JAAN mielelläni ajatuksia, jotka sain oivaltaa kirjaa lukiessani ja siitä omia muistiinpanoja vimmaisesti kirjoittaessani.
Kirjan 241 tekstisivua ovat kuin aarreaitta tai seisova pöytä. Joten en yritäkään kuvailla siitä kuin kahden teeman kautta. 1. Mitä kirja kertoo oppimisen ilmiöstä yleensä? ja 2. Miten ja miksi kirjan esittelemä kokonaisvaltainen oivaltavan oppimisen mallista kannattaisi (minusta) viedä joka luokkaan. Tässä esittelyn ensimmäisessä osassa tartun ensimmäiseen teemaan. Mutta sitä ennen muutama sana teoksen päämessagesta ja sen rakenteesta.
Lonka, Kirsti. (2015). Oivaltava oppiminen. Helsinki: Otava
Luen kirjan pääviestiä niin, että niistä oppimiseen liittyvistä seikosta, joista oppimistutkijat ovat nykyään suhteellisen yksimielisiä, löytyy vahvaa tutkimuksellista tukea tarpeelle opetella järjestämään opetus toisella lailla paremmin kuin useassa luokassa nyt tehdään. Pedagogiikan rikastamiselle olisi siis tutkimuksellinen perusta.
KIRJAN rakenne on mallikkaan looginen: Esipuhe. Kahdeksan päälukua. Sanahakemisto ja Lähteet. Seitsemässä ensimmäisessä luvussa esitellään käsitteitä, tutkimuksia ja konkreetteja sovelluksia oppimiseen. Kukin luku päättyy tiiviisiin kiteytyksiin. Vaihtelua teksiin tuovat mm. asiantuntijoiden haastattelut ja kirjoittajan muistelukset. Katsaukset muistiin, asiantuntijamaiseen oppimiseen, oppimiseen vuorovaikutuksena, oppimisympäristöihin sekä tunteiden, motivaation, luovuuden ja oivaltamisen roolin oppimisessa perustelevat viimeisessä luvussa esiteltävän kokonaisvaltaisen oivaltavan oppimisen mallin. Malli on (minusta) eräänlainen sateenvarjo useille oppilasta aktivoivalle työtavoille.
JA nyt sitten itse teemaan:
Mitä oppiminen on?
MINUA kiinnostavat käsitteet. Tämän kirja termein kiinnostukseni on henkilökohtaista ja intohimoni harmonista. Ja juuri nyt himona on nimenomaan oppimisen käsite. Oppimistavoitteeni oli löytää jokin lyhyt, isosti oivaltava määritelmä, mutta tuo tavoite oli kohtuuton. Kuten Lonka kirjoittaa: Oppiminen on monimutkaisempi ilmiö kuin aluksi luullaan.
Tyydyn siis mielihyvin kokoamaan itselleni tämän monimutkaisen ilmiön/prosessin piirteitä.
Aakkosjärjestyksessä oppiminen on:
Aktiivista
Ihmismielessä tapahtuvaa
Inspiraatiota
Kaikkiallista
Kokonaisvaltaista
Luovaa - yhdistetään asioita, jotka eivät näennäisesti edes liity toisiinsa.
Oivaltamista
Ponnistelua
Poisoppimista
Sisäisten mallien (tietoa, toimintarutiineita, käsikirjoituksia) jatkuvaa kehittämistä - ja hylkäämistä -
Tarkkaavaisuutta edellyttävää
Tiedon rakentamista yhteisölliseksi ymmärrykseksi, jossa uudet tiedot rakentuvat aiemman tiedon päälle ja osaksi sitä
Uuden tiedon luomista
Valmiin tiedon muokkaamista, muistettavaksi kehittelyä
Vuorovaikutuksessa - muiden ihmisten kanssa tietyssä kultuurissa ja tiettynä historiallisena aikana tapahtuva
Ymmärtämistä
Oppimiseen vaikuttaa/sitä tukee/ auttaa /haittaa
Aikaisempi tieto - kiinnostus on yhteydessä aikaisempaan tietoon. Ihminen ei voi olla kiinnostunut asiasta, josta hän ei tiedä mitään.
Aivot - niiden monikerroksisuus
Ajankohtaisuus - ajankohtaiset asiat sytyttävät
Asiayhteys - mielekkyys
Attribuutio: minkä selityksen oppija antaa onnistumiselle/epäonnistumiselle (ulkoinen-sisäinen/ tilapäinen- pysyvä)
Huomion kiinnittäminen oppilaiden vahvuuksiin/heikkouksiin.
Ilmapiiri - kannustava, salliva
Itseluottamuksen tukeminen on tärkeää
Itsesäätelykyky
Kannustava ja salliva ilmapiiri- ehkäisee liiallisia negatiivisia tunteita
Kiinnostus opetettavaan asiaan. Kiinnostuksen syntyminen on keskeinen oppimisen ehto; se auttaa jaksamaan hankkia lisää tietoa. Kiinnostusta kokevat ovat sinnikkäämpiä opiskelussaan ja myös muistavat opittavat asiat paremmin.
Kontrollin määrä - liiallinen tappaa kiinnostuksen
Kyky motivoida itseään
Käytäntöyhteisöt ja niiden roolit, normit ja säännöt
Luovuus - psykologinen luovuus on itselle uusien asioiden luomista. Arkiluovuus on jokaisen ulottuvilla olevaa psykologista luovuutta, jota tapahtuu arjen lomassa
Metakognitioit: kykyä tarkastella ja ymmärtää omaa tapaa oppia ja ajatella.
Muisti - rakentaa tietoa uudelleen- työmuistin kapasiteetti
Merkityksellisyys - liittyminen kokonaisuuteen
Minäpystyvyys - luottamus omaan osaamiseen
Motivaatio- liikuttaa meitä. Mitä enemmän motivaatiota tutkii, sitä monimutkaisemmaksi se osoittautuu. Motivaatio on enemmän kuin innostus. Innostus voi jäädä hetkelliseksi tunnetilaksi.
Motivaatio on innostusta, joka kanavoituu tiettyyn asiaan tai toimintaan. Virtaus on motivaation syvin muoto. Miten motivaatio syntyy? Kun ihminen synnyttää elävän suhteen johonkin asiaan. Ulkoinen ja sisäinen motivaatio. Sisäisen motivaation syntyyn tarvitaan neljä tekijää: sopivan haastava tehtävä, riittävä pystyvyyden tunne, uteliaisuuden herääminen ja mielekäs asiayhteys.Ulkoinen motivaatio voi kuitenkin muuttua sisäiseksi.
Motivationaalinen orientaatio: Oppimiseen, menetymiseen, suoriutumiseen, välttämiseen- tai sitoutumattomuus ja irroittautuneet.
Opettajan oma intohimo ja kiinnostus oppimista kohtaan.
Opetuksen laatu - vaikuttaa myös tunteisiin, kuten kiinnostukseen. Opetuksen selkeys, innostavat tehtävät ja sopiva tehtävien vaikeustaso auttava kokemaan positiivisia tunteita.
Oppijoiden omat tavoitteet
Oppijoiden tuntemus - motivaation kannalta
Oppijoiden välinen vertailu- tulisi välttää.
Oppimismenetelmät- aktivoivat ja tutkivat menetelmät, joissa teknologiallakin on sijansa, siivittävät oppimista.
Otollinen tilanne - Tilannekohtanen kiinnostus on kuin kipinä, joka syttyy, kun tilanne on otollinen
Palaute - ediste, oltava rakentavaa, eteenpäin vievää
Palkkiot
Perustarpeiden tyydytys motivoi
Pyrkimys oppia vai suoriutua?
Raamittaminen - tylsät tehtävät
Rangaistukset
Sisäiset mallit /jumiutuneet
Struktuuri - turvallinen
Tahdonlujuus
Tekniset apuvälineet
Tietokäytännöt/-käytänteet - esim. tuodaanko oppilaiden tietopääoma kouluun. Voivat olla urautuneita. Tietokäytännöt joko tyhmistää tai tukea älykästä toimintaa
Tila tukee tai estää (uutta) oppimista. Tilat voivat joko tyhmistää tai tukea älykästä toimintaa
Tilannekohtaiset tekijät voivat synnyttää kiinnostusta; Kiinnostava tapaus, merkillinen tarina, selittämätön ongelma
Toiminta -kuin bensaa liekeille.
Tuki
Tunnetaidot
Tunteet - häiriötekijä?
- Positiivisilla tunteilla voi olla hyvinkin positiivisia seuraamuksia oppimisen kannalta. Tärkeimpiä oppimiseen liittyviä tunteita ovat hämmennys, uteliaisuus ja kiinnostus. Ensijaista turvallisuus. Erityisesti tehtävään liittyvät tunteet, kuten kiinnostus ja oppimisen ilo, edistävät tarkkaavaisuutta, motivaatiota, syvätason oppimista sekä itsesäätelyä. Pelkkä innostus ole riittävä sytyke.
- Negatiivisett unteet: Ahdistus ei edistä oppimista; se saattaa johtaa tiedon pinnalliseen käsittelyyn Pitkästyminen on erittäin haitallinen ja ikävä tunne. Pitkästyminen saa huomion pois oppimisesta, heikentää tarkkaavaisuutta ja vähentää kiinnostusta.
Työn imu, opiskeluinto, kouluinto
Sosioemotionaaliset taidot
Ulkoiset tekijät - voivat synnyttää kiinnostusta.
Uskomukset voivat haitata motivaatiota, esim. käsitys oppimisesta ja itsestä oppijana.
Uteliaisuus - herätetään
Uupumus
Uusi tieto - kuin bensaa liekeille.
Valikoiva tarkkaavaisuus
Valinnanvara työtavoissa tai sisällöissä
Vuorovaikutus - rakentavaa
Vuorovaikutuksen määrä
Vuorovaikutuskulttuuri
Yhteisön tuki - kuin bensaa liekeille.
Ympäristö - mitä ympäristöstä voidaan käyttää oppimisen tukena? Tarjoumat
Pohdintaa
MEILLE oppimista didaktiikan kontekstista tarkasteleville oppiminen on toki tärkeä käsite. Mutta toisin kuin psykologiassa, didaktiikassa ei olla kiinnostuneita oppimisen ilmiöstä, vaan siitä keskinäistoiminnasta, jolla opettaja ja oppilaat yrittävät saada aikaa oppimisen avulla uutta osaamista.
Oppiminen liittyy ontologisesti - ei kausaalisesti - opetukseen, opettamiseen ja opiskeluun.
Oppiminen on niiden mahdollinen seuraus. Käsitteen syvempi analyysi on jätetty suosiolla psykologeille.
MUTTA ei oppimisen määrittely ole näköjään psykologiassakaan kovin helppoa. Eri koulukunnat näyttävät tarkasteleva ilmiötä kovin eri näkökulmista, ja niiden käsityksiä voi lähinnä tiivistää vertauksilla:
- Behaviorismi: Ihminen oppii kuin eläin. Ihminen on ympäristönsä tuote. Oppiminen on reaktioita seurauksiin,
- Kognitivismi: Ihminen oppii kuin (surkea) tietokone. Oppiminen on muutos ajattelussa, tietojen käsittelyjärjestelmässä.
- Humanismi: Oppiminen tukee täyteen mittaan kasvamista. Oppiminen on työstämistä ja ymmärtämistä. Tiedon prosessointi tapahtuu omien kokemusten, tarpeiden ja tavoitteiden pohjalta. Oppiminen on luovaa toimintaa. Siihen liittyy tunteet ja luonnollinen uteliaisuus.
- Konstruktivismi: Ihminen rakentelee omaa tietämystään. Oppiminen on prosessi, jossa ihminen valikoi, tulkitsee ja työstää informaatiota, jota hän ottaa vastaan aistiensa avulla, omien odotustensa, aikaisempien tietojensa ja omien tavoitteidensa pohjalta.
- Sosiokonstruktismi: Ihminen rakentelee omaa tietämystään yhdessä toisten kanssa. Oppiminen on historiallisesti ja ajallisesti paikantuvaa yhteistä tulkintaa todellisuudesta.
- Situationismi: Siperia opettaa - ihminen oppii. Älykkyys on kollektiivista. Elämäntilanne, määrittelee ihmistä enemmän kuin hänen omat kykynsä tai tavoitteensa. Osa situaatiosta määräytyy kohtalonomaisesti: lapsen ja nuoren koti- ja kouluympäristö.
- Kontekstualismi: Ympäristön malli tarttuu. Oppiminen tapahtuu elämäntilanteen määrittämissä rajoissa.
- Kriittinen pedagogiikka. Oppiminen on dekonstruktiota. Oppiminen on vapautumista ennakkoluuloista ja vääristymistä
- Konnektivismi: Ihminen osana verkostoa, johon kuuluu myös teknologia. Oppiminen on asioiden yhdistämistä toisiinsa. Oppiminen on jatkuvaa. Oleellista on rakentaa oppimisverkostja. Diversiteetti lisää oppimista.
MITÄ itselle uutta opin? Kirja avasi minulle aivojen toimintaa. Luulen, että jopa ymmärsin. Oivalsin, mitä oiva käsite oivallus on. Tutustuin ihan uusiin käsitteille annettuihin nimiin kuten esim. ediste. Käsite metakognitio selkeni. Vakuutuin, että oppimisen vaatimaa motivaatiota voidaan sytyttää. Ymmärsin aikaisemman tiedon aktivoinnin tärkeyden paremmin kuin aikaisemmin. Käsitykseni ns. sisäisten mallien oppimista estävästä vaikutuksesta vahvistui. Ymmärsin vielä paremmin oppiaineet ylittävien kokonaisuuksien merkityksen oppimaan oppimiselle. Sain paljon rikastavia faktoja päivittääkseni mm. innostus-luentoani ja 100 älykäsyä työtapaa blogia. Silmäni näkivät paremmin, että myös didaktiikka voi hyötyä psykologisesta orientaatiosta,
TEIN vielä ylläpoimimani oppimisen piirteet käsitekartaksi niin, että niissä (oikeaoppisesti) näkyisi myös käsitteiden väliset suhteet väitelinkkeinä.
 |
| Klikkaamalla saa kuvan suuremmaksi. |
Kirjoittajasta
Oivaltava oppiminen- kirjan kirjoittaja professori Kirsti Lonka on psykologian tohtori, joka on vuosikausia tutkinut ja opettanut oppimisen psykologiaa. Jatko-opinnot hän suoritti Torontossa
Väitteli Suomessa psykologian tohtoriksi vuonna 1997. Hän on toiminut assistenttina, yliopistonlehtorina, pedagogisen yksikön johtajana, lääketieteen pedagogiikan professorina ja vuodesta 2005 alkaen kasvatuspsykologian professorina Helsingissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti