoimia uudistumiselle.
-  Freinetin luokkavaltuusto on edelleen ajankohtainen.
-  Minä olin ala-asteen luokat freinet-opetuksessa ... Sikäli kun jälkikäteen osaan noita kouluvuosiani jäsentää, opetus vastasi suurelta osin sitä, mitä nykyisessä opetussuunnitelmassa tavoitellaan oppimisympäristöissä ja työtavoilta.
- Työn pedagogiikkaa ei semmoisenaan enkun open työssä voi harrastaa, alakoulussa pääsin lähemmäksi. Kyllä silti uskon monikymmenvuotiseen kokemukseeni siitä, että lapsi oppii ennen kaikkea tekemällä ja kokemalla.
- Oppilaiden on Freinet'n mukaan kuljettava teitä, jotka eivät aina johda suoraan maaliin. Opettajan tehtävä on järjestää oppimistilanteita, joiden kautta oppilas pystyy itsenäisesti etenemään kohti päämääräänsä. Oppilaiden oppimista ei saa estää tuhlaamalla luokan aikaa opettamiseen. Freinet'n mukaan elämää ei voi pakottaa palvelemaan opettajan menetelmiä.
-  Montessorista taas löytää itseohjautuvaa oppimista.
-  Tämä kirjallisuuskatsaus Montessorista kannattaa lukea: https://www.nature.com/articles/s41539-017-0012-7

JA vähän kriittisempiäkin puheenvuoroja:

-  Mitä tarkoittaa vaihtoehtopedagogiikka? Vähän niin kuin vaihtoehtolääketiede?
....  Tässä viitataan reformipedagogiikan eri suuntauksiin. Vaihtoehto autoritaariselle ja opettajajohtoiselle kasvatukselle.
- Tuo alun kysymys on hankala. Jos kysytään että mihin tarvitaan vaihtoehtopedagogiaa, niin lähtöoletus lienee, että on jokin pedagogia, jolle asetetaan vaihtoehtoja. Enpä usko että Suomessa olisi käytössä jokin virallinen pedagogia, joka on valta-asemassa.
-  Yhteen suuntaukseen ei kyllä kannata juurtua ja pesäänsä rakentaa, mutta vaihtoehtoisia tapoja kannattaa kokeilla jokaisen pedagogin. Jokaisen.


NÄILLÄ eväillä keskustelemaan.