A.K. Ottelinin ajatuksia luonteenkasvatuksesta

JATKAN nyt mainion teoksen esittelyä:

Ottelin, A.K. (1931). Kasvatusopin  pääpiirteet 1. Yleinen kasvatusoppi. Helsinki: Otava. 

Tässä toisessa osassa keskityn  ymmärtämään kirjan avulla , mitä 90 vuotta sitten tarkoitettiin luontenkasvatuksella, mihin sillä pyrittiin ja millaisin keinoin kasvatustyötä tehtiin.

Luonne- mitä se on? 

Luonne on  Ottelinin mukaan  tahdonominaisuuksien summa.  Kääntäen:  tahto tuottaa luonteen. Luonne  on  hyvin pysyvä (sen jälkeen kun se on syntynyt).  Kreikankielen sana charrattein  tarkoittaakin  rahan kaivertamista. (Hyvän) Luonteen tunnusmerkkejä ovat lujuus, johdonmukaisuus ja voima. Se uhmaa kaikkia vaikutuksia ja kiusauksia.

Hhmm. Tulkitsenko oikein? Luonne on osa ihmisen henkeä, mieltä ja/tai sielua. Sillä on 2  ulottuvuutta: toisaalta laatu  sisältö: mitä ihminen tahtoo. Toisaalta määrä: tuon tahtomisen voima.

Ottelinin aikaan eli varsin yksimielinen käsitys siitä, millainen  ihanteellinen luonne on.  Luonteen ihanteita olivat mm. sivistys (kaikkia lahjoja ja taipumuksia on kehitetty), oman ammatin alalla täytetty velvollisuus (avustamalla kokonaisuutta), humaanisuus, avulaisuus, inhimilliset arvot, totuudenrakkaus -valhetta ei saanut sietää-  rakkaus kotiseutuun, isänmaahan ja ihmiskuntaan. Ja
vielä korkeammalla asetettiin päämäärä, jos pyrittiin siveellis-uskonnolliseen luonteenkasvatukseen ja nähtiin  rakkauden käsky kaikkien siveyssäänntöjen yhdistymänä.

Luonteen tuli  olla voimakas. Niin, että se kykeni itsensävoittamiseen ja - hillintään jopa uhrautumiseen.

Luonteen ydin oli siis tahto. Kirjassa jää vähän auki, mitä  tahto  oikein on? Tahto ja tunne liittyvät  toisiinsa.  Tunteiden lähteestä saavat ravintonsa alhaisimmat intohimot ja ylevimmät mielentilat.  Voi olla niinkin, että  tahto on ihmisessä oleva luonto,  neuraalia energiaa, joka saa voimansa ja suunnan vieteistä ja tarpeista. Tahdon taustalle liitetään joskus  halun käsite. Halu ja tahto ovat eri asioita, mutta tahtoa ei voi olla ilman halua.  Näin haluaminen olisi tahdon ja luonteen ydin ? Pahaksi tahdon tekisi se, että ihminen haluaa pahaa ei itse tahtominen. Hieman on mutkikasta.

2000-luvulla tahdon sijasta puhutaankin usein motivaatiosta. Myös miotivaatiolle oletetaan sekä suunta että voima. Tahdon ja motivaation käsitteitä on joskus  eroteltu niin,  että motivaation ohjaa  tavoitteenasettelua ja johtaa päätökseen pyrkiä tavoitteeseen. Tahto, volitio, taas olisi se voima, jolla toiminta käynnistetään, pidetään yllä ja jonka avulla päätös toteutetaan. Se on voimaa pyrkiä ja päästä tavoitteisiin, päämääriin tai omien arvojen toteuttamiseen.

Luonteenkasvatus - mitä se on? 

Luonteenkasvatus on Ottelinin teoksen perusteella osa sielun kasvatusta. Toinen osa sielun kasvatusta on älyllinen kasvatus.

Luonteenkasvatus on syvimmiltä olemukseltaan siveellisyyskasvatusta. Siis kasvatusta kunnolliseksi yksilöiksi ja kansalaisiksi, jotka tahtovat  hyvää ja arvokasta. Koulun kaikkien parhaiden kasvatustulosten yhteinen huipennus oli Ottelinin  mukaan siveellinen vastuuntunto.

Luonteen kasvatuksessa lasta kasvatetaan toisaalta (laatua) omaksumaan hyveitä ja toisaalta (määrä) voimistamaan tahdon  voimaa.

Keskeinen keino kasvattaa hyveisiin oli  herbartilainen kasvattava opetus. Sen vaikuttava lääkeaine oli idea  tieto- tunteet- tahto- toiminta. Tiedon oli löydettävä tie tunteeseen. Pelkkä tieto oikeasta- niinkuin Sokfates oletti - ei johtaisi vielä oikeaan käytökseen.  Tietoon oli lisättää tunne, joka  oli tahdon välikappale.

Kun opetus oli vauhdikasta ja iloista ja kun uusi tieto liitettiin vanhaan, opetus täytti sielun mieluisten kokemusten ja ajatusten kutoutumalla. Tietoisesta tuli tunnepitoista - ja silloin siihen  sisältyi Herbartin mukaan tahtomista. Näin syntyi myönteinen harrastus (tiedonjano jne.).  Herbartin ajattelussa tuo - mahdollisimman laaja- harrastus oli tärkempää kuin itse tieto. Tieto oli vain keino sytyttää harrastus (hyvään ja arvokkaaseen).

" Harrastus on valosoihtu, jolla Herbart on valaissut nuorisonkasvatuksen."
– Rein

Tahtdon suuntaa  pyrittiin siis -  näin ajattelen-  taivuttamaan herättämällä mielenkiinto arvokkaaksi katsottuihin asioihin tunnepitoisen tiedon avulla. Ajateltiin, että tahto riippuu tunteesta ja tunne vuorostaan tiedosta ja että tahto johtaa toimintaan tunnepitoisesti virittyneen tiedon perusteella.

Kasvattava  opetus  kasvatti  siis tahtoa. Näin  rikastettiin luonnetta. Tahdonkasvatuksen päämäärä oli  siveellisen ihanneihmisen kehittäminen,  lyhyemmin siveellisen luonteen kehittäminen.

Noihin aikoihin ajateltiin myös, että ihmisessä on myös synnynnäisiä aipumuksia pahaan ja arvottomaan. Niitä piti hillitä ja kasvattaa lapsi itsehillintää. Mutta paras keino oli estää ennalta.

Koska kaikki kasvatus oli tuloksiltaan epävarmaa- lapsilla kun oli kaikilla oma tahto, luonteenkasvatukseen tarvittiin muitakin "vaikuttavia lääkeaineita"kuin kasvattava opetus.  Näitä olivat mm.

• Älyllinen kasvatus- siis hyveen opettaminen.  1900- luvun alussa  ajateltiin, että  tiedot  ovat mielen yläkerros ja  Tunteet ja tahdonmuodostus  pohjakerros. Älyllinen kasvatus on siveellisen kasvatuksen edellytyksenä, mutta se ei riitä. 
• Ihanteiden esittely (mm. kirjallisuus). Ihanteet ovat korvaamaton aarre. Aatteet kytkevät ihanteita kokonaisuuksiksi  
• Hyvän tekeminen oikeasti (synnyttää myös tottumusta)
• Erilliset tahdon harjoitukset (Foester) ja karaisu. Kohteena mm. itsehillintä - se on tottumusta kieltäytymiseen, tyynenä pysymiseen ja tuskien kestämiseen.  Aidoissa tilanteissa terästetään keskustellen tahtoa, harjoitetaan itsetarkistusta  ja omantunnontarkkuutta.  
• Totuttaminen, harjaannuttaminen. Hyviin tottumuksiin kasvatus: puhtaus, kärsivällisyys, kohtuullisuus - aloitetaan jo lapsena. Keinona säännöllinen toistaminen
• Tottelevaisuuden kasvatusoppi (vapaaehtoinen totteleminen). Tämä edellyttää Foersterin mukaan sitä, että käskijällä on syvä inhimillisyys, mikä herättää vapauttavaa luottamusta  käskijavaltansa henkeen.   
• Opettajan ja oppilaan välinen vapaa luottamuksellinen suhde (Foester puhuu luottamuksen kasvatusopista) 
• Kunniantuntoon vetoaminen. 
• Oppilaan itsekasvatus, jossa meidän omassa itsessämme on jo olemassa järjstäytyneempi ja kehittyneempi osa, joka tahtoo kehittää toista jälkeenjäänyttä puoliskoa
• Luokan henki, joka paheksuu paheita
• Terve toverielämä
• Oppilasten itsehallinto, joka rakentuu oppilaiden oikeudentuntoon.
• Oppilasten puhtauden tarkstus (puhtaus oli yhteydessä siveellisyyteen)
• Opettajan oma esikuva
• Opettajan vaikutusvoima eli suggestio. Opettajan vaikutusvoimaa oppilaaseen kutsutaan auktoriteetiksi. Se rakentuu  kunnnioituselle,  joka ei pohjaudu pelkoon. Se on henkistä valtaa, joka perustuu  tietoihin (älyllinen ylemmyy, taito muuttaa tieto koulutiedoksi. )  ja johdonmukaisen selväpiirteiseen tahtoon  (siveellinen ylemmyys), johon kuuluvat epäitsekäs antaumus, uhrautuva rakkaus, itsehillintä ja sen kaunein muoto kärsivällisyys.
• Voiton saaminen  omista huonoista tavoista  ja haluista, omasta mukavuudesta voi tuntua vaikealta , mutta jokainen voitto  merkitsee edistysaskelia. 
• Suojelu ja valvonta. On varjeltava kiusauksilta ja vaaroilta ( vaaralliset vaikutteet: kirjallisuus, elokuvat). Huono seura turmelee. 
• Hallinta, kuri ja ohjaus. Ohjat pidettävä tiukoilla
• Toiminnassa pitäminen. Ikävystyminen on vaarallista. Se synnyttää kujeita ja paheitakin. Sopiva askartelu pidättää huonot ajatukset kaukana ja sulkee vaaralliset kuluväylät. 
• Vapaaehtoinen toiminta. Leikit, pelit, urheiluharjoitukset. Omaehtoinen kirjallisuudenlukeminen.
• Opettaja ilmaisee tahtonsa käskyllä. Opettajan on vaadittava (johdonmukaisuus). Käskyn tulee ollal yhyt, selvä, rajoitettu, mahdollinen suorittaa ja johdonmukainen. Oppilaat tottelevat mielellään tarpeellisia ja järjellisiä määräyksiä, varsinkin jos taustalta kuultaa  peitetty vetoomus  oppilasten hyvään tahtoon.
• Varoitus:  Huomio kiinnitetään seurauksiin. Katse, pieni ele. Cleve ”Varoituksiin on opettajalla useinkin aihetta. Uhkauksiin  ei hänen pitäisi  koskaan turvautua.” 
• Pollackin mukaan on olemassa yksinkertainen keino lasten pakottamiseksi  tottelevaisuuteen. Heitä totutetaan jo varhain, käsketään vähän, mutta selkeästi ja valvotaan tarkoin käskyn täyttämistä. 
• Rangaistus- vain ilmeisestä uhmamielesä, raakuudesta ja ilkeydestä.  
• Kiellot  - pidä harvinaisina. Jokainen kielto muuttuu houkutukseksi.
• Erittäin tehokas on kehoitus. Kannusta  hyvään ja vetoa oppilasten parhaimpiin vaistoihin. Anna kahdenkesken.  
• Ystävällinen rohkaisu on monesti hyvin suuriarvoinen, ansaittu tunnustus.
• Herbart vieroksui kilpailuja ja palkistemista. Mutta Ottelinin mukaan opettaja voi antaa luokallepikkuiloja  (esim. retki ) ja jos antaa palkinnon se kannattaa antaa koko luokalle.
• Nuorten  mieliin teroitettakoon, että  oppiminen on yksilöllinen ja  yhteiskunnallinen velvollisuus. 

Luonteenkasvatus ja nykyinen opetussuunnitelma

Nyt voimassa olevassa opetussuunnitelmassa on asetettu tavoitteet opetukselle ja kasvatukselle - ei oppilaalle. Tämä voi tuntua hieman hämmentävältä

Jo vuoden 1970 POPSISSA koulun tehtävä oli "antaa aineksia ja virikkeitä oppilaan omaleimaisen persoona kehittymiselle." Perus-koulu ei siis muokkaa oppilaiden luonnetta eikä persoonaa. Vaikuttaa se saa.

Luonne-käsitettä, itsekasvatusta tai  siveellisyyttä  ei tekstissä käytetä. Tahtoon viitataan 4 kertaa, mutta arkikielen  merkityksessä.  Hyveeseen sanana törmää uskonnoissa kaksi kertaa, mutta opsin kasvatustavoitteet  voi toki edelleen ymmärtää hyveitksi: ihmisyys, sivistys, globaali vastuu, tasa-arvo... Yleisin nykyopsissa käytetty  luonteenkasvatuksen  käsite on harrastus.

Harrastusta  pyritään herättämään/kehittämään/lisäämään. Sitä tuetaan/kannustetaan/ pidetään yllä/ vakiinnutetan ja/tai syvennetään.

Opetuksen yhteydessä pohditaan, millaisia harrastusmahdollisuuksia on.  Oppilaita kannustetaan tuomaan esiin omat kiinnostuksen kohteensa ja löytämään uusia. Jo oleva harrastus/kiinnostuksen kohteet  otetaan mukaan valittaessa sisältöjä. Opetusta luvataan eriyttää ottamalla huomioon oppilaiden harrastukset ja kiinnostuksen kohteet. Niitä myös kirjataan kolmiportaisen tuen asiakirjoihin.

2010-luvulla  harrastusta luodaan mm.

• yhdessä oppimisella, 
• luomalla mahdollisuuksia aktiiviseen toimijuuteen ja omiin valintoihin
• ottamalla huomioon oppilaiden ... kokemukset sekä laajentamalla niitä, l
• luomalla mahdollisuuksia  myönteisiin --- kokemuksiin ja -elämyksiin, tiedonhalun tyydyttämiseen sekä --- kokemusten jakamiseen, myös monimediaisissa ympäristöissä,
• ikäkaudelle sopivien ongelmanratkaisu- ja tutkimustehtävien avulla.  
• elämyksellisen ja kokemuksellisen oppimisen avulla.