Moni asia oli muuttunut tultaessa 2000-luvulle.
Vuosina 1995-97 toteutettiin koulutuksen lainsäädännön kokonaisuudistus. Perusopetuslaki ja - asetus astuivat voimaan vuonna 1998.
Vuodesta 1999 alkaen Kunta voi järjestää …lisäopetusta kunnan päättämässä laajuudessa perusopetuksen perusopetuksen samana tai edellisenä vuonna peruskoulunsa päättäneille nuorille, jotka eivät ole sijoittuneet ammatilliseen koulutukseen tai lukioon. Siihen ei enää tarvittu lupaa. Kunta sai myös järjestää 7–9 vuosiluokkien yhteydessä annettavaa joustavan perusopetuksen toimintaa.
Pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä oleville lapselle kunnille säädettiin velvollisuus järjestämään esiopetusta vuodesta 1999 alkaen.
Vuodesta 1898 saakka maalaiskansakouluilla oli ollut omat koulupiirit. Nyt sata vuotta myöhemmin koulupiirit poistuivat peruskoulusta. Kunta osoitti jatkossa lähikoulun, joka ei välttämättä ollut lähin koulu. Kouluja innostettiin edelleen profiloitumaan. Oppilaalla (tai tarkemmin hänen huoltajallaan) oli kuitenkin oikeus päästä muuhunkin, ns. toissijaiseen kouluun, jos siellä vain oli tilaa. Hakijoihin oli sovellettava yhdenvertaisia valintaperusteita. Tätä ennen vuonna 1992 oli jo poistettu ehto, että muuhun kouluun hakeutuminen ei saa vaikuttaa opettajan virkoihin tai opetustiloihin.
Tasa-arvon ihanteen tenhovoima alkoi hiipua. 2000-luvulla ei enää tehty määrätietoista työtä oppimistulosten tasoittamiseksi; koulutuksen tasa-arvoisuudeksi alkoi riittää yhtäläisten koulutusmahdollisuuksien turvaaminen.
Koulujen määrä väheni. 1990- ja 2000-luvuilla lakkautettiin suuri määrä peruskouluja. Suomen pienistä kouluista lakkautettiin 65 %. Tänäänkin yli puolet kouluista on pieniä, 1–3 opettajan tai ryhmän kouluja. Näistä suurin osa sijaitsee harvaan asutuilla alueilla.
Koulupäivän rakenteeseen vaikutti säädös, jonka mukaan kunnat saivat järjestää syksystä 2004 alkaen perusopetuslain mukaista aamu- ja iltapäivätoimintaa 1. ja 2. vuosiluokan oppilaille sekä kaikkien vuosiluokkien erityisoppilaille.
2000-luvulla koulutyössä lisääntyi suunnitelmallisuus. Vuoden 2004 opetussuunnitelman perusteiden laadinta aloitettiin laatimalla vuonna 2002 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet vuosiluokille 1–2 . Nämä ns. alkuopetuksen perusteet käynnistivät kuntakohtaista opetussuunnitelmatyötä, sillä vuosiluokkien 1–2 perusteet tuli ottaa käyttöön 1.8.2003. Kunnat aloittivat työn uudestaan, kun perusteet valmistuivat kokonaisuudessaan 2004.
Opetussuunnitelmatyössä käytettiin hyväksi ns. akvaarioprojektin tuloksia. Vuoden 1994 perusteiden valmistumisen jälkeen akvaarioverkossa olleet koulut halusivat jatkaa yhteistyötään. Opetushallitus perusti uuden hankeen: Akvaarioprojektin. Se koostui 11–16 erilaisesta aiheverkosta. Eri kouluasteet tekivät yhdessä työtä omassa aiheverkossaan. Projekti antoi pohjaa sekä vuoden 1998 uudelle lainsäädännölle sekä vuonna 2004 ilmestyneille opetussuunnitelman perusteille. Vuoden 2004 opetussuunnitelman perusteiden valmistamiseen osallistui myös kustantajien edustajia ja oppikirjailijoita.
Kunnat saivat vuonna 2000 luvan järjestää esiopetusta vuonna 2000 ilman opetusministeriön lupaa. Yksivuotinen esiopetus oli tullut vuonna 2000 lapsille vapaaehtoiseksi. Kuntien velvollisuus esiopetuksen järjestämiseen sekä lapsen subjektiivinen oikeus esiopetukseen astuivat voimaan 1.8.2001 lukien.
Erään valituksen johdosta kaikkille selvisi, että lapsilla oli oikeus saada maksutonta perusopetusta, vaikka hän ei asu pysyvästi kunnassa tai kunta ei ole hänen kotikuntansa.
Erityisopetusta voitiin antaa yleisopetuksen ryhmässä tai erityisluokalla. Erityisopetukseen otettujen oppilaiden määrän lähentyessä 10 % ikäluokasta, käytänteisiin tehtiin isoja muutoksia. Luotiin ns. kolmiportaisen tuen järjestelmä. Oppilas sai yleistä, tehostettua tai erityistä tukea. Joka vaiheessa tehtiin erinimisiä arvio- ja suunnitelma-asiakirjoja.
Vuoden 1998 perusopetuslaissa luovuttiin oppivelvollisuudesta vapauttamisesta ja syvästi kehitysvammaisetkin oppilaat otettiin kouluun.
Useat yläasteen koulut siirtyivät jo 1990-luvulla lukioiden perässä kurssimuotoisuuteen ja jakso-opiskeluun ja luopuivat kokovuotisesta työjärjestyksestä.Hajautetut lukujärjestykset olivat häviämässä.
1990-luvulla osa oppilaista oli vapautettu päivänavauksista. 2000-luvulla vaadittiin, että koulun on järjestettävä vaihtoehto uskonnolliselle päivänavaukselle.
Vuoden 2004 OPS
Opetussuunnitelma ymmärrettiin nyt virallisestikin kolmitasoiseksi: valtakunnalliset perusteet, paikallinen opetussuunnitelma ja koulukohtainen sovellus. Näiden lisäksi oli vielä joillakin oppilailla oppilaskohtaiset suunnitelmat.
Vuoden 2004 perusteet tehtiin vuoden 1998 perusopetussäädösten kehyksessä. Vuoden 2004 opetussuunnitelman perusteissa oli noin 300 sivua. Vuoden 2001 tuntijako oli laadittu niin, että ala- ja yläkoulut joutuivat pohtimaan paikallista opetussuunnitelmaa yhdessä. Tässä näkyi tuore yhtenäisen perusopetuksen idea.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin 2004 oli liitetty määräykset, jotka velvoittivat noudattamaan niitä. Näin opetussuunnitelman perusteet julistettiin vuoden 1994 väljyyksien jälkeen uudelleen normiksi.
Tavoitteet
Vuoden 1998 perusopetuslaki määritteli vuoden 2004 perusteiden tavoitteet: Tavoitteena oli tukea oppilaiden kasvamista hyviksi ja tasapainoisiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja. Opetuksen tuli myös edistää tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa sekä oppilaiden edellytyksiä osallistua koulutukseen ja muutoin kehittää itseään elämänsä aikana.”
Lisäksi tuntijakopäätöksen (Valtioneuvoston asetus N:o 1435) yhteydessä annettiin erillinen asetus tavoitteista opetukselle. Sen mukaan 2000-luvulla ihanneihminen kunnioitti elämää, luontoa ja ihmisoikeuksi, oli fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti terve, hyvätapainen, tasapainoinen, vastuuntuntoinen ja yhteistyökykyinen. Hän pyrki ihmisryhmien, kansojen ja kulttuurien väliseen suvaitsevaisuuteen ja luottamukseen. Hän arvosti omaa ja toisten oppimista ja työtä. Hän oli aktiinen yhteiskunnan jäsen, joka osasi toimia demokraattisessa ja tasa- arvoisessa yhteiskunnassa sekä edistää kestävää kehitystä. Hän myös arvioikriittisesti ympäristöään. Hän osasi ajatella, liikkua ja viestiä. Hänellä oli tarpeelliset tiedot ja taidot, avartuva ja syvenevä maailmankuva, laaja yleissivistys (tuntemusta monesta asiasta). Hän oli luova ja hallitsi tieto- ja viestintätekniikkaa hallitseva. Siveellisyys- tavoite poistui.
Oppiaines
Opetus voitiin järjestää vuosiluokittain, jakso- tai kurssimuotoisena. Myös vuosiluokkiin sitomaton eteneminen oli mahdollista.
Uudeksi opetuskieleksi otettiin viittomakieli (PoL 1998).
Kaikissa aineissa sisällöt uudistettiin ja määriteltiin taas yksityiskohtaisemmin, ei kuitenkaan vuosiluokittain. 1-4-luokille luotiin uusi oppiainekokonaisuus: ympäristö- ja luonnontieto. Pääosin oppiaineet muutoin olivat ennallaan. Kansalaistaito oli poistettu, ja uutena aineena aloitti yläkoulussa terveystieto.
Uskonnonopetukseen vaikutti, että vuonna 2003 luovuttiin ilmaisusta "tunnustuksellinen uskonnon opetus”. Tilalle tuli ilmaisu ”oman uskonnon mukainen”. Sanamuodon muutoksella ei kuitenkaan muutettu silloisessa opetussuunnitelmassa uskonnon opetuksen tavoitteita ja sisältöjä. Opetus oli tunnustuksetonta, kunhan siinä ei ole uskonnon harjoittamista. Uskonnon opetuksessa ei saanut esimerkiksi laulaa virsiä.
Oppiaineiden rinnalle tuotiin nyt seitsemän aihekokonaisuutta. Ne eivät enää olleet vapaaehtoisia. Aihekokonaisuudet olivat aiemmista opetussuunnitelmien perusteista poiketen nyt normi. Aihekokonaisuuksille oli määritelty päämäärä, tavoitteet ja keskeiset sisällöt. Aihekokonaisuuksilla haluttiin edistää ilmiökeskeistä opetusta ja varmistaa oppiainerajat ylittävien keskeisten teemojen monipuolinen käsittely.
Opetusjärjestelyt ja työtavat
Peruskoulun uudistumisesta kertovassa Opetushallituksen esitteessä vanhemmille "luvattiin", että
"koulussa opitaan entistä enemmän tekemällä, kokeilemalla ja tutkimalla. Oppilaita rohkaistaan kysymään ja kuuntelemaan, ottamaan selvää ja itse osallistumalla vaikutamaan asioihin. Yhteistyötaitoja ja vastuun ottoa itsestä ja muista harjoitellaan. Tärkeitä ovat myös tiedon hankkimisen, muokkaamisen ja välittämisen taidot. Tilaa piti jättää myös luovaan toimintaan, elämyksiin ja leikkiin. Oppilaat oppivat luokassa ja sen ulkopuolella.Teknologia laajentaa oppimisympäristöä”.
”Opetuksessa tulee käyttää: oppiaineelle ominaisia … ja monipuolisia työtapoja… Työtapojen tehtävänä on kehittää oppimisen, ajattelun ja ongelmanratkaisun taitoja, työskentelytaitoja ja sosiaalisia taitoja sekä aktiivista osallistumista. Työtapojen tulee edistää tieto- ja viestintä-tekniikan taitojen kehittymistä. Työtapojen tulee antaa mahdollisuuksia myös eri ikäkausille ominaiseen luovaan toimintaan, elämyksiin ja leikkiin… "Opettajan rooli
Vielä 1980-luvulla jopa perusteissa oli vahvistettu opettajan menetelmällinen vapaus. Vuoden 2004 sitä jo hieman rajattiin. Menetelmän valinnalle esitettiin kriteerit. Lisäksi ”opettaja suunnitteli työtavat vuorovaikutuksessa oppilaitten kanssa”.
Opettajilla oli nyt velvollisuus noudattaa opetuksen järjestäjän vahvistamaa opetussuunnitelmaa. Tarkasti ottaen velvoitteen juuret olivat kauempana, jo vuoden 1983 perustuslakivaliokunnan kannanotossa, kun pohdittiin kysymystä, pitääkö opettajan kuulua siihen uskontokuntaan, jonka tunnustuksenmukaista opetusta hän antaa. Valiokunta totesi tuolloin: ”Opettajan on opetuksessaan noudattaa opetussuunnitelmaa, joka säätelee opetuksen sisällön. Opetussuunnitelman vastaista opetusta on pidettävä opettajan virkavirheenä.”
Eriyttäminen
Eriyttämiselle esitettiin kolme ulottuvuutta: opiskelun laajuuden, syvyyden ja nopeuden vaihtelu. Eriyttää voitiin mm. sisältöjä, materiaaleja, menetelmiä, työtapoja, tehtävien määrää, arviointia, palautetta ja aikaa- myös oppimisympäristöä rohkaistiin muokkaamaan.
Tuen keinolistaa kirjattiin vuosikymmenen lopulla selkeästi auki. Oppilasta voitiin tukea mm. muuttamalla opetusjärjestelyitä, tukiopetuksella, laaja-alaisella erityisopetuksella, avustajapalveluilla, oppimäärän yksilöinnilla ja erityisluokkaratkaisulla sekä erityisopetusta, oppilaanohjausta ja oppilashuoltoa.
Arviointi
Vuoden 1998 säädökset ohjasivat oppilasarviointia. Arvionnissa voitiin aikaisempaan käyttää numeroita, sanallisia arvioita tai niiden yhdistelmiä.
Perusteissa korostettiin nyt, että arvioinnin tuli kohdistua yhä vähemmän henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, yrittämiseen tai kiltteyteen ja yhä enemmän objektiivisesti arvioitavaan edistymiseen. Perusteissa esitettiin hyvän osaamisen eli arvosanan kahdeksan kriteerit kaikille oppiaineille niiden ns. nivelkohdissa.
Luokan kertaamispäätös irroitettiin kokonaan arvosanasta neljä. Luokalle voitiin jättää myös ilman hylättyä arvosanaa, yleisen koulumenestyksen perusteella kuten jo 1970-luvulla. Erillisen tutkinnon (eli ehdot) voi suorittaa jo lukuvuoden aikana.
Peruskoulun suorittaneelle annettiin päättötodistus, ei enää päästötodistusta.
Vuoden 1998 perusopetuslaissa opetuksen järjestäjille oli säädetty itsearviointivelvoite. Näin arvioinnin käsite laajeni myös perusteissa.
Opetussuunnitelman päivitys
Maahanmuuttajille järjestettävän perusopetukseen valmistava opetuksen opetussuunnitelman perusteet julkaistiin vuonna 2009.
Opetussuunnitelmia päivitettiin erityisopetukseen lainsäädännössä (kolmiportaisen tuen malli : yleinen, tehostettu, erityinen) tehtyjen muutosten vuoksi vuosina 2010-2012. Opetushallitus päivitti lainmuutoksen vuoksi uusitut opetussuunnitelman lukujen 2, 3, 4 ja 5 sivut. Tekstin määrä kasvoi. Vuonna 2004 näihin lukuihin tarvittiin 10 sivua, vuonna 2012 57 sivua.
Muutoksia tuotti opsiin myös oppilashuoltolain uudistus (vaikuttaa OH-työhön)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti