Kirjoja

Kirjoja

tiistaina, heinäkuuta 01, 2014

Martin kaikki autot. Autobiografia vuosilta 1972- 2014

NO niin. Autokuume iski  jälleen, ja on aika päivittää Autobiografiani. Edellinen versio on vuodelta 2011.

SAIN ajokortin vuonna 1972. Nyt on vuosi 2014. Autohullu olen ollut siis 42 vuotta.

Vuonna 1972 isälläni oli  hänen viimeiseksi jäänyt autonsa:  vaaleansininen Fiat 850. Sain  lainailla aika ajoin. Kunnes kuorma-auto peruutti sen päälle. Lommoja tuli, ja ne oli korjattava.  Isän huumori ei siihen venynyt. Oli aika hankkia ensimmäinen oma auto.

42:aan autoiluvuoteen mahtuu aika komea ketju autoja (23 kpl) ja toinen toistaan ihmeellisimpiä autokauppoja. Keskimäärin autoihastus näyttää minulla kestäneen kaksi vuotta. Yhtä Italian, Ruotsin ja USA:n autoa lukuunottamatta, näytän luottaneen saksalaiseen laatuun. Mersuja on ollut eniten (5) Hopeasijan jakavat BMW ja Volkkari (4). Värivalikoima ulottuu mustasta valkoiseen. Punainen  hopea johtavat sarjaa (6) ja pronssilla on musta  (4).

Martin AUTOBIOGAFIA

ENSIMMÄINEN oma autoni oli sininen kulavolkkari vm. 1963 (1972-73). Ostin sen vuonna 1972 Auramolta varastomiehenä kesälomalla tienaamillani rahoilla. Jostain syystä suhteemme ei ollut pitkäikäinen.




TOINEN KLOPPIaikojen auto oli oikea vanha punainen Morris Mini (1973-1974). Lumouduin Helsinginkadulla sijaitsevassa myymälässä sen kokolattimattoon. Tämäkään suhde ei ollut kestävä, ehkä siksi, että auton lämmityslaite ei toiminut. Mutta ajaa sillä oli tosi vänkää. Kun kesällä 1974 armeija kutsui, auto myytiin


(3) KESÄLLÄ 1975 pääsin opiskelemaan, ja armeija jäi. Opintolainan oli riitettävä opiskelijalle tärkeisiin huvituksiin kuten illanistujaisiin. Olen siis minäkin käyttänyt julkisia kulkuneuvoja -  vielä ensimmäisessä työpaikassanikin.

Kun vaimo rupesi odottamaan esikoistamme  Rikua, oli kuitenkin hankkittava auto: Se oli punainen kupla (1977- 78). Se on muuten  ainoa autoni, joka on varastettu! Ja kun se löytyi, viimeisillään oleva vaimoni työnsi sen käyntiin. Synnytys käynnistyi. Rosvot olivat polttaneet auton penkkeihin tupakalla reiän. Nyyh. Auto oli siis aihetta myydä. Kun Riku syntyi tammikuussa 1978, olimme taas autottomia. Riku tuotiin kotiin sairaalasta Jauskan isän Ladalla.

(4) TOVIN sinnittelimme ilman autoa. Säästimme asuntoa ihan monta kuukautta, mutta kun saimme Niipperistä opettaja-asunnon, asuntosäästärahoilla ostettiin - taas kupla. Nyt tummanisininen vw 1302S. (1979- 1981). Sillä koettiin oikein seikkailuja. Ajelimme mm. lumisateessa oikopolkua Helsingistä Niipperiin, kun tie olikin tukossa. Eikun juoksemaan naapuritaloihin apua pyytämään, jottei pikku-Riku jäätyisi. Urhea traktori lanasi lumen pois, ja pikkuperhe pääsi jatkamaan matkaa.

(5) PITKÄN volkkarikauden jälkeen ympäri Suomea 1980-luvun alussa reissanut sijaisopettajakouluttaja halusi sitten alleen italialaisen auton. Fiat 127 (1981-1983) oli näppärä valinta, varsinkin kun broidi Jonte , joka oli töissä AutoNovolla,  osasi korjata sitä. Itku tuli, kun moottori leikkasi Lahden keikalla kiinni. Vesi loppui syylarista, enkä tumpelona osannut lisätä vettä.

(6) KUN perhe oli kasvanut, tarvittiin isompaa autoa. Lyhytaikainen ihastus oli Opel Kadett(1983-1984). Ehkä lyhyyteen vaikutti auton tylsä väri . Kuka nyt haluaa vaaleanruskealla autolla pitkään ajella?






(7) NIINPÄ sitä ostettiin oikein pakettiauto. Iivosilla oli ikkunallinen vw transporter, ja meillä umpimalli (1984-85). Niihin mahtuivat Santun vauvanvaunut ja koko perhe. Jossain vaiheessa takaosassa pellin päällä tilapäismatkustaminen ei enää huvittanut. Oli aika palata henkilöautoihin. Niitä vaihtukin tiheästi.

(8) KOHOSIMME sosiaalisessa asteikossa selvästi ylöspäin, kun ostimme pienen punaisen Volvon (1985-86) . Sillä kelpasi kiitää sivuhommasta toiseen.

(9) VUONNA 1986 Nipperin opettaja-asuntola meni remonttiin, ja muutimme vuodeksi Päivänkehrän koulun asuntoon. Tuolloin tein ilmeisesti autoilijaurani toiseksi hulluimman kaupan.

Ostin pienen Suzuki Jeepin (1986-87)  viiden hengen kokoon kasvavalle perheelle. Auto keikkui kuin venettä olisi ajanut. Etu- ja takavanteet olivat eriparia. Lyhyeksi jäi sen auton historia.


(10) JA SITTEN oli vaurastuttu. Ostin ensimmäisen oikeam Bemarini, hopeanharmaa 5-sarjan pappamallin käsinveivattavine kattoluukkuineen (1987-88). 





(11) LUULENPA, että seuraava auto oli musta BMW 316 (1988-1989). Meno oli urheilullista, mutta ratti, jossa ei ollut tehostinta, oli tosi raskas vääntää.




(12) JA LOPULTA tämän elämänvaiheen huipennus oli valkoinen Mercedes Benz 123 (1989- 1991). Sillä uunituore rehtori ajeli Auroran koulun parkkipaikalle.

VOI sitä ylpeyttä. Muistan kuinka Helimäen Kosti innosti nuorta raittiusmateriaalintuottajaa sanoillaan: " Valkoinen mersu. Mitä muuta nuori mies voi enää tarvita!".

(13) SEURAAVA auto olikin johdonmukaisesti iso (kuitenkin lyhytmalli) tummansininen Dodge Ram pakettiauto (1991-1994). Laki oli juuri muuttumassa, ja tässä sai olla tilapäispenkit. Oli kaihtimia, ilmastointia, vakionopeudensäädintä. Rehtori-Martti oli ostanut itselleen elämänsä ensimmäisen uuden auton. Voi sitä ylpeyttä. Autoon mahtui koko Auroran sirkus. Sillä reissattiin perheen kanssa. ulkomailla ihan Tanskassa saakka.

Pieniin käytännön ongelmiin tottui. Auton katon pesuun tarvittiin tikkaat ja riittävästi aikaa. Auto tykkäsi bensasta, olisiko 16 litraa satasella ollut mitään?  Sitten joku ajoi pakun perään. Vaikka vahinko korjattiin, auto ei enää tuntunut kivalta. Ja kun auton öljyputket jäätyivät 30 ° pakkasella matkalla Rukalle, riitti.  Oli aika vaihtaa autoa.

(14) NYT 5-hengen perheen isä päätti eräällä kauppareisulla ostaa urheiluauton. Porsche 924 (1994-1995) oli autourani upein ja järjettömin ostos. Vesi tuli kattotiivisteistä sisään, ja perhe sai istua muovipussien päällä. Auto käynnistyi yleensä seitsemännellä yrittämällä. Vika selvisi: tuulilasista puuttui kokonaan tiivisteet. Rakkaussuhde volkkariporscheen jäi siis lyhyeksi.



(15) HOPEINEN 5-sarjan BMW(1995-1998) lumosi nyt miehen. Siinä oli automaattivaihteisto, kattoluukku jne. Sillä kelpasi viiletellä markkinoimaan juuri ilmestynyttä Aikamatka-oppikirjaa. Rahamiehen tapaan huollatin autoa oikein merkkikorjaamossa. Valitettavasti vikoja rupesi löytymään minulle liian tiuhaan tahtiin. Oli aika kokeilla jotain muuta. 

(16) Esikoiseme Rikun kaveri oli Opel-automyyjänä, ja nyt ostamaan toinen (ja viimeine ihan uusi auto: punainen kolmiovinen ja näppärä Opel Astra (1998-2000). OPEL kulki näppärästi. Uudessa mallissa oli tyyppivikoja harmittavan tiheään. Ja että ne isot ovet olivat raskaat. Niinpä eräänä talvipäivänä, kun auto oli ärsyttävän likainen, ajelimme kuipuksemme Norpan kanssa Herttoniemen Veholle ja siirryimme taas Mersu-luokkaan. 

(17) Kotiin ajelimme vähän käytetyllä mustalla MB:n A-sarjan neliovisella 1.6-litran autolla(2000-2002)
  Sitäkin uhmaten että autotyypi ylitti uutiskynnyksen, kun se oli kaatunut koeajossa.  Lystihän se oli. Autossa sai istua yllättävän korkealla, ja näkyvyys oli hyvä. Pari vuotta sitä lajia riitti.






(18) Eräänä lumisena päivänä kävelin Olarin Laakkoselle, ja vaihdoin mustan auton punaiseen, minusta tosi kauniiseen BMW 316i:hin (2002-2004) . Kesällä siihen piti oikein ostaa isot vanteet.

Niillä oli kiva huristella. Ja hiekkatiellä valtavat renkaat kivittivät helmoista maalit. Auto olikin pintamaalattu!





(19) Ja sehän on hyvä syy autonvaihtoon. Olin ihastunut uuteen BMW:n Compact-malliin (2004-2006), ja löysinkin vähän ajetun sellaisen Herttoniemen Laakkoselta. Niin oli niin kiire tehdä kauppoja, etten viitsinyt edes irroittaa juuri hankittuka Sonyn cd-vaihtaaja. Sitä olisi muutaman vuoden kuluttua taas tarvittu.

MUSTA pikkubemari oli ärhäkkä kulkemaan. Ja ärhäkät olivat ovetkin. Ne suorastaan pamahtivat päin naamaa. Minulta meni rillit hajalle. Se oli hyvä syy auton vaihtoon.







Nettiin oli tullut www.autotalli.com, ja sieltä oli helppo etsiä uutta ihastuksen kohdetta. Jostain syystä päätin, että tämänikäiselle miehelle sopii sittenkin paremmin iso auto ja automaattivaihteet. Tampereelta sitten löytyikin herkku.

(20) E-sarjan hopeinen MB elegance vm. 1997 (2006-2008)kaikilla herkuilla. Oli ilmastoinnit, automaatit, kattoluukut, vakionopeuden säätimet jne. Käytiin poikien Rikun ja Santun kanssa hakemassa auto ja kotimatka sujui juuri katsastetulla Saksan autolla hienosti kitkarenkailla. Tähänkin oli ostettava komeat, isot vanteet. Hieno pappa-auto.  



(21) Seuraava auto oli jälleen Tuusulan Autotfestistä hankittu "urheiluauto": Sininen BMW 325 CI, coupe (2008-2011). Saksasta tuotu. Kyyti oli kovaa. Isot vanteet ja paljon herkkuja.  Pientä laittoa riitti sen kolme vuotta, jolla sillä huristeltiin. Oikeanpuolinen ovi oli vaihdettu. Myöhemmin ilmeni, että nokka oli ollut kolarissa ja paikattu kitillä.  


Sitten tuli kesä 2011 ja autokuume iski. Rikun kanssa pääsimme toiseen autokauppaan, kun himoa ei enää pidellyt mikään.

(22) Vuorossa oli auto nro 22: MERCEDES-BENZ E 200 Kompressor Avantgarde 4d A (2011-2014) . Hopean harmaa. Kuin uusi. Ihastuin. Eikä minulle voinut mitään. Uskomatonta vm. 2005! Hieno auto. Katsatuksista meni läpi moitteetta. Pidin auto tosi pitkään (omalla mittakaavallani : kolme vuotta.

(23) JA nyt tänään 1.7. 2014  Hieno MB on jätetty Helsingin Special-auton pihaan. Omassa pihassa on MB:n  uusi A-malli, vm. 2013, otettun käyttöön lokakuussa 2012. Mittarissa 40 000 km.

Näin myyjä sitä markkinoi: Mercedes-Benz A 180 CDI BE Premium Business:
Suomi auto, Kuljettajan ja etumatkustajan turvatyynyt, Kuljettajan polviturvatyyny, Täydellinen merkkiliikkeen huoltokirja (sähköinen), Aktiivinen pysäköintiavustin, Pysäköintitutka, Ilmastointi, ESP ajovakauden hallinta-järjestelmä, ASR-luistonestojärjestelmä, Etuistuinlämmitys, kolmitehoinen, jännitevalvonta, Etumatkustajan istuimen käytön tunnistus turvatyynyn laukaisulle, Kuljettajan istuimen korkeuden säätö, Kääntyvät takaselkänojat, Säädettävät pääntuet edessä ja takana, Comfort-alusta, Dieselhiukkassuodatin, Metalliväri, Aluvanteet kesä-ja talvirenkaissa, Audio, Ajotietokone, Kuljettajan ja etumatkustajan ikkunaturvatyynyt, ABS-jarrut, BAS-hätäjarruavustin, Jarrujen Hold-toiminto, Sähkötoimiset lasinnostimet, Automaattinen ulkopeilien lämmitys, sähkösäätöiset, auton väriset, Keskuslukitus.

Väliraha oli sopiva. Tein koeajolenkin, ja olin myyty.

Ei kommentteja: