Suomalaiskoulut kriisissä? Niissä tehdään upeaa työtä

HARMI. Ymmärrän Hesarissa julkaistun, kontulalaisen erityisopettajan tuskaisen huudon turhautumisestaan opettajana.  Jotain tosi mätää on tuolla suunnalla Helsinkiä. Tänään Hesari kertoo karmeita asioista alueen lastensuojelun tilasta. Ongelmiin on puututtava. Perheiden tuen lisääminen olisi tärkeä keino. Suomen kielen opetuksen vahvistaminen toinen.

Mutta kauhukuva, että peruskoulu olisi yhtä kaaosta ja väite, että tasa-arvoinen peruskoulu on menetetty, ovat  minusta kokonaiskuvan kannalta liioittelua. Yksittäisen koulun tasolla on uskallettava katsoa myös oman koulun toiminta- ja johtamiskulttuuriin, jollei koulutyöstä löydy mitään myönteistä.

PERUSTELEN. Olen päässyt tänäkin vuonna vierailemaan useilla kouluilla eri puolilla Suomea. Oma käsitykseni on, että vaikka toki kunnissa on eroja ja kouluilla erilaisia ongelmia, suomalaiskouluissa tehdään yhä upeaa työtä  tasa-arvoa vahvistavassa hengessä.  Minne menetkin näet luovia  ideoita.

Vierailija sai ottaa tyypit polkuautolla.
Kuva:  Risto Klasila

VIIMEKSI sain seurata koulutyötä Haapavedellä  Hyttikallion koulussa. Tässäkin kunnassa kouluissa on sisäilmaongelmia. Täälläkin on lakkautettu ja yhdistetty kouluja. Täälläkin on maahanmuuttajia ja haastavia oppilaita.  Mutta silti tuossa koulussa näin tosi innostunutta pöhinää. Rehtorin, henkilökunnan ja oppilaiden suhteet olivat lämpimät, luottavat ja kunnioittavat. Pariopettajuus oli arkea. Leirikouluja tehdään ja  kansainvälistä yhteistyötä. Inkluusio toimii.

1980-luvulla rakennetun koulun tiloja oli ajanmukaistettu oman väen voimin. Luokista pääsi erillisiin lepotiloihin. Tietokoneita oli kärrykaupalla. Samoin soittimia. Pelejä. Koulu satsasi liikuntaan. Ovissa oli leuanvetotangot. Pihalla oli kaukalo, maalit ja kunnollinen pituushyppyrata. Koulun ympärille oli tehty hiihtoladut. Piha-asfalttiin oli  maalattu katuja  ja tehty liikennemerkkejä polkuautoille.  Kiireetöntä arkea. Lapsellisuutta. Luovuutta!

Opettajien ja oppilaiden yhteistyöllä syntyy leikkimökkejä.

Monen mielestä vika on aina johdossa. Haapavedellä sain jutella opettajien, rehtorien  ja oppilaiden kanssa.  Tunnistin vain hyvää,  oppilaiden parhaasta kiinnostunutta pedagogista johtamista ja opettajuutta. Myös hyvä syntyy johtamisesta.