Kirjoja

Kirjoja
Kirjoja

tiistaina, tammikuuta 22, 2019

Peruskoulun kuusi opetussuunnitelmaa

SEURAAVISSA kuudessa blogilastussa esittelen tiivistetystä kaikki kuusi suomalaisen peruskoulun opetus-suunnitelmaa (niiden valtakunnalliset perusteet). Paketti on erityisesti tarkoitettu Kokkolan rehtoreille työmateriaaliksi torstain 26.1. valmennustilaisutteen " Katse eteenpäin!" 

Maailma muuttui toisen maailmansodan jälkeen kovaa vauhtia, eikä hieman yli 100-vuotias rinnakkaiskoulujärjestelmä vastannut enää 1960-luvulla vaatimuksia. Vuosikymmenen lopulla jo puolet ikäluokasta hakeutui oppikouluun, ja kansalaiskoulu hiipui hiljalleen pois. Kaikki tarvitsivat hyvän koulutuksen, ja tasa-arvoa korostava Suomi halusi kouluttaa eri yhteiskuntaluokista tulevat lapset yhdessä.

Peruskoulu-uudistus asetettiin eduskunnassa virallisesti  tavoitteeksi 22.11.1963. Tuolloin  eduskunnassa hyväksyttiin ponsi, jossa hallitusta kehotettiin ryhtymään kiireellisiin toimenpiteisiin peruskoulumme uudistamiseksi vuoden 1959 koulukomitean hahmottaman yhtenäiskouluperiaatteen ja kokeiluista saatujen tulosten mukaisesti. Peruskouluperiaate oli näin hyväksytty. Vuonna 1966 julkaistiin koulunuudistustoimikunnan mietintö, jossa määriteltiin  mm. peruskoulun tavoitteet, sisältö ja pedagoginen organisaatio.  Vuonna 1967 säädettiin sitten  laki koulujärjestelmä perusteista. Peruskoulusta tuli  yhdeksänvuotinen, kaikille yhteinen maksuton koulu. Peruskoulu koostui  kahdesta hallinnollisesti erilaisesta osasta: kuusi alinta luokkaa muodostivat ala-asteen ja kolme ylintä yläasteen.

Syksyllä 1967 käynnistyi varsinainen peruskoulukokeilu, joka   edellytti koululain muutosta. Vuonna 1967 annettiinkin koulujärjestelmälaki.

Vuonna 1971 kouluhallitus teki esityksensä peruskoulun alueellisiksi toimeenpanosuunnitelmiksi. Valtioneuvosto teki niistä päätöksen maaliskuussa 1972. Uuteen järjestelmään siirryttiin vuosina  1972-77  1-5- luokat kerralla.

Peruskoulu-uudistus oli yleispoliittinen uudistus, osa hyvinvointivaltion rakennusprojektia. Uudistus lähti liikkeelle sosiaalisista tarpeista; Uudistuksen perustelut  olivat suuremmassa määrin yhteiskunnallisia kuin kasvatuksellisia. Keskeisempää kuin, mihin suuntaan oppilaita kasvatettiin, oli millaista koulujärjestelmää hän kävi.

Peruskoulua pidetään Suomen tärkeimpänä sivistyspoliittisena ratkaisuna. Se  syntyi taistelun tuloksena. Peruskoulun puolustajat uskoivat, että kansassa on paljon kätkettyä lahjakkuutta, sivistyspotentiaalia, ”piilevää lahjakkuusreserviä”, jolle yhteinen peruskoulu antaa mahdollisuudet kasvuun ja kukoistukseen. He  korostivat myös koulun tasa-arvoisuutta ja maksuttomuutta.  Maaseudulla oli  vaikeaa käydä oppikoulua, ja syrjäseuduilla lähes mahdotonta.  Taloudellisen tasa-arvon kannalta oli merkittävää, että peruskoulu oli ilmainen. Nyt kaikki saivat maksutta  opetuksen lisäksi myös oppikirjat ja koululounaan, kouluterveydenhoidon  sekä tietyin edellytyksin koulukuljetuksen- eivät vain kansakoululaiset.  Tasa-arvo ymmärrettiinkin aluksi tasa-arvoksi koulutukseen pääsyssä.

Peruskoulun vastustajat taas pelkäsivät opetuksen tason laskevan. He  uskoivat, että suuri osa kansasta on liian lahjatonta jopa  tyhmää selvitäkseen opintielle. He syyttivät  peruskoulua tasapäistämisestä; lahjakkaat oppilaat tulisivat kärsimään, kun samassa luokassa olisi myös heikompia oppilaita.

47 peruskouluvuotta  vuonna 2019 

Peruskoulun noin 47-vuotisen historia aikana moni asia koulun ympärillä on muuttunut. Sosialismi on kadonnut. Lähes kaikki perinteiset Euroopan maat kuuluvat Euroopan Unioniin. Ilmaston muutos on  tosiasia. Käynnissä on ennenkokematon kansainvaellus yli välimeren. Työ muuttuu. Tekninen kehitys on huimaa. Tietoa- tai ainakin dataa-  on kaikkialla ja kaikkien saatavissa.

Myös ajattelutavoissamme on tapahtunut paljon muutoksia. Tietokäsityksemme on muuttunut. Tiedon totuus ei ole varmaa eikä pysyvää. Tieto ymmärretään nopeasti muuttuvaksi ja yhteisesti jatkuvasti uudelleen tulkittavaksi. Oppiminen ei ole enää mieleensäilömistä, vaan yhä enemmän kokeneeksi tulemista.

Myös ajattelutavoissamme on tapahtunut paljon muutoksia. Tietokäsityksemme on muuttunut. Tiedon totuus ei ole varmaa eikä pysyvää. Tieto ymmärretään nopeasti muuttuvaksi ja yhteisesti jatkuvasti uudelleen tulkittavaksi. Oppiminen ei ole enää mieleensäilömistä, vaan yhä enemmän kokeneeksi tulemista.

Kuinka peruskoulu ja sen opetusuunnitelma  on näinä  vuosina muuttunut? Ainakin paperilla.Vai onko se? Tervetuloa tutkailemaan asiaa itse.

Ei kommentteja: