Hyvästi vuosi 2018 !

Rakas päiväkirja!

VUOTTA 2018  on jäljellä  vähän alle vuorokausi.  Aika tehdä perinteinen inventaario ja loppuyhteenveto. Inventaarion teen aakkosittain

Inventaario
AUTO

Olen autoillut 46 vuotta.  Näihin vuosiin mahtuu aika komea ketju autoja (23 kpl) ja toinen toistaan ihmeellisimpiä autokauppoja. Keskimäärin autoihastus näyttää minulla kestäneen kaksi vuotta. Nykyisen A-sarjan MB:n hankin vuonna 2014. Joten se on yksi pitkäikäisimmistä kyydittäjistäni.  Se  on ollut aika lailla suruton tänäkin vuonna. Kastastus ok.  Jarrut piti myöhemmin  laittaa ja huollotkin maksaa. Takarenkaat on pian vaihdettava.

Autoista enemmän: http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2014/07/martin-kaikki-autot-autobiografia.html

BLOGI

Tämä blogi on minulle rakas päiväkirja ja helppokäyttöinen apumuisti. Se täyttää ensi tammikuussa  jo 12 vuotta. Tänä vuonna siinä on julkaistu yhteensä 208 blogilastua. Aika hyvin.  Yksi tärkeimmistä (ja luetuimmista) oli  yhdessä Hannu Tuomisen kanssa kirjoittamani  moitekirje Hesarille Hämeenkylän koulua häpäisseestä artikkelista.  Tietenkään HS ei sitä julkaissut, mutta somessapa se levisi.

 http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2018/04/juttu-jota-helsingin-sanomat-ei.html

Blogin kävijämäärä ylitti joulukuussa 2018 1,5 miljoonan käynnin  rajan. Vuoden 2018 aikana  käyntejä  tuli lisää  250 000. Sekin tuntuu hyvältä.

Uutta blogissa olivat vieraskynäkirjoitukset. Temana oli ohjeet eläkkeelle jääville.

HARRASTUKSET

Harrastus voi olla Herbartin  mukaan tiedonhalua ja tutkimishalua. Juuri Ottelinia lukeneena on hienoa sanoa, että  tuollaiset harrastukset osuvat.  Pääintohimonani on ollut edelleen lukea vanhaa (ja uutta)  kasvatusalan kirjallisuutta.  Ehkä vuoden kaksi parasta lukukokemusta ovat olleet toisaalta Ottelinin teos:

http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2018/12/ak-ottelin-1931-kasvatusopin-paapiireet.html 

Ja toisaalta Kirsti Longan teos "Oivaltava oppiminen" :

http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2018/10/oivaltava-oppiminen-osa-1.html

Omaa pedagogista ajattelua venytin mm. lukemalla hyviä kirjoja aikuisen oppimisest. Opin aika paljon myös käänteisestä oppimisesta.

Herbartin mukaan harrastus voi olla sympaattinen, sosiaalinen tai uskonnollinen. Se voi olla   sympaattinen, sosiaalinen tai uskonnollinen.  Näitä saa harrastaa mm. luottamustoimissa politiikassa ja seurakunnassa sekä perinneseurassa.

Toinen valtuustokausi on nyt hieman alle puolivälissä. Olen Demarien valtuustoryhmän 2 vpj., tiedottaja ja nettilehti Valdemarin pt. Lehti ilmestyi kunniakkaat  kuusi kertaa. Espoon vuoden 2019 budjettiin saatiin neuvotteluissa monta demarisormenjälkeä. Ovalassa olen demarien ainoana edustajana. Yhteistyö EKOAY:n kanssa jatkui. EKOAY:n risteilyillä oli edelleen nastaa - mm. soppateatterissa.

Espoossa oli seurakuntavaalit. Tulin valituksi sekä seurakuntaneuvostoon että yhteiseen kirkkovaltuustoon.

Espoon  perinneseura on toiminut aktiivisesti, ja olen jatkanut sen puheenjohtajana. Hyvä vuosi alkoi vierailulla Gumbölessä. Kaupunginjohtajan kutsusta. Ja päättyi mainioon joululounaaseen. Uutta oli yhteistyö Akateemisen kirjakaupan kanssa Ainoassa.

Herbartin listasta esteettinen harrastus on jäänyt älyllisen varjoon. Ihan  liian vähän tuli käytyä taidenäyttelyissä, leffoissa ja teatterissa.  Vuoden leffa oli Mission Impossible. 3D. Vuoden teatteriesityksen palkinnon minulta saa Esitystalous 3. Radio.

Enkä lukenu yhtään kaunokirjallista teosta koko vuotena. Hyi.  Eikä  valitettavasti  harrastuslistaan mahdu kuntoilujuttuja. Terveys? Ei mitään hälyttävä  krämppiä. Painan paljon. Syön paljon. Konjakki maistuu. Liikunta ei. Mutta Herbartkaan ei hyväksynyt ruumiinhommia harrastusluetteloon.

Esteettisen harrastuksen makua on siinä, että toista vuotta keräilen ja jaan  aforismeja.

Huomaan muistuttavani omaa isääni, joka nautti adressien teosta. Olen alkanut työstää aforismeihin taustakuvia ja  kiinnittää entistä enemmän huomiota niiden voimaannuttavaan vaikutukseen.

Harrastus siis menee eteenpäin. Aforismien keräily, kuvittaminen ja jakaminen onkin joka-aamuinen aivojumppaani.

Olen oppinut hyödyntämään niitä myös opetuksessa.






JULKAISUT

KIRJOITETTU kyllä on, mutta julkaisuksi asti ehti vain  oman äitini muistelukset omakustanteena. Paino 10 kpl :-). Mutta olen siitä kyllä kovin ylpeä.

https://pedagogiikkaa.blogspot.com/2018/12/90-vuotiaan-aidin-muistelukset-nyt.html

Kolme  kirjaa oli  kyllä  työn alla: Yhdessä pohdin itsekseni, missä vaiheessa Espoosta tuli sivistys- ja koulukaupunki. Toisessa innostan Mirja Holsteen ja Sirpa Wassin kanssa opettajia eheyttämään opetusta taiteen keinoin. Kolmannessa valitsen  yhdessä Pertti Kansansen 100 suurta pedagogia- tämä teos on ollut tosi kauan työn alla.

https://pedagogiikkaa.blogspot.com/2017/07/100-suurta-kasvattajaa.html

Tämä vuosi oli ensimmäinen, jolloin tuttu työryhmä Hellström- Holste- Rokka-Sundblad ei enää toimittanut Luokanopettajan päiväkirjaa. Yli 27 vuotta sitä hommaa tehtiinkin.

KOTI  ja SUKU

Sweet home.  Ei isoja hankintoja kotiin. Kodinhoitohuoneen remppa on jonossa. Portaiden maalaus myös.

Kurjaa oli oman 90-vuotiaan äidin silmissä heikkenevä  kunto. Pieni suku oli muuten kasassa ja voimissa.  Kaikilla on koti ja – omilla lapsilla töitä.  Ukki- ja Mimmi-päivät ovat ihania.

LOMAT

Lomat jäivät  tänäkin vuonna aika vähiin. Viime vuonna meitä tarvittiin, kun Nooran puoliso menehtyi tapaturmaisesti. Tänä vuonna oman äitini kunto heikkeni nopeasti, ja hän tarvitsee apua päivittäin.

Kun Ottelinin teoksessa pohditaan siveellistäkasvatusta, niin tällaisia asioissa se juuri näkyy. Mitä valitsemme? Mitä priorisoimme elämässä?

Aurinkolomalle  Teneriffalle vaimon kanssa ehdittiin kuitenkin viikoksi keväällä. Kesään mahtui myös lyhyitä mökkikyläilyjä kaveriperheiden  luona. Ja jokin Tallinnan yhden yön reissu.

TYÖ

Tämä  oli neljäs  kokonainen eläkevuoteni.  Rexin virasta ero astui voimaan 4,5 vuotta sitten. Niin se aika menee. En ole juurikaan käynyt uudessa Aurorassa,  mutta unissa käyn usein siinä vanhassa jo puretussa. Mutta en taida olla kunnollinen eläkeläinen. Ystäväni Toivasen Tapsa kysyikin, milloin lopetan riehumisen. Voi olla etten.

Äidiltäni olen oppinut elämänviisauksen: "Haudassa kerkeää lepäämään."  Molemmat vanhempani olivat ahkeria työntekijöitä vielä virallisen eläkkeelle siirtymisen jälkeenkin.

Minulla on siis  käynnissä eräänlainen henkilökohtanen perustulokokeilu. Teen töitä. Vain kivoja. Välillä paljonkin. Joskus ihan liikaa.  Mutta pakko ei ole. Teen varmaan niinkauan kuin osaamistani tarvitaan.

Tänä vuonna  sitä on saanut avata  opetussuunnitelman salakieltä niin opettajaksi opiskeleville kuin konkareillekin.  Educoden listiilla on sparrattu NPDL-kouluja, ja pysytty näin kansainvälisissä aalloissa. Toista vuotta  on muös kierretty ympäri maata valmentamassa uutta opettajaryhmää: tutor-opettajia. On esitelmöity suomeksi, ruåtsiksi ja englanniksi. On kerrottu muille suomalaisesta koulusta ihan Meksikossa asti. Ja se olikin hieno tilaisuus.

https://pedagogiikkaa.blogspot.com/2018/03/oikein-kansainvaliseen-konferensiin.html


 Vuoden toinen ylentävä asiantuntijatilasuus oli kutsu Opetushallituksen pyöreän pöydän seminaariin, jossa kehitettiiin opsin arviointiosuutta. Kolmas perinteinen Educa-keikka. Tällä kertaa sain esitellä Saku Tuomisen kanssa syksyllä 2017 ilmestynytta "Koulukirjaa".

Keikkoja on riittänyt, ja reissata  sai omalla autolla, junalla, taksilla  ja lentokoneella. Parhailla keikoilla vaimo oli mukana.

Elokuun puolivälista alkoi vielä aikamatka nuoruusvuosiin, 50 %:seksoi didaktikoksi OKL:lle (jota nimeä se ei enää kanna. Duuniin kuuluu opetusharjoittelun  ohjausta ja ryhmien vetoa. Ja parin tentin korjasta. Ja  juuri nyt olen  apuna yhden  gradun  tarkastuksessa.

Tutkimushankkeemme OpeUra on  muutoin edennyt mukavasti,  mutta artikkeleille ei kuitenkaan ole löytynyt vielä julkaisijaa.


Yhteenvetoa  
HELLÄSTI siis hyvästelee taas  tämän vuoden.

Kiitos kaikille tärkeille. Hyvällä mielin  tipattoman tammikuun ja pienen kuntokuurin kautta  kohti  Uutta vuotta 2019,  joka  tarjoaa taas  - niin vahvasti uskon - hienoja mahdollisuuksia kasvaa ja oppia uutta.