Lehtonen, Kai R. (2011). Nuoren opettajan tuntipäiväkirja 1955-56. Omakustanne.
Maankuulu historianopettaja ja historian oppikirjantekijä Kai R. Lehtonen julkaisi vuonna 2011 omakustanteena ensimmäisen opettajavuotensa 291-sivuisen tuntipäiväkirjan: siis tuntisuunnitelmat ja arvion niiden onnistumisesta.
Alkuperäinen päiväkirja oli A5-kokoinen, pahvi-kantinen ruutupaperinen rengaskirja. Penkoessaan hyllyjään tuolloin kahdeksankymppinen Lehtonen arveli, että pesänselvittäjä heittää mokoman pois. Niinpä hän pelasti sen tietotekniikan keinoin kirjaksi skannaamalla sivut. ”Ehkäpä muistiinpanoistani olisi jotain hyötyä pedagogiikan tutkimukselle tai ehkäpä joku aloitteleva opettaja saisi niistä itselleen ideanpoikasia."
EN kuvittele olevani tuo tutkija, mutta mielelläni kerron, mitä kaikkea julkaisusta opin.
Ensimmäinen vuosi opettajana
Lopulta löytyi tuntiopettaja paikka kotikaupunki Lahden yhteiskoulusta. Sieltä hän sai 12 tuntia ja omasta vanhasta koulustaan Lahden Lyseosta 10 tuntia.
Lukuvuoden 1955-56 Lehtonen sitten sukkuloi näidenkahden koulun väliä. Hän suoritti tuolloin aineenopettajan tutkintoon kuuluneet opetusnäytteet, valmistui päteväksi opettajaksi ja siirtyi lukuvuoden jälkeen opettamaan Lahden yksityiseen Tyttölyseoon.
Lehtoen kirjasi päiväkirjaansa jokaisen pitämänsä tunnin (numeroituna), luokan, päiväyksen, aiheen, käsittelytavan ja luokan suhtautumisen (myös kuinka osasi läksyn). Lisäksi hän reflektoi useimmilla tunneillaan myös omaa onnistumistaan. Tunteja oli yhteensä 860.
Päiväkirjasta näkee, että nuori Lehtonen oli työstään hyvin innostunut opettaja. Parille tunnille osui myös tarkastaja Sampola : ”Teillä on luontainen kysymystekniikka”. Hän oli tyytyväinen myös leppoisaan tunnelmaan. Koulun rehtorin sanatkin hän muistaa: ” Yleistaso erinomainen, Ei kielivirheitä eikä maneereja. Kieli ilmeikästä, tytöt olivat kovasti mukana havaintoni mukaan.”
1950-luvun metodi
(1) ”Piirtäen ja kertoen”; ”elävällä piirroksella esittäen”; " Kertoo, kuvataulu ja käyttää luokkaa hyväksi koko ajan" (yleisin)
(2) ” Kertoillen” ja ”dramaattisesti kuvaillen” (toiseksi yleisin)
(4) " Kuvista/esineistä/elokuvista keskustelemalla" (kolmanneksi yleisin)
(3) ” Kirjan mukaan jutellen”; "Kirjan mukaan syventäen ja keskustellen.”; " Lukemalla ja keskustelemalla” (luentatunti muutaman kerran).
Didaktiikan kielellä Lehtosen lempityötavat olivat opettajan (jopa dramaattinen) esitys ja opetuskeskustelu.
TUNNIN alussa kuulusteltiin (ja yleensä osattiin hyvin) vanha läksy. Kuulustelu oli pääasiassa suullinen, mutta Lehtonen käytti myös nopeita veikkauskokeita. Uuden läksyn valmistamiseen käytettiin pääosa tunnista. Erillisiä kotitehtäviä hän ei antanut. Läksy oli lukuläksy. Erillisia koetunteja en huomannut yhtään.
KURI oli tuohon aikaan tärkeää. Osalla tunneista kaikki sujui hienosti . "Tarkkaavaisuus: pakotettiin pysymään hereillä tekemällä yllättäen kysymyksiä luetusta ja ilmoittamalla, että jos joku ei osaa vastata, se tietää miinusta." ; "Nopea tempo kuulustelussa ja valmistelussa pitää luokan aisoissa- ei enää niin voimakasta vastarinta-asennetta kuin eilen ". Myös tuijotuskonsti oli käytössä.
Osalla tunneista mikään ei sujunut. Niinpä Lehtonen palautti eri keinon kuria: kovensi ääntä, karjaisi, löi nyrkkiä pöytään, puhutteli, seisotti, ajoi oppilaan ulos luokasta, määräsi rangaistukseksi esitelmän ja kirjoitti muistuksen.
Oppilailla oli historian oppikirja (klassinen Mantere-Sarva), mutta se oli tärkeä väline vain muutamalla tunnilla. Joillain tunneilla tehtiin alleviivauksia kirjaan. Sen sijaan luettiin lukuja mm. Grimbergin ja Fridellin teoksista, näytteitä Kumpujen yöstä ja sitaatteja vanhemmista lähteistä. Oppilaiden keskeisin työväline oli työvihko.
 |
| Kuva lainattu YLEN sivuilta. |
Taulun avulla Lehtonen jäsensi tunninkulun ja havainnollisti tunnin teemaa. Kukin tuntiaihe syntyi liiduilla piirros piirrokselta. Opettaja käänsi historiallisen tiedon koulutiedoksi yksinkertaistamalla tapahtumia konkreettien ihmisten tarinoiksi.
 |
| Kaksi kuvaa Lehtosen liitutaulutöistä. |
Taulupiirustusta täydensi opettajan tarinankerronta. Paikoin hän eläytyi itse taululle piirrettyjen historian hahmoiksi, eläytyi niihin tai loi mm. ääniefekteillä tunnelmia.
Tarinoita havainnollistettiin myös diasarjoilla ja itse yhdessä oppilaiden kanssa tehdyillä kuunnelmilla. Joillan tunneilla opettaja roolitti myös oppilaat. Koulun käytävästä syntyi Thermopylai. Joillain tunneilla myös oppilaat pääsivät taululle.
Lehtonen jutusteli oppilaiden kanssa. Hänen työtapaan kuuluivat jutut ja kaskut sekä ongelmien pohdinnat.
Luokkien suhtautuminen opetukseen
TODELLA mielenkiintoista oli lukea, kuinka oppilaat ottivat tällaisen opetuksen vastaan. Vaikka opettaja oli (minusta) aivan mestari, vastaanotto vaihteli. Toki yleisin kirjaus oli "Luokka oli normaali". Toisessa päässä oli tällaisia kirjauksia:
Luokka oli
- Täysi nolla
- Raivostuttavan vetelä
- Levoton ja epämiellyttävä
- Epämiellyttävästi taipumassa kurittomuuteen
- Normaalin älytön
Huono tunti oli sellainen, jossa oppilaat olivat passiivisia, penseitä, mikään juttu ei tehonnut tai he olivat levottomia. Toisessa päässä oli tällaisia kirjauksia:
Luokka...
- Kuunteli henkeään pidätellen (Tiberius Crachus)
- oli joka solullaan mukana
- suorastaan hikoili jännityksestä
- oli aivan (opettajan) sormenpäissä.
Hyvä tunti oli sellainen, jossa oppilaat olivat mukana, tunnilla oli tunnelmaa, hauskaa ja luokka oli opettaja näpeissä.
Itsekritiikkiä
LEHTONEN arvioi tosi realistisen tuntuisesti myös oppituntien onnistumista. Hattua tekee mieli nostaa. Niin harvoin Lehtonen esitti syylliseksi huonoon tuntiin oppilaita tai muita ulkoisia tekijöitä.
Kaikkein karmeimpia tunteja hän kuvasi seuraavasti:
- Täysin epäonnistunut ja hajanainen tunti
- Koko tunti meni plörinäksi
- Ei syntynyt kunnon tuntia- ”Mitähän tuo opettaja nyt on selittävinään”- tunnelma
Tunti oli huono, jos siitä jäi tunne että se oli laimea, lattea, tylsä, mitätön, hapuileva. Syynä saattoi olla se, että tuntia ei oltu valmisteltu kunnilla.
JOUKOSSA oli myös tunteja, joihin Lehtonen oli tosi tyytyväinen. .Kaikkein parhaimpia tunteja hän kuvasi seuraavasti:
- Parhaita tunteja mitä olen pitänyt
- Loistava tunti
- Suuri menestysnumero .
Hyvä oppitunti oli leppoisa, jäntevä ja siinä syntyi oikea tunnelma
Nostalgiaa
Tuntipäiväkirjaa lukiessa tuli nostalginen olo. Se palautti mieleen ajan, jolloin opettaja oli opetuksen subjekti, auteur, esiintyjä. Oppilaat olivat yleisö, jotka oppivat seuraamalla opetusta.
Tuli ikävä myös liitutaulun magiikkaa. ”1950-luvulla liidunpöly kuului koulun tunnelmaan ja opettajan tukkaan.” Kuinka valkoisella - tai väriliiduilla- oppilaiden silmien eteen syntyi visuaalinen kuva käsiteltävästä tarinasta. Ja kuinka mm. yhdellä taulusienen pyyhkäisyllä dramaattisesti havainnollistettiin vaikkapa tuhoa.
VIELÄ käydessäni oppikoulua Tossua monet opettajat olivat liitutaulunkäytön mestareita. Kai R. Lehtonen itse kirjoittaa, että hän joutui ajattelemaan menetelmänsä uusiksi 1960-luvun alussa. Oppikirjailija kun oli, hän nosti oppikirjan keskeiseksi havainovälineeksi ja tunninpito rakentui oppilaiden kanssa käydyn opetuskeskustelun varaan. Työvihkot jäivät pois. Harmi?
Kai R. Lehtonen pähkinänkuoressa
Hänen muita - minua - kiinnostavia kirjojaan ovat mm.
* Yleinen historia : Itseopiskelijan oheiskirja. Weilin + Göös, Helsinki 1968
* Auskultoinnin avain : Opetusharjoittelu normaalilyseoissa. Valistus, Helsinki 1969
* Rehellisyys Rooman perii : aamunavauksia kouluvuoden merkki- ja arkipäiviksi. WSOY 1994
* Yhdeksän muusaa ja kolme miljoonaa suudelmaa : valikoima Historiaa pitkin poikin -pakinoita ja muitakin tarinoita. WSOY 1995
* Kansalaiskoulun yhteiskuntaoppi ; kirj. Veikko Huttunen ja Kai R. Lehtonen. WSOY 1965, 5. tark. painos 1972
* Kouluhistorian oheislukemisto 1, Hammurabista Napoleoniin ; toim. Kai R. Lehtonen ; piirrokset Pentti Papunen. WSOY 1965
* Kouluhistorian oheislukemisto 2, A. I. Arwidssonista avaruusmiehiin ; toim. Kai R. Lehtonen ; piirrokset Pentti Papunen. WSOY 1965
* Historian oppituntien pohjia ja taulupiirroksia 1950- ja 1960-lukujen koulusta. Helsinki 2011
PALAAN näistä ainakin viimeiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti